Kansalaishavainnointi on monelle pihabongaukseen tai kevätseurantaan osallistuneelle tuttua. Tiesitkö, että voit viedä ryhmäsi lähirannalle oppimaan, miten roskaisuutta tutkitaan ja olla näin mukana valtakunnallisessa tutkimuksessa? Suomen ympäristökeskus hyödyntää eri puolella Suomea tehtyjä roskaisuushavaintoja.

Kansalaishavainnot ovat vapaaehtoisten kansalaisten tekemiä ja raportoimia havaintotietoja. Niille on tyypillistä läheinen yhteistyö ammattitutkijoiden kanssa, usein tarkkojen ohjeiden ja verkkopohjaisten alustojen avulla. Kansalaishavainnoinnissa yhdistyvät tutkiminen, yhteiskunnallinen aktiivisuus ja vaikuttaminen. Havainnoista on tutkijoille ja viranomaisille hyötyä muun muassa lajistoseurantojen ajallisen ja alueellisen kattavuuden parantamisessa ja ympäristöonnettomuuksien vaikutusten seurannassa.

Vaikka havainnon tekeminen voi jo itsessään olla tekijälleen hauskaa ja opettavaista, suurin hyöty havainnosta saadaan, kun se muistetaan raportoida eteenpäin havaintoja keräävälle taholle. Tällöin havaintoja voidaan hyödyntää tutkimusaineistona ekosysteemien tilan arvioissa ja ympäristöriskien torjunnassa. Esimerkiksi Vieraslajiportaalin kautta kertyneitä vieraslajihavaintoja käytetään vieraslajien levinneisyyden seurantaan. Varhainen havaitseminen tehostaa vieraslajien hävittämistä ja leviämisen estämistä.

Elollisen luonnon lisäksi havaintoja kerätään säästä, arkeologisesti kiinnostavista esineistä – ja nyt myös ympäristön roskaantumisesta.

Partiolaiset ja koululaiset mukaan roskaantumistiedon tuottamiseen

Euroopan unioni velvoittaa jäsenmaitansa tavoittelemaan niin merten kuin sisävesienkin hyvää tilaa. Esimerkiksi roskaantumisen suhteen meristrategiadirektiivi edellyttää, että ”roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan ja määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle”. Hyvän tilan kynnysarvojen määrittämiseen tarvitaan tietoa siitä, millaisia määriä roskaa erilaisissa ympäristöissä esiintyy.

Suomessa meristrategiadirektiivin toimeenpanosta vastaa Suomen ympäristökeskus (Syke), joka on reilun kymmenen vuoden ajan kehittänyt meriroskien seurantaa. Vaikka tietotarve on suuri, niukkenevien resurssien maailmassa tutkijat ja viranomaiset eivät kuitenkaan ehdi kaikkialle. Niinpä viime vuonna Syke, Tampereen yliopisto ja Suomen Partiolaiset käynnistivät Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella SPARKA-hankkeen, jossa pilotoitiin roskaisuuden kansalaishavainnointia partiolaisten kanssa. Syken tutkijat ovat laatineet ohjeet havaintojen tekemiseen ja niiden raportointiin, ja tänä vuonna ohjeita ja muita materiaaleja on suunnattu erityisesti kouluille. Tavoitteena on luoda valtakunnallinen kansalaistiedeverkosto, jonka avulla kerätään roskaantumishavaintoja meren ja vesistöjen rannoilta.

Roskien koko kirjo – pienen roskan havainnoista täytettä tietoaukkoon

Tietoa kaivataan kipeästi erityisesti pienestä roskasta, jonka esiintymisestä Suomen meren- ja sisävesien rannoilla ei ole kuin satunnaisia havaintoja. Pienillä roskilla tarkoitetaan kaikkia silminnähtäviä roskia, jotka ovat kooltaan alle 2,5 cm. Ne voivat olla mitä tahansa ihmisen tuottamia tai muokkaamia materiaaleja, kuten metallia, lasia tai kumia, mutta yleisimmin muovia. Tyypillisiä löytöjä voivat olla esimerkiksi erilaiset alkuperältään tunnistamattomat muovikappaleet ja muoviteollisuuden raaka-aineena käytetyt muovipelletit.

Pienen roskan havainnointi täydentää sekä jo käynnissä olevaa ison roskan seurantaa, joka keskittyy yli 2,5 cm:n kokoisiin roskiin, että mikroroskaseurantaa, jossa tähtäimessä ovat alle 5 mm:n kokoiset roskat. Kansalaishavainnoista toivotaankin täytettä näiden kahden seurannan väliin jäävän tietoaukon tilkitsemiseksi.

“Kaikki havainnot pienestä roskasta ovat meille arvokkaita. Havaintojen avulla pystymme koostamaan ensimmäisen kansallisen arvion pienen roskan esiintymisestä ja määristä Suomessa”, korostaa hankkeen vetäjä, tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Sykestä.

Itse havainnointi on yksinkertaista, eikä vaadi kummoisia välineitä. Alkuun pääsee, kun pakkaa mukaansa lasten hiekkalapion, rullamitan tai mittanauhan, keittiösiivilän ja pinsetit.

“Oppilaiden kanssa mennään rannalle, ja pieniä roskia siivilöidään rantahiekan pinnasta neliömetrin alalta. Erilaisten roskien tunnistamiseen on tehty ohjeet luokittelua helpottamaan, ja lopuksi tulokset raportoidaan helposti omalla tai opettajan kännykällä toimivalla sovelluksella”, Lehtiniemi kuvailee.

Havaintojen teko on innostavaa ja motivoivaa

Nuorten osallistuminen kansalaishavainnointiin lisää ymmärrystä tutkimuksen tekemisestä ja tieteellisen tiedon käyttömahdollisuuksista. Roskaantumisen tutkiminen omassa lähiympäristössä voi olla myös motivoivaa ja tarjota väylän ympäristökansalaisuuden kokemiseen.

Kansalaishavaintojen lisäksi hankkeessa kerätään myös tutkimusaineistoa lasten ja nuorten ympäristökansalaisuuden kokemuksista kansalaishavainnointiin osallistumisen yhteydessä. Tutkimukseen on haastateltu 10–14 -vuotiaita partiolaisia sekä aikuisia partiojohtajia.

“Lasten kertomuksissa korostuu tutkimisen ja löytämisen riemu: tuntuu hyvältä, kun tekee havainnon tai löytää vaikkapa muovinsirun hiekasta. Tutkiminen on siis innostavaa sinänsä. Aikuiset taas pitävät erityisen tärkeänä sitä, että havainnot menevät yhteiseen käyttöön: samalla kun touhutaan luonnossa, voidaan olla avuksi ammattitutkijoille”, kertoo yliopistonlehtori Essi Aarnio-Linnanvuori Tampereen yliopistosta.

Tutustu materiaaleihin ja liity kansalaishavainnointiverkostoon

Roskaantumiseen liittyvien ohjeiden lisäksi kansalaishavainnoinnin materiaalipakettiin on koottu ohjeita myös vedenlaadun havainnointiin ja raportointiin. Vedenlaatuhavainnointi keskittyy ilmaston lämpenemiseen ja rehevöitymiseen liittyvien ilmiöiden tutkimiseen meren ja vesistöjen rannoilla: valmiita ohjeita löytyy veden lämpötilan, happamuuden, näkösyvyyden ja sinilevän esiintyvyyden havainnointiin. Kuten roskaantumishavaintojenkin kohdalla, myös nämä havainnot raportoimalla tieto päätyy Sykeen hyödynnettäväksi. Kaikki materiaalit kansalaishavainnointiin liittyen löytyvät Mappa.fi-verkkopalvelusta, osoitteesta mappa.fi/teemareput/kansalaistiede.

Lisäksi hankkeessa toteutetaan opettajille suunnattu avoin verkkokurssi, joka antaa tiiviin katsauksen kansalaishavainnoinnin merkityksestä ja ohjeistaa erilaisten havaintojen tekemiseen ja raportointiin. Verkkokurssille voi ilmoittautua täällä: bit.ly/kansalaishavainnointi_verkkokurssi

Lähtisitkö sinäkin mukaan tuottamaan uutta tietoa ympäristön roskaantumisesta?

Teksti: Pinja Näkki / Suomen ympäristökeskus Kuva: Niina Talvensaari
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 2/2024.