Jo toisena peräkkäisenä kesänä järjestimme pienimuotoisen kotimaan kasviretken. Vuosi sitten retkeilimme Hankoniemen suunnalla kahtena päivänä, nyt kohteena oli itäinen Helsinki ja yhden päivän retki. Molemmilla kerroilla oivana oppaanamme on ollut Henna Kettunen ja osallistujien määrä on ollut vähän yli kymmenen henkeä.
Maailman kasvava asukasluku ja elintason nousu asettavat valtavia paineita uusien proteiininlähteiden löytämiseksi ja esimerkiksi kestävämpään lihan- ja kalantuotantoon.
Mikromuovia on kutsuttu uusimmaksi merta ja sen eliöstöä uhkaavaksi globaaliksi ympäristöongelmaksi. Vaikka isompaa muoviroskaa ja sen haittoja merissä on tutkittu jo 70-luvulta lähtien, mikroskooppisen pienten kappaleiden olemassaoloon havahduttiin kunnolla vasta vuosikymmenen vaihteessa.
Etelä-Tapiolassa voi suorittaa lukiokursseja hoitamalla hyönteisiä tai kehittämällä ötökkäruokabisnestä.
Palsasuot ovat pohjoisimman Suomen erikoisimpia luonnonnähtävyyksiä, jotka ylläpitävät rikasta lajikirjoa. Utsjoella, Enontekiöllä ja Inarin pohjoisosissa palsasoihin pääsee vielä helposti tutustumaan, mutta ei välttämättä enää kauaa. Ilmaston lämpeneminen näkyy jo nyt: palsat sulavat nopeammin kuin niitä syntyy.
Koulut loppuvat pian. Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, joten retkeillessäkään ei kannata kuhnailla. Pienellä optimoinnilla voi reissuistaan saada hyvät tehot irti.
Merenranta toimii hienona oppimisympäristönä. Luonnon tutkiminen onnistuu yksinkertaisillakin välineillä ja kohtuuajassa.
Monissa kouluissa on opetuskäytössä tieteellisiä näytteitä, esimerkiksi erilaisia eläimiä täytettyinä tai nesteeseen säilöttyinä. Orgaaninen materiaali kelpaa ravinnoksi monelle kovakuoriaislajille, joten näytteitä tulee huoltaa ja niiden kuntoa on hyvä tarkkailla. Jos näytteistä halutaan eroon, suin päin niitä ei sovi kuitenkaan hävittää, sillä kokoelma voi olla tieteellisesti arvokas, tai näytteet voivat sisältää ikäviä ympäristömyrkkyjä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kryoelektronimikroskopia on noussut pienestä rakennebiologian sivuhaarasta keskeiseksi osaksi biokemiallisia tutkimusmenetelmiä. Kryoelektronimikroskopian kehitys on tuonut rakenteellisen tarkastelun osaksi kaikkea solu- ja molekyylibiologiaa, minkä ansiosta kolme menetelmän kehittäjää palkittiin Nobelin kemian palkinnolla vuonna 2017.
Tykyllä tarkoitetaan puissa olevaa lunta, jäätä ja huurretta. Talvisin tykkyä on kaikkialla Suomessa, alavilla mailla tämä puita peittävä lumivaippa on irtonaista ja ensimmäinen kunnon tuuli pudottaa lumet maahan. Vaara‑alueilla ja tuntureilla tykky sitä vastoin kestää ja irrottaa otteensa puista vasta auringon säteilyn sulattamana keväällä.
Luontoasiaa opetusvinkkelistä neljä kertaa vuodessa.
Tilaa Natura
Lataa verkkolehti (vain jäsenille)