Nina Brander ja Kristiina Tarkiainen ovat järjestäneet Seilin saarella saariston syleilyssä meribiologian ja saaristoekologian kenttäkursseja sadoille lukiolaisille jo lähes parinkymmenen vuoden ajan. Seuraavaksi he aikovat kouluttaa opettajia omatoimiseen retkeilyyn Seilin saarella.

Biologian ja maantieteen opettajat Nina Brander ja Kristiina Tarkiainen tuntevat toisensa pitkältä ajalta. Brander opettaa Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukiossa, Tarkiainen Kaarinan lukiossa. Ajatus yhteisten kenttäkurssien järjestämisestä Seilissä virisi jo vuonna 2007. 

“Menin päiväretkelle Seiliin kollegojen kanssa ja mukana oli myös 15 opiskelijaa. Totesin silloin, että päiväretki on Seilissä vierailulle liian lyhyt aika. Saman vuoden syksynä näin Ninan jumpassa ja kysyin, pitäisikö meidän viritellä yhteistyötä kenttäkurssien merkeissä”, muistelee Tarkiainen.

Branderilla oli jo taustaa kenttäkurssien järjestämisestä, sillä hän oli pitänyt ensimmäisen meribiologian kurssinsa Kastun lukiossa jo vuonna 1997, ja vieraillut opiskelijoiden kanssa Utössä ja Bengtskärissä.

Vuorovetoista yhteisopettajuutta

Seili oli kummallekin tuttu kohde jo opiskeluajoilta yliopiston kenttäkursseilta. Luonteva sauma ensimmäisen kenttäkurssin järjestämiselle oli vuosi 2007, sillä juuri tuolloin sekä Kaarinan lukio että Turun suomalaisen yhteiskoulun lukio ottivat Itämerihaasteen vastaan. Itämerihaaste on Turun ja Helsingin kaupunkien yhteinen verkostoaloite Itämeren tilan parantamiseksi. 

Kenttäkurssille osallistuu noin 20–30 opiskelijaa ja kurssi järjestetään kerran vuodessa. Kurssilla yövytään Seilin saarella. Saarella majoitutaan 2–3 hengen huoneissa ja ruokailu on järjestetty Seilin majoitustoiminnan puolesta. Näin ruuan valmistukseen ei mene kallisarvoista kurssiaikaa. Opettaminen Seilissä on Branderin ja Tarkiaisen mukaan vuorovetoista yhteisopettajuutta. Opiskelijarajoja he eivät tunne.

“Emme ajattele niin, että nuo ovat Ninan opiskelijoita ja nuo Kristiinan opiskelijoita, vaan opetamme yhtä lailla kummankin lukion opiskelijoita. Kun ollaan yön yli reissussa, on syytä olla kaksi opettajaa mukana jo ihan käytännön syistä ja turvallisuuden vuoksi”, Tarkiainen huomauttaa.

Yhdistelmä biologiaa ja maantiedettä

Ennen Seiliin siirtymistä kurssia taustoitetaan opiskelijoille jo luokkahuoneessa. Ennakkoon käsitellään sitä, millaisia erityispiirteitä Itämerellä on, ja mitä pitää huomioida ennen saarelle siirtymistä. Seilissä keskitytään paljolti lajistoon, lajitutkimukseen ja tukimusvälineistön käyttöön. Toisaalta kurssien opetukselliset sisällöt kattavat monipuolisesti myös maantiedettä.

“Biologia ja maantiede mahdollistavat yhdessä todella monipuolisen tavan tarkastella ympäristöä Seilissä. Saatamme tutkia pikkuruisia planktoneita, ja toisaalta taas tarkastelemme isoa maisemaa ja sen syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Kun retkeilemme Seilin kallioilla, tarkastelemme silokallioita, jääkauden merkkejä ja ihmisen kädenjälkeä maisemassa”, Brander kertoo.

“Maantiede on enemmän Ninan osaamista ja hän on tuonut siihen mukaan myös merenkulullista näkökulmaa. Käsittelemme esimerkiksi merimerkkejä, meriväyliä ja laivojen aiheuttaman eroosion ongelmia rannoilla. Olen oppinut itsekin valtavasti uutta Ninalta”, Tarkiainen lisää. 

Maantieteen teemat näkyvät Seilissä jatkossa entistäkin enemmän. Tänä keväänä saarella otetaan käyttöön virtuaalinen maantieteen luontopolku, joka on tehty yhteistyössä Turun yliopiston kanssa. Viime vuonna Seilissä avautui myös uusi luontopolku, joka on osa Metsähallituksen koordinoimaa EU-rahoitteista Rannikko-LIFE -hanketta. Tutkimuspolku kertoo luontokadon hillitsemiseen liittyvästä työstä, lajitiedon keräämisestä ja luontotyyppien hoidosta.

“Seilissä on niin valtavasti erilaisia aihioita, joista lähteä liikkeelle opetuksessa. Runsaudenpula on suorastaan ongelma. Joskus olemme vielä iltakymmeneltä mikroskopoineet lajeja silmät sikkurassa. Minua ilahduttaa se, miten opiskelijat kiinnostuvat lajeista ja innostuvat löydöistään. Moni ei ole tullut ajatelleeksikaan, mikä lajikirjo näillä omilla rannoillamme on”, Brander sanoo.

Opettajat oppiin Seiliin

Tulevana syksynä Brander ja Tarkiainen kouluttavat opettajia omatoimiseen retkeilyyn Seilissä. Tavoitteena on, että opettajat voisivat itse järjestää myöhemmin Seilissä opintoretkiä. Tarkoituksena on hankkia myös omaa tutkimusvälineistöä opetuskäyttöön. Saaristomeren tutkimuslaitoksen vähäistä henkilökuntaa Brander ja Tarkiainen eivät halua kuormittaa, vaikka yhteistyö tutkijoiden kanssa onkin ollut antoisaa vuosien mittaan.

“Vuosien aikana olemme löytäneet kurssien aikana vieraslajeja ja tutkijat tulevat katsomaan näytteitämme. He tietävät kenttäkurssiemme konseptin. Meillä on asiantuntijuutta laajasti käytössä ja he auttavat toisinaan lajintunnistuksessa”, Brander kertoo.

Syksyn täydennyskoulutuksessa Brander ja Tarkiainen antavat opettajille vihjeitä, vinkkejä ja sapluunaa siihen, miten saarella voi vetää kenttäkursseja. Koulutus on pilottihanke, joka on aluksi suunnattu Lounais-Suomen opettajille. 

“Haluamme välittää oman osaamisemme eteenpäin. Kukin opettaja voi sitten noukkia koulutuksesta itselleen sopivat ja mieluisat elementit. Samalla edistämme Itämeren suojelua. Opettajien kouluttaminen on yksi konkreettinen teko Itämerihaasteessa.”

Tiedustelut opettajien täydennyskoulutuksesta Seilissä: nina.brander@edu.turku.fi tai kristiina.tarkiainen@kaarina.fi 

Teksti: Saara Kallio Kuva: Nina Brander

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2024.