Ajattelutaitojen opettaminen maantieteen lukio-opetuksessa mahdollistaa oppijoiden merkityksellisten maantieteellisten taitojen ja tietojen kehittymisen. Tämä tulisi huomioida myös maantieteen osaamistavoitteita sekä opetus- ja arviointimenetelmiä suunniteltaessa.
Koulun toiminnan muuttaminen ekologisemmaksi tuottaa välittömiä ympäristöhyötyjä. Käytäntöjä kannattaa kehittää yhdessä koko kouluyhteisön kesken ja suuntautua kohti yhteisötason muutosta.
Paleoklimatologia tutkii muinaisia ilmastoja. Menneitä, ilmaston muuttumiseen kytkeytyviä merivirtojen häiriötä tarkastelemalla voidaan ennustaa tulevaa.
Vapaampi maasto-opiskelu voi synnyttää oppilaiden kesken spontaaneja oheisleikkejä ja tarinoita, mutta juuri se voi olla arvokasta myös opiskelun kannalta.
Biologian yo-koekysymysten aiheet heijastelevat kullekin historialliselle ajanjaksolle tyypillisiä aiheita ja tuoreita tutkimustuloksia.
Suomesta tunnetaan poikkeuksellisen paljon törmäyskraattereita. Kallioperäämme kohdistuneet kosmiset raapaisut kertovat viestejä Maan kehityshistoriasta miljoonien vuosien takaa.
Kaupunkitutkimuslaboratorio mahdollistaa ulkona oppimisen ja osoittaa oppilaille, että heidän näkökulmillaan on merkitystä osana kaupungin muuttuvaa maantiedettä. Yhteisöllinen kartoitus haastaa virallista kuvaa kaupungista.
Kaupunkisuunnittelussa visualisointi on arkipäivää. Havainnekuvilla on myös performatiivista voimaa.
Hiekkatien mutka on tuttu, autonrenkaat liukuvat sepelillä. Tuttu on myös näky, joka mutkan jälkeen aukeaa. Silti rintakehässä tuntuu painavalta. Kuiva alkukesä on paahtanut avohakkuualan räikeänruskeaksi, sieltä täältä nousee muutama pökkelö ja säästöpuu. Valtavat hakkuujätekasat on pinottu molemmin puolin tietä, ne peittävät hetkeksi masentavan näkymän. Painan kaasua ja mietin taas, milloin aukolla kasvaa uusi metsä. Ehdinkö vielä näkemään sen? Ja kohahtaako metson musta hahmo vielä jostain siivilleen, vai onko se jo silloin näiltä seuduilta kadonnut?
Alakoulun metsäprojektissa käsitellään eläinten koteja. Lapset käyvät metsäpedagogiikkaa painottavaa luokkaa ja ovat juuri palanneet metsäretkeltä. Nyt heidän tehtävänään on rakentaa opettajan jakamien kuvien eläimille pesäpaikkoja. ”Tämän pitää sitten olla oikeaa tietoa”, toteaa opettaja. Lapset ryhtyvät toimeen. Hiirihaukan ja oravan pesät näyttävät lopulta aika samanlaisilta: niistä löytyy makuuhuone, ruokatila, leikkipaikka, kiipeilyteline, nyrkkeilypaikka ja keinu. Jäämme tilannetta seuraavina tutkijoina pohtimaan mikä meni pieleen, vai menikö mikään ja kenen näkökulmasta.
Luontoasiaa opetusvinkkelistä neljä kertaa vuodessa.
Tilaa Natura
Lataa verkkolehti (vain jäsenille)