Lasipalatsin salava, Aurajoen rannan kirsikkapuut, Kaivopuiston lehmuskuja. Kaupunkien puut voivat herättää suuria tunteita, ja maiseman lisäksi ne vaikuttavat myös ihmisen terveyteen.

Keskustelu kaupunkipuista kiihtyy useimmiten silloin, kun vanhoja yksilöitä joudutaan kaatamaan. Joskus yksittäisenkin puun kaato voi muuttaa dramaattisesti sekä maisemaa että ympäristöoloja. 

Luken erikoistutkijan, arboristin Eeva-Maija Tuhkasen mukaan nykyisin harkitaan hyvin tarkasti, onko puu tullut elinkaarensa päähän.

”Toisin kuin usein luullaan, monet puuvanhuksetkin elävät vielä kauan huolimatta siitä, että niiden sisällä olisi jo paljonkin lahoa. Esimerkiksi latvusta pienentämällä ja tukemalla sekä puun ympäristöä hoitamalla saadaan jatkettua monen veteraanipuun elämää ja vähennettyä puusta aiheutuvia riskejä”, Tuhkanen sanoo.

Nykyisin puunhoidossa suhtaudutaan sallivasti myös kuolleisiin oksiin ja viheralueiden lahopuuhun, koska ne ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Vaikka puita toisinaan joudutaankin kaatamaan, niitä pyritään säästämään mahdollisimman kauan.

Tohtoreita ja terapeutteja

Kaupunkipuita kannattaa hoivata myös ihmisen terveyden vuoksi: puut kirjaimellisesti suojaavat meitä terveyshaitoilta. Puut voivat viilentää ilmaa kesäkuumalla jopa useamman asteen verran, mikä auttaa erityisesti riskiryhmiä selviämään kuormittavasta vuodenajasta. Viilennys lisää myös asumismukavuutta, ja sen merkitys kasvaa ilmaston muuttuessa.

Kaupunkien puut sitovat sekä kaasumaisessa että hiukkasmaisessa muodossa olevia ilmansaasteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ulkoilman pienhiukkasten on arvioitu aiheuttavan Suomessa noin 1800 ennenaikaista kuolemaa vuosittain, ja lievempien haittojen määrä on moninkertainen.

Joitakin kaupunkipuiden terveyshyötyjä on vaikeampaa mitata. Monissa tutkimuksissa on todettu, että vihreys kaupungeissa vähentää ihmisen kokemaa stressiä. Puut myös lisäävät viihtyisyyttä, joka kohentaa mielialaa ja houkuttelee ulos neljän seinän sisältä. Tutkimuksen avulla on todennettu, että puustoisilla alueilla rikollisuus on vähäisempää kuin verrokkialueilla. ”Kaupunkivihreällä” on siis myös sosiaalisia vaikutuksia.

Kanadalainen Cecil Konijnendijk van den Bosch määrittelee riittävän kaupunkipuuston määrän 3–30–300-säännöllä. Jokaisesta kodista pitäisi näkyä kolme puuta, latvuspeittävyyden pitäisi olla alueella 30 prosenttia, ja lähimmän käyttökelpoisen viheralueen tulisi olla enintään 300 metrin etäisyydellä. Jos nämä ehdot täyttyvät, on ympäristössä riittävästi puita ihmisen hyvinvoinnin kannalta.  Myös maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan toimisto suosittelee, että kaupunkilaista lähimpänä oleva hehtaarin suuruinen viheralue olisi enintään 300 metrin päässä, sillä helposti saavutettavat viheralueet kannustavat liikkumaan.  Se kohentaa niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia.

Ympäristöpalveluita betoniviidakkoon

Joillekin voi tulla yllätyksenä, etteivät kaikki Suomen kaupungit ole erityisen vehreitä. Tampereen keskustassa puiden latvuspeittävyys on vain 12 prosenttia. Barcelona, Bristol, Canberra, Seattle, ja Vancouver tavoittelevat alueillaan 30 prosentin latvuspeittävyyttä. Tilanne voi kuitenkin muuttua myös täällä kotimaassa. Tampereella on laadittu kaupunkipuulinjaus, jossa on periaatteen tasolla päätetty puiden määrän lisäämisestä. Kaupunkipuulinjaukset löytyvät myös Helsingistä ja Turusta.

Puiden kohdalla pitkän aikavälin suunnittelu on tärkeää, sillä ne kasvavat hitaasti. Lyhytikäistenkin puiden kasvu vie kymmeniä vuosia. Ihmisen mittakaavassa se on paljon.  Suunnitteluvaiheessa puille pyritään järjestämään kasvupaikka, josta niitä ei tarvitse kaataa esimerkiksi katutöiden tai rakentamisen tieltä.

Puista on kaupungeille paljon hyötyä.  Puistojen, pihojen ja tienvarsien puut vähentävät tehokkaasti kaupungeissa syntyvän huleveden määrää.  Hulevesi kuormittaa jätevesijärjestelmää ja huuhtoo mukanaan roskaa ja saasteita puhdistamoille. Aiheesta on kirjoitettu tarkemmin esimerkiksi Naturan numerossa 3/2021. Jos kaupungissa on paljon puita, osa sadevedestä jää niiden lehdille, eikä päädy kaduille ja viemäreihin.

Puut sitovat hiiltä erityisesti maaperään. Helsingin yliopiston Co-Carbon-hankkeessa selvisi, että aluksi kadun varrelle istutettu puu on aluksi päästölähde, sillä istutuskuoppaan lisätystä maa-aineksesta vapautuu hiiltä. Ajan oloon hiili sitoutuu takaisin, mutta vasta noin 30 vuoden päästä istutettu puu on sitonut itseensä kaikki elinkaarensa aikana syntyvät päästöt. Tämän jälkeen puu toimii hiilinieluna. Ilmaston kannalta paras ratkaisu on jättää puut kaatamatta silloin kun se on mahdollista, ja toiseksi paras on istuttaa puita sellaisiin paikkoihin, jossa ne saavat kasvaa rauhassa.

Joillekin kaupunkipuiden tuottamille ekosysteemipalveluille voidaan laskea myös rahallinen arvo. Lontoossa kaupunkipuut säästävät jätevesikuluja noin puolitoista miljoonaa puntaa vuodessa, ja Helsingissä noin 750 000 euroa. Puiden hiilivarastot ovat erityisen arvokkaita. Helsingin julkisten viheralueiden puihin sitoutuneen hiilen arvioidaan olevan rahassa mitattuna noin 17 miljoonaa euroa. On myös paljon sellaisia hyötyjä, joita on vaikeaa mitata rahassa. Sellaisia ovat esimerkiksi kulttuuriarvot tai maiseman miellyttävyys.

Puita tarvitaan pihoillakin

Samalla kun puiden määrä julkisissa paikoissa lisätään, vähenevät puut yksityisiltä pihoilta. Syinä voi olla tonttien pieni koko tai tämänhetkinen puutarhatyyli.

”Ihmiset saattavat myös arastella puiden istuttamista, koska juurten pelätään aiheuttavan vaurioita. Kyllä puita uskaltaa istuttaa, kunhan jättää tarpeeksi tilaa seinän viereen”, Tuhkanen kannustaa.

Pihapuun valintaan ei Tuhkasen mukaan ole mitään yksittäistä suositusta. Havupuut ovat hiukan lehtipuita tehokkaampia sitomaan ilmansaasteita neulasten suuren pinta-alan vuoksi, mutta myös lehtipuita ja niiden tarjoamia elinympäristöjä tarvitaan monimuotoisuuden turvaamiseksi. Yksittäisen puun sijaan kannattaisi kiinnittää huomiota kokonaisuuteen. Monilajisuus vähentää kasvitautien riskejä, ja eri kokoisina kerroksellisesti kasvavat puut vaimentavat tehokkaasti melua. Kaupungissa tarvitaan myös eri-ikäisiä puita jatkuvuuden turvaamiseksi, elävinä ja lahoavina.

”Jos kaupunkipihalle mahtuu vain yksi puu, valitse sellainen, jolle kasvupaikka on sopiva ja josta pidät”, Tuhkanen sanoo.

Teksti: Hanna Kaisa Hokkanen

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2023