Tiede & tutkimus

Jatkuvalla kasvatuksella monipuolisuutta metsiin

Hiekkatien mutka on tuttu, autonrenkaat liukuvat sepelillä. Tuttu on myös näky, joka mutkan jälkeen aukeaa. Silti rintakehässä tuntuu painavalta. Kuiva alkukesä on paahtanut avohakkuualan räikeänruskeaksi, sieltä täältä nousee muutama pökkelö ja säästöpuu. Valtavat hakkuujätekasat on pinottu molemmin puolin tietä, ne peittävät hetkeksi masentavan näkymän. Painan kaasua ja mietin taas, milloin aukolla kasvaa uusi metsä. Ehdinkö vielä näkemään sen? Ja kohahtaako metson musta hahmo vielä jostain siivilleen, vai onko se jo silloin näiltä seuduilta kadonnut?