Halu toimia paremman ympäristön ja tulevaisuuden hyväksi edellyttää toivoa ja kykyä kuvitella vaihtoehtoja.

Utopialla tarkoitetaan ihannekuvaa siitä, miten asioiden tulisi olla. Sana utopia on johdannainen kreikasta ja latinasta ja suoraan käännettynä se tarkoittaa paikkaa, jota ei ole. Utopia ilmentää halua ja toivoa paremmasta, mikä edellyttää kykyä kuvitella vaihtoehtoja nykyiselle yhteiskunnalliselle todellisuudelle. Utopiapedagogiikkaan kuuluu radikaalien vaihtoehtojen ja utopia-visioiden esittäminen ja tutkiminen. Tässä artikkelissa ehdotamme utopiapedagogiikkaa keinona tukea opiskelijoiden kasvua ympäristön hyväksi toimiviksi aktiivisiksi kansalaisiksi.

Utopiaan sisältyy ristiriita. Se viittaa toisaalta toivoon paremmasta ja toisaalta tämän toivon mahdottomuuteen. Viime vuosikymmeninä utopiat ovat saaneet väistyä käytännöllisen ajattelun ja realismin tieltä. Berliinin muurin murtumisen jälkeen väitettiin, että maailma on valmis. Politiikan tutkija Francis Fukuyama julisti, että historia on päättynyt.

Tämä historian vaihe jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Nykyään elämme kriisien aikakautta. Ympäristökriisin lisäksi ihmiskuntaa koettelevat taloudelliset ja poliittiset kriisit, ja voidaan väittää, että nykyisen länsimaisen elämäntavan jatkaminen on sekin utopia. Kiinnostus vaihtoehtoihin on lisääntynyt ja sen mukana länsimaissa on herännyt toivo toisenlaisen maailman mahdollisuudesta.

Visioiden toteuttaminen

Utopiapedagogiikka korostaa vaihtoehtoisten maailmojen visioinnin lisäksi visioiden konkretisointia. Utopia-vision toteuttamiseksi voidaan ottaa konkreettisia askeleita osana opetusta. Sitä voidaan koetella tekemällä kokeiluja ja kansalaisvaikuttamista. Kyse voi olla esimerkiksi projektista, jonka opiskelijat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä opettajiensa ja koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Tällaisissa projekteissa vaikutetaan muutokseen nykyisissä elintavoissa ja toiminnan järjestämisen tavoissa. 

Tämän tekstin kirjoittajat Kirsi Haapamäki ja Aki Saariaho toimivat Otaniemen lukiossa opettajina. Antti Rajala on Itä-Suomen yliopiston tutkija. Olemme yhdessä kehittäneet utopiapedagogiikkaa käytännössä. Esimerkki konkreettisesta utopiasta, jota Kirsi ja Aki ovat kokeilleet opiskelijoidensa kanssa on lukion ruokaoppimisympäristö. Sitä motivoi utopia-visio kiertotalouden ja vaihtoehtoisten ruoantuotannon keinojen kehittämisestä. Opiskelijat ovat esimerkiksi kompostoineet ruokalan ylijäämäruokaa itse valmistamissaan bokashi-komposteissa sekä valmistaneet lukion pihalta keräämistään risuista biohiiltä. 

Ruokaoppimisympäristö on tuonut yhteen eri biologian kurssien ja vapaaehtoisen ympäristöryhmän opiskelijoita. Eri kurssien opiskelijat rakensivat yhdessä kasvatusparvekkeen, jossa he kasvattivat vihanneksia. Itse kasvatetuista vihanneksista leivottiin piirakoita opiskelijoiden pitämään vegaanikahvilaan, jonka tuotot lahjoitettiin Afganistaniin. Vastaava kahvila on pidetty myös Itä-Afrikan kuivuudesta kärsivien alueiden avuksi sekä suunnitteilla on tapahtuma ukrainalaisten avuksi yhteistyössä Lionsien kanssa.

Yhteistyötä yli kurssirajojen

Työn jakaminen eri kurssien opiskelijoiden välillä oli luova keino toteuttaa utopia-visiota lukio-opetuksen rajatuissa puitteissa ja saada yhdessä enemmän aikaan. Opiskelijat kertoivat haastatteluissa, että eri kurssien välinen yhteistyö sai heidät kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta toisten kurssien opiskelijoiden kanssa, mikä vähensi kokemusta opiskelun sirpaleisuudesta. Projektissa hyödynnettiin monia oppimisympäristöjä. Esimerkiksi kirjaston henkilökunta opetti opiskelijoille bokashi-kompostoinnin alkeet. Opiskelijat  jatkoivat rakentamalla bokashi-ämpäristä tee-se-itse-version. Samalla he tekivät rakentamisprosessista hauskan videon, joka toimi vaikuttamisvälineenä ja on ehtinyt saada jo kansainvälistäkin näkyvyyttä.

Opettajien tavoitteena oli, että opiskelijat oppisivat uusia asioita työskentelemällä yhdessä monien aikuisten, kuten esimerkiksi opettajien, yliopisto-opiskelijoiden tai kumppaniyritysten henkilökunnan kanssa. Opettajien tehtävä utopiapedagogiikassa on toimia kanssaoppijoina ja tarjota opiskelijoiden käyttöön tietoa ja välineitä sekä koordinoida ja tukea opiskelijoiden omaehtoista oppimista ja toimintaa.  

Utopiapedagogiikassa ei ole kyse opetuksesta sen kapeassa merkityksessä, vaan parhaimmillaan koko koulun toimintakulttuurin muokkaamisesta. Lukion perinteisen toimintakulttuurin haastaminen vaatii opettajilta pitkäjänteisyyttä ja luovia ratkaisuja. Utopiapedagogiikkaa toteuttavat opettajat kohtaavat työssään dilemman, sillä opetussuunnitelma ohjaa heitä tukemaan opiskelijoiden kasvua yhteiskunnallisesti aktiivisiksi kansalaisiksi, mutta heidän täytyy toteuttaa tämä tehtävä koulun usein hierarkkisten ja jäykkien rakenteiden puitteissa. 

Utopiapedagogiikka auttaa yhdistämään opetuksen ja opiskelijoiden yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteiskuntaan oppilaitoksen ulkopuolella. Utopioiden toteuttamisen edellyttämä muutos käytännöissä, ajattelutavoissa ja toimintatavoissa edellyttää kollektiivista toimintaa ja yhdistämällä voimat koulun ulkopuolisten tahojen kanssa voidaan projekteissa saada enemmän aikaan. 

Teksti: Antti Rajala, Kirsi Haapamäki ja Aki Saariaho.
Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2022. Avauskuvakooste: Antti Rajala.