Kaupunkisuunnittelun visuaalisuus – kuinka kuvilla vaikutetaan

Kaupunkisuunnittelussa visualisointi on arkipäivää. Havainnekuvilla on myös performatiivista voimaa.

Havainnekuvat, 3D-kuvat, videot ja kartat ovat osa kaupunkisuunnittelun arkipäivää. Arkkitehdit, kaavoittajat, kaupunkisuunnittelun toimeksiantoja tekevät konsultit ja kiinteistökehittäjät hyödyntävät visualisointeja havainnollistaessaan ja arvioidessaan suunnitelmien vaikutuksia maankäyttöön ja kaupunkikuvaan. Visualisointeja käytetään yhä enemmän myös kaupunkien ja kaupunkikehityshankkeiden markkinoinnissa ennen ja jälkeen kaavoituksen. 

Tällaiset visualisoinnit eivät ainoastaan välitä suunnitelmiin tai tulevaisuutta koskeviin visioihin liittyvää tietoa, vaan niihin liittyy myös performatiivista voimaa. Ne konkretisoivat suunnitelmien ja visioiden taustalla olevia ajatuksia sekä edistävät niiden vakiintumista osaksi kaupunkirakentamisen käytäntöjä ja jaettuja tapoja hahmottaa kaupunkikehitystä. Havainnollistamme näitä prosesseja kolmen suomalaisen esimerkin avulla. Näistä ensimmäinen liittyy kuvien rooliin markkinoinnissa ja kaksi jälkimmäistä kuvien strategiseen käyttöön yleiskaavoituksessa.

Uros Live ja kuviin katkennut kansalaiskeskustelu

Kaupunkimarkkinointi ja kaupunkikehityshankkeiden markkinointi ovat saaneet uusia muotoja digitaalisten kuvankäsittelymenetelmien kehittyessä. Kaupungit ovat ryhtyneet tekemään kaupunkikehityshankkeista markkinointivideoita, jotka kertovat isoista visioista, houkuttelevista investointimahdollisuuksista ja valtavista kaupunkirakenteen muutoksista (Raento, Leino & Laine 2020). 

Tampereen keskustaan, kannelle ratapihan päälle parhaillaan rakennettava Uros Live -keskusareena on suomalaisittain kiinnostava tapaus. Tampereen kaupunki palkkasi sen markkinoinnin tueksi kansainvälisesti maineikkaan arkkitehdin Daniel Libeskindin, jonka toimisto teki uusien digitaalisten kuvantamisteknologioiden avulla tajunnan räjäyttävät havainnekuvat. Nämä kuvat olivat jotain aivan muuta kuin hankkeen aiemmin julkistamat mustalla taustalla olleet, sähkönsinisillä viivoilla piirretyt geometriset palikat. Libeskind toi suunnitelmaan kansainvälistä suurkaupunkitunnelmaa ja asemoi Tampereen ydinkeskustan kehityksen samaan jatkumoon maailman metropolien kanssa. Aiemmin Libeskind on esimerkiksi voittanut Memory Foundations -työllään suunnittelukilpailun New Yorkin tuhoutuneiden WTC:n kaksoistornien paikan jälleenrakentamiseksi.

Prosessin vaiheet seurasivat toisiaan ehkä sattumanvaraisesti, mutta jälkikäteen tarkasteltuna ne ovat oppikirjaesimerkki taitavasta odotusten hallinnasta:

  1. Esitä epäkiinnostava suunnitelma.
  2. Odota, että aiheesta herää kriittinen kansalaiskeskustelu.
  3. Puhalla ilma pois kansalaiskeskustelusta tuomalla näyttämölle yhdysvaltalainen sankariarkkitehti, joka on suunnitellut WAU-arkkitehtuuria maailman metropoleihin.

Kun Libeskindin ideakuvat (ks. Arch20 2020) julkaistiin, kaikki olivat häkeltyneitä kuvien ennennäkemättömästä mittakaavasta ja suurkaupunkimaisesta visiosta. Kansalaiskeskustelu päättyi kuin seinään, ja hanke eteni kaavoitukseen. 

Tätä kirjoitettaessa kannen asuntoja on jo myyty ja Uros Live -areena on valmistumassa. Samalla se kertoo meille kuvien performatiivisesta voimasta: siitä, mihin visuaalisen kulttuurin tutkija W. J. T. Mitchell (2005) viittaa kirjoittaessaan, että kuvat voivat vaikuttaa eläviltä. Ne taivuttelevat, johtavat harhaan, viettelevät katsojansa ja voivat muuttaa aiemmin epäsuositun kaupunkikehityshankkeen todeksi.

Uros Live -areenan työmaa Tampereen ydinkeskustassa. Kuva: Salla Jokela

Yleiskaavoituksen kuvalliset strategiat

Kuvien tuottajilla on erilaisia tavoitteita, jotka vaikuttavat sekä tiedostetusti että tiedostamattomasti esitystapojen valintaan. Yksi kaupunkisuunnittelun kaavamuodoista on yleiskaava, joka ohjaa yhdyskunnan toimintojen sijoittamista ja asemakaavojen laatimista. Suuri yleisö on tottunut siihen, että yleiskaava piirtää tarkasti esimerkiksi rakennetun ympäristön ja puiston rajan. Todellisuudessa yleiskaavoitus on kuitenkin joustavaa. Yleiskaava voi ohjata maankäyttöä ja asemakaavoitusta tarkasti, mutta se voi myös olla strateginen väline, joka antaa vain yleispiirteiset suuntaviivat kaupungin kehitykselle.

Tampereen ja Helsingin uudet yleisluontoiset yleiskaavat kertovat uudenlaisista kuvallisista strategioista, jotka pyrkivät luomaan pelivaraa kaupunkisuunnitteluun. Samalla ne hämärtävät totuttuja kategorioita. Helsingin ”pikselikaava” ja Tampereen venyvät ”viherverkostonuolet” ovat kaavakartantekijän oivalluksia. Ne ovat visuaalisia välineitä (Jones 2015), jotka on luotu suorittamaan tiettyä tehtävää. 

Helsingin vuonna 2016 hyväksytyn yleiskaavan kaavakartta koostuu 100×100 metrin pikseleistä, jotka on väritetty niiden pääkäyttötarkoituksen mukaan (Helsinki 2020). Alueilla ei ole tarkkaa rajaa, vaan tarkoituksena on sovittaa vierekkäisten pikseleiden maankäyttö yhteen niin, että lopputuloksena on toimiva kaupunkirakenne.

Pikselit sysäsivät heti kaavan hyväksymisen jälkeen liikkeelle suuren kansalaiskeskustelun. Kriitikot arvostelivat kaavakarttaa muun muassa siitä, että sen epätarkka esitystapa loi mahdollisuuksia viherverkon supistamiseen. Monet yhdistykset ja yksityishenkilöt ounastelivat, että kaupungin luontoarvot vaarantuvat, kun kaavan mahdollistama rakentaminen valtaa alaa esimerkiksi kasvavaa kaupunkiväestöä palvelevasta Keskuspuistosta (ks. KHO 2018).

Tampereen yleiskaavoituksessa hyödynnetyt visuaaliset välineet toimivat päinvastaiseen suuntaan. Viherverkostonuolet osoittavat paikkoja, joissa viherverkkoja voisi tehdä yhtenäisemmiksi. Kaava on Helsingin yleiskaavan tavoin strateginen ja yleispiirteinen, mutta toisin kuin Helsingissä, kaavakartan visuaaliset välineet eivät herättäneet merkittävää kansalaiskeskustelua, koska mikään tärkeä ei ollut uhattuna. Sen sijaan visuaaliset välineet korostivat kaupunkivihreän laajentamisen mahdollisuuksia. 

Yleiskaavat eivät synny nollatilanteesta, vaan niillä on aina historia. Tampereella on vuosia keskusteltu mahdollisesta kansallisesta kaupunkipuistosta, mutta kasvavan kaupungin maankäytön intressit ovat velloneet niin vahvoina, ettei kaupunkipuistoa ole ollut mahdollista perustaa. Viherverkostonuolilla on erityinen tehtävä: ne osittavat mahdollisia viheryhteyksiä, joita voidaan vahvistaa, kun poliittis-maankäytöllinen ilmapiiri kääntyy otollisemmaksi.

Viherympäristö ja vapaa-ajan palvelut. Tampereen kaupunki, Luonnos 5.2.2020.

Kaupunkisuunnittelu ja kuvallinen lukutaito

Tässä tekstissä esittelemämme esimerkit osoittavat, että havainnekuvat ja yksinkertaiset karttaesitykset tarjoavat eri taustoista tulevien ihmisten keskusteluille yhteisen lähtökohdan, joka ei edellytä kykyä tulkita teknisiä piirustuksia. Visuaalisen vaikuttamisen aikakaudella kuvallinen lukutaito ja kyky kriittiseen kuvien analysointiin sen sijaan korostuvat.

Suomessa on vallalla osallistavan kaupunkisuunnittelun perinne, joka näkyy esimerkiksi parhaillaan uudistettavassa maankäyttö- ja rakennuslaissa. Laki velvoittaa kaavoittajat kuulemaan maanomistajia ja muita osallisia, joiden asumiseen, työssäkäyntiin tai muihin oloihin kaavat vaikuttavat. Kuvat ja kartat ovat tehokas tapa viestiä suunnitelmien sisällöstä ja kaavoitusprosessista sekä kerätä osallisten näkemyksiä esimerkiksi vuorovaikutuksen tueksi järjestettävissä asukastilaisuuksissa ja osallistavissa verkkokyselyissä. Kuvien laatimiseen tarvittavan teknologian kehittyessä myös maallikot voivat visualisoida kaupunkikehitykseen liittyviä visioita ilman muodollista koulutusta. 

Koulutuksen avulla on mahdollista vahvistaa nuorten valmiuksia vaikuttaa tulevan kaupunkikehityksen suuntaan. Kaupunkikehittämisen tukena käytettävät kuvat muodostavat tätä tarkoitusta varten helposti saavutettavan ja suunnittelun todellisia käytäntöjä vastaavan aineiston, jota voidaan käyttää kaikilla koulutusasteilla. Kun opiskelijat ymmärtävät, etteivät kuvat ole viattomia ja passiivisia tiedon siirtämisen välikappaleita, heidän on helpompi arvioida näiden visualisointien mahdollisia vaikutuksia ja keskustella niiden sisällöstä. 

Kouluissa ja oppilaitoksissa kuva-analyysiin voidaan soveltaa visuaaliseen viestintään ja vaikuttamiseen erikoistuneiden tutkijoiden oppeja (esim. Rose 2007). Opiskelijat voivat kiinnittää huomiota kuvien sisältöön sekä siihen, kuka kuvan on tuottanut, kenelle se on suunnattu ja mitä tarkoitusta se palvelee. Hedelmällisiä analyysin kohteita ovat myös kuvan julkaisuyhteys ja multimodaalisuus, eli kuvien, tekstin ja lukujen vuorovaikutus (Bateman, Wildfeuer & Hiippala 2017). Kriittinen analyysi edellyttää lisäksi kuvien laajemman yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja poliittisen kontekstin tuntemusta. Näihin on mahdollista pureutua esimerkiksi diskurssianalyysin tai semioottisen analyysin keinoin (Jokela 2014; Hilander 2017).

Hyvänä johdantona aiheeseen toimii esimerkiksi havainnekuvien estetiikka, johon kuuluvat tyypillisesti kesäinen miljöö, optimaalinen valaistus sekä vallitsevien kauneusihanteiden mukaiset ihmiset ja muodikas vaatetus (Seppälä 2018). Tämä estetiikka on luonteva väylä keskusteluun siitä, millaiselta ihanteellinen kaupunkiympäristö ja elämänlaatu näyttävät ja miksi toteutuneet suunnitelmat eivät aina vastaa havainnekuvia. Kiinnostavia näkökulmia keskusteluun voi löytää pohtimalla sitä, miten kaupungin sääolosuhteet ja kaupunkilaisten arkielämä poikkeavat markkinointikuvista tai miksi rakennuttajat päätyvät valitsemaan halvempia materiaaleja ja yksityiskohtia kuin mihin alkuperäiset suunnitelmat antaisivat aihetta.

Kaupunkikehitys ja visuaalisuuden tutkimus houkuttelevat yhdistelemään useiden tieteenalojen näkökulmia. Siksi ne soveltuvat mainiosti ilmiöpohjaiseen oppimiseen, jossa yhteiskunnallisia teemoja lähestytään kokonaisvaltaisesti, tosielämän tapahtumiin pureutuen.  Kaupunkisuunnitteluun liittyvät kuvat tarjoavat mahdollisuuden ajankohtaisten asioiden monipuoliseen tulkintaan. Niiden avulla voidaan keskustella yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta esimerkiksi tanskalaisen kaupunkisuunnittelun tutkijan Bent Flyvbjergin (2001) esittämien kysymysten avulla: 1) Mihin suuntaan yhteiskunta on kehittymässä? 2) Kuka hyötyy ja kuka häviää ja millä (kuvallisen) vallan mekanismeilla tämä tapahtuu? 3) Onko tämä toivottavaa? 4) Mitä pitäisi tehdä?

Teksti: Salla Jokela & Markus Laine
Avauskuva: Uros Live -areenan havainnekuva.SRV / Credit TomorrowAB / Studio Libeskind / Aihio arkkitehdit
Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2020.

Lähteet:

Arch20 (2020). Arch2o LLC:n ylläpitämä arkkitehtuuriin liittyvä sivusto. Haettu 10.11.2020. https://www.arch2o.com/tampere-central-deck-arena-studio-libeskind/

Bateman, John, A., Janina Wildfeuer & Tuomo Hiippala (2017). Multimodality: Foundations, research and analysis. A problem-oriented introduction. De Gruyter Mouton, Berlin.

Flyvbjerg, Bent (2001). Making Social Science Matter: Why Social Inquiry Fails and How It Can Succeed Again. Cambridge University Press, Cambridge.

Helsinki (2020). Yleiskaava 2016. Julkaistu 1.6.2020. https://www.hel.fi/helsinki/fi/asuminen-ja-ymparisto/kaavoitus/ajankohtaiset-suunnitelmat/yleiskaava-2016

Hilander, Markus (2017). Kuvatulkinta ja maantieteellinen tarkkaavaisuus: Semioottinen ajattelutapa nuorten visuaalisen lukutaidon osana. Väitöskirja (artikkelimuotoinen). Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia, numero 5.

Jokela, Salla (2014). Tourism, geography and nation-building: The identity-political role of Finnish tourism images. Väitöskirja (artikkelimuotoinen). Helsingin yliopisto. Department of Geosciences and Geography A 24.

KHO (2018). Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös KHO:2018:151. Haettu 10.11.2020. https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/vuosikirjapaatokset/1541580128040.html

Jones, Paul (2015). Modelling urban futures: A study of architectural models of Liverpool Waters. City 19(4), 463–479.

Mitchell, W. J. T. (2005). What do pictures want?  The University of Chicago Press, Chicago.

Rose, Gillian (2007). Visual methodologies (2. painos). Sage, London.

Raento, Pauliina, Helena Leino & Markus Laine (2020). “A Great [Nordic] City Is Full of Stories!” Persuasive Techniques in Urban Development Videos. Arvioitavana lehdessä European Planning Studies.

Seppälä, Antti (2018). Havainnekuvat tarjoavat silmäkarkkia, mutta todellisuus on toista – vertaa arkkitehtien suunnitelmia ja sitä mitä saatiin. Yle. Julkaistu 28.11.2018.
https://yle.fi/uutiset/3-10527605