Lapualla myös opettaja osallistui työelämä- ja korkeakouluviikkoon. Hanna Suopajärvi vietti viikon Turun yliopistolla tutustumassa biologian alan tehtäviin. 

Lapuan lukiossa järjestettiin huhtikuussa 2023 työelämä- ja korkeakouluviikko, jolloin tavallisen opetuksen sijasta kaikilla opiskelijoilla oli työelämään ja jatko-opintoihin liittyvää ohjelmaa. Kun viikkoa ensimmäisen kerran suunniteltiin opettajakokouksessa syksyllä 2022, rehtori mainitsi, että osalla opettajista on viikon aikana mahdollisuus lähteä johonkin koulun ulkopuolelle esimerkiksi kouluttautumaan tai tutustumaan omaan oppiaineeseen liittyvään työpaikkaan. Kiinnostuin mahdollisuudesta, sillä opettajan työstä ei tavallisesti irrottauduta kovin helposti kokonaiseksi viikoksi. 

Pohtiessani mahdollisia vaihtoehtoja otin yhteyttä BMOL:iin sillä ajatuksella, että liitossa saattaisi olla tietoa esimerkiksi toteutuneista työn varjostusprojekteista (job shadowing). Liitosta toiminnanjohtaja Kati Vähä-Jaakkola suositteli ottamaan yhteyttä eri yliopistojen yhteydessä toimiviin LUMA-keskuksiin. Olen opiskellut Turun yliopistossa, joten tuntui luontevalta ensimmäisenä ottaa yhteyttä Lounais-Suomen LUMA-keskukseen. Muutamien sähköpostien ja puheluiden jälkeen sovittiin viikosta Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä, jonka yhteydessä myös Lounais-Suomen LUMA-keskus toimii.

Viikon ohjelmani koostui vierailupäivistä eläinmuseossa, kasvimuseossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa sekä päivästä LUMA-labrassa ja opettajille avoimesta koulutuspäivästä LUMA-keskuksessa.

Lajitietoa maailmalle

Eläinmuseolla pääsin tutustumaan erilaisiin kuvantamistekniikoihin. Esimerkiksi uusien lajien lajikuvausartikkeleihin otettavat lajikuvat ovat usein ns. kerroskuvia, jotka ovat tarkkoja joka kohdasta. Kerroskuvausta käytetään myös hyönteislaatikoiden digitointiin. Kokonaisen laatikon sisältö voidaan lähettää kuvana toisella puolella maapalloa olevalle tutkijalle, jolloin matkustamista museoon tai näytteiden lähettämistä maailmalle ei välttämättä tarvita. 

Päivän aikana keskustelin usean eläinmuseon tutkijan kanssa heidän työstään. Molekyyligenetiikan käyttö on hyvin yleistä esimerkiksi ekologian tai evoluutiobiologian tutkimuksessa, johon yhdistyy lajien taksonomista erottamista. Enää tutkija ei välttämättä työskentelekään koko uraansa esimerkiksi hyönteisten parissa, vaan DNA-menetelmien käyttö saattaa viedä tutkimaan vaikkapa matelijoita tai nisäkkäitä.

Kasvimuseolla vietin koko päivän yhden tutkijan kanssa ja pääsin itsekin osallistumaan museonäytteiden digitointiin. Tutkija vie kasvimuseon näytteitä luonnontieteellisten näytekokoelmien hallintajärjestelmään (Kotka), josta tiedot välittyvät myös Suomen lajitietokeskuksen tietokantaan (laji.fi). Tietokantatyön myötä näytteiden tiedot ovat selattavissa verkossa. 

Jokaisen näytteen etiketin kaikki tiedot kirjataan tietokantaan. Jokaiselle näytteelle muodostetaan oma linkki tietokannan tietueeseen ja QR-koodi, joista tehdään yksilöllinen näytteen tiedot sisältävä tarra. Näitä tarroja pääsin liimaamaan työn alla oleviin jäkäläkuoriin. Lisäksi leikkasin tulostettuja näyte-etikettejä paperileikkurilla ja palautin käsiteltyjä näytteitä museon arkistokaappeihin. Tutkijan työ voi siis sisältää myös tieteellistä ”askartelua”. 

Opetusmateriaaleja viemisiksi

Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneisiin tutustuin pääasiassa omatoimisesti. Sain paljon kuva- ja videomateriaalia eri kasvillisuusalueiden lajeista opetuskäyttöön. Puutarhan henkilökunta esitteli tutkimuskasvihuoneissa käynnissä olevia tutkimuksia. Tutkimuskasvihuoneisiin pystytään luomaan halutut olosuhteet. Niinpä esimerkiksi yhdessä huoneessa on satoja orkidealajeja Andien vuoriston kosteissa ja viileissä olosuhteissa. 

Laajalle ulkopuutarha-alueelle on rakennettu aikavaellus, jossa maailmankaikkeuden aikajana on sijoitettu 1,3 kilometrin pituisen kävelyreitin varrelle. Päivääni puutarhalla kuului tarkistaa, että aikavaelluksen opastaulut ovat talven jäljiltä kunnossa. Aikavaellusreitin varrella Ruissalon tammimetsien kevätkukkijoista sinivuokot ja pystykiurunkannukset olivat jo kukassa.

Loput kaksi päivää vietin LUMA-labrassa, josta koulut voivat hakea lainaksi erilaisia laitteita ja mittausvälineitä. Elektroforeesilaitteisto oli lähdössä lainaan johonkin kouluun, mutta edellisessä lainapaikassa työ ei ollut onnistunut. Tehtäväni oli kokeilla, toimivatko laitteisto ja reagenssit. Myös vesitutkimusanturit olivat lähdössä koulukäyttöön, ja osallistuin Vernier-antureiden kalibrointiin. 

LUMA-labrassa järjestettiin päivän mittainen opettajille avoin Maan tarkkailu -koulutus, johon osallistuin. Satelliittikuva-aineiston avulla on mahdollista seurata elävän luonnon tai sääilmiöiden tilaa ja muutoksia, esimerkiksi maastopaloja, pyörremyrskyjä, metsäalan muutoksia tai tulivuorenpurkauksia.

Antoisaa vaihtelua

Viikko Turussa antoi paljon opetuksessa käyttökelpoisia esimerkkejä ja kuvamateriaalia. Lukio-opetuksen sisältöihin kuuluu tutkimuksen ja sen menetelmien esittelyä, joten edes joiltakin osin päivittynyttä tietoa pystyy hyödyntämään suoraan omassa opetuksessa. 

Kun työn varjostusta suunnittelee, kannattaa olla ajoissa asialla. Oma viikkoni järjestyi muutaman kuukauden valmisteluaikana. Opettajille on tarjolla toisen opettajan työn varjostusta ulkomailla esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman kautta, mutta sellaiseen hankkeeseen pääseminen vaatii pidemmän valmisteluajan. Aikataulun lisäksi kannattaa miettiä, millaisia kuluja aiheutuu ja mistä määrärahoista ne maksetaan. 

Suosittelen tämänkaltaista irtiottoa koulun arjesta, jos sellaiseen tarjoutuu tilaisuus. Jos kokonainen viikko ei ole mahdollinen, pari päivääkin voi avata uusia näkökulmia.

Teksti ja kuva: Hanna Suopajärvi

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 4/2023.