Vedenalaisen meriluonnon karttapalvelu tarjoaa tietoa Itämeren monimuotoisuudesta. Ainutlaatuinen aineisto on nähtävissä uudistetussa karttapalvelussa. 

Vedenalaisesta luonnosta tiedetään vähemmän kuin luonnosta kuivalla maalla. Veden alla luonto on monin paikoin rikasta, ihmeellistä ja kaunista.  Suomessa vedenalaista luonnon monimuotoisuutta uhkaavat erityisesti rehevöityminen, ruoppaus ja rantarakentaminen. 

Tiedon puute on ongelma. Kun ei tiedetä missä monimuotoiset arvokkaat alueet sijaitsevat, ei voida suojella niitä. Velmu-ohjelma käynnistettiin vastaamaan haasteeseen. Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma on kerännyt jo lähes 180 000 näytepistettä Suomen merialueelta. 

Lajihavaintojen ja esiintymistodennäköisyysmallien perusteella tiedetään jo niin paljon, että luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaimmat vedenalaiset alueet voidaan paikantaa. Havaintoja kertyy joka vuosi lisää ja esiintymistodennäköisyysmalleja hiotaan paremmiksi. 

Mitä vedenalaisesta meriluonnon karttapalvelusta löytyy

Vedenalainen tieto on kuitenkin vain yhtä vaikuttavaa kuin sen käyttöaste. Siksi on tärkeää, että kerätty tieto on kaikkien saatavilla.  

Velmu-ohjelman 20-vuotista taivalta juhlistetaan kaikille avoimella uudella vedenalaisen meriluonnon karttapalvelulla. Uuden ilmeen lisäksi karttapalvelussa on panostettu helppokäyttöisyyteen. 

Tarkasteltavat aineistot on jaettu viiteen pääkategoriaan: lajit, meriluonto, luontoa muuttava toiminta, merenpohja ja ympäristö, ja aluerajat ja suojelualueet.

Kartoitusmenetelmät-aineistosta näkee missä ja miten kartoituksia on tehty. Valitsemalla lajin voi tarkastella, minne sen esiintyminen keskittyy pitkin Suomen rannikkoa. Yleiskuvan lajistosta saa valitsemalla kaikki lajit.  Lajipistettä klikkaamalla näkee esimerkiksi, milloin havainto tehtiin ja kuinka suuri lajin peittävyys oli.  

Lajihavaintoaineistoista on myös jalostettu esiintymistodennäköisyysmalleja. Kalalajeille on tehty malleja niiden poikastuotantoalueista. Aluerajauksista löytyvät mm. luonnonsuojelualueet ja EMMA-alueet, eli ekologisesti merkittävät merialueet. Ne kertovat, missä vedenalaisen meriluonnon kaikkein arvokkaimmat alueet sijaitsevat. 

Tutki lajien toleranssia meriveden suolapitoisuudelle. Vertaa seuraavia aineistoja toisiinsa; meriajokas, hauru, upossarpio ja suolapitoisuus. Mikä lajeista on sopeutunut makeaan veteen? Ja mikä laji on peräisin suolaisista meristä ja tarvitsee korkeimman suolapitoisuuden selvitäkseen?  

Maaliskuussa vedenalaiseen luontoon pääsee tutustumaan ja uutta karttapalvelua testaamaan myös virtuaalisen pakohuonepelin merkeissä (www.unlockit.fi/velmu). 

Teksti: Marianne Karlemo / Varsinais-Suomen ELY-keskus, Essi Keskinen / Metsähallitus Kuva: Mats Westerbom / Metsähallitus

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2024.