Seitinohut lumikerros kääri maiseman vaippaansa lopulta marraskuun lopulla. Jäätynyt kasvillisuus rasahtelee jalan alla ja mutainen notkelma polussa on jäätynyt mukavasti niin, että sen yli pääsee harppomaan kastelematta kenkiään. Pikkupakkanen nipistelee poskia ja viima tuntuu kylmältä. Raikasta se ainakin on. Hengitys huuruaa. 

Pudotus on ollut kova: edellinen viikko on ollut vielä vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmin ja Suomessa on mitattu mittaushistorian lämpimimpiä lukuja lähes parillakymmenellä mittausasemalla eri puolilla maata.

Polkupyörään on vaihdettava nastarenkaat, kun pyörät sutivat ylämäessä, eikä alamäessä uskalla enää jarruttaa. Pelkkä kypärän käyttäminen ei auta. On oltava myös lamppu, perävalo ja heijastin, tarvitaan myös kypärämyssy, huivi, paksummat vaatteet ja hanskat, talvikengät ja niin edespäin. 

Alkaa tehdä mieli syödä tulisia keittoja kylmien salaattien sijaan. Talvi pitää huomioida kaikessa elämässä ja tekemisessä. Eniten kirpaisee aluksi, kunnes kehon sisäinen termostaatti taas tottuu pakkaseen.  

Mitä hitaammin muutos tapahtuu, sitä helpompi siihen on sopeutua. Tällä hetkellä muutos on kuitenkin nopeaa, kuten jatkuvasti uusiksi menevät lämpöennätykset osoittavat. Hälyttävää myös on, että esimerkiksi hupenevan monimuotoisuuden suhteen on jo myönnetty, että nyt luonnon tilanne on jo niin huono, että tilan on parannuttava nykyisestä: enää ei tavoitella vain luontokadon pysäyttämistä, vaan monimuotoisuuden elpymistä nykyisestä. 

Jotta saisimme minimoitua ilmastokriisin pahimmat puolet ja lisää aikaa muutokseen sopeutumiselle, täytyy elämäntapamme muuttua kestävämmäksi niin, että kestävyys on ykköskriteeri kaikissa valinnoissa. Yksilön harteille kestävyysmurrosta ei kuitenkaan voi yksin sysätä: yhteiskunnan tulisi mahdollistaa muutos esimerkiksi niin, että kestävimmät valinnat olisivat myös edullisimpia ja helpoimpia tehdä.

Yhteiskunnan kestävyysmurros edellyttää kaikkien rakenteiden muuttumista, puhutaankin ekologisesta jälleenrakentamisesta. Käyttäytymisemme ja tapojemme muutos edellyttää niin ymmärrystä ja tietotaitoa kuin myös kulttuurista muutosta asenteissa ja arvoissa.

Tässä numerossa pohditaan kestävyysmurrosta etenkin siltä pohjalta, mitä kestävyysmurros edellyttää opetukselta? Tutustu myös opetusvinkkeihin ja kurssiesittelyihin, lue uusien lajintunnistusmenetelmien avaamista mahdollisuuksista ekologisessa tutkimuksessa tai lähde mukaan tutustumiskäynnille koetilalle Qvidjaan.

Muutosten vuosi on kääntymässä kohti loppuaan. 

Kun lämpötila laskee ulkona pakkaselle, vanhassa talossa varpaita palelee sisälläkin. Mutta jalkaan voi laittaa ne laatikon perälle unohtuneet iloisen väriset villasukat ja lämmitellä käsiään glögimukin ympärillä, niin, sen lempimukisi, jonka hankit kirpputorilta, koska sen kyljessä oli kuva pöllöstä.

Iso laiva kääntyy hitaasti, sanotaan, mutta kääntyyhän se. Muutokset ovat väistämättömiä, mutta ne avaavat myös uusia ovia. 

Teksti: Anne Hirvonen. Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2022.