Loppukesän helteet tekivät maastosta kuivaa. Lupaavasti alkanut sienikausi kuihtui kokoon kantarellipaikallani, jossa kasvamaan jättämieni pienten keltavahveroiden alut kuivahtivat niille sijoilleen. Sienestäjän murheet asettuivat kuitenkin mittakaavaan uutisia katsellessa.
Äärisäät, Euroopan hirmuhelteet, vedettömät jokiuomat ja aavikkomaiset maisemat kylmäsivät loppukesän ennätyslämpötiloista huolimatta. Ilmastokriisin pahimmat puolet ovat jo eteisessä. Samalla maailman tilanne pakottaa Euroopan energian säästöön, johon ei ole ollut aiemmin samanlaista halukkuutta.
Myös kulutuksen vähentäminen on energiansäästöä. Verkkoon siirtynyt kauppa ei ole perinteistä kulutusta ekologisempaa, päinvastoin: jokaiselle asiakkaalle yksittäin pakattavat ja kuljetettavat tuotteet vievät enemmän materiaaleja ja tuottavat mittavia kuljetuksen aiheuttamia päästöjä. Jos tuote ei olekaan sopiva, ja se palautetaan, tuplaa se kuljetukseen kuluvan energian.
Olemme kaikki jatkuvan mainostulvan ja vaikuttamisen kohteita. Jokainen hankinta on kuitenkin valinta. Esivanhemmillamme oli vain muutamia vaatekertoja, sillä kangas oli isotöistä ja kallista. Vain muutama sata vuotta sitten kaikki materiaali ja väriaineet saatiin luonnosta, kun synteettisiä materiaaleja ja väriaineita ei vielä ollut. Kankaan valmistuksen työvaiheisiin perehtyminen voisi lisätä vaatteen arvostusta. Jos langat villapaidassa tai kaulaliinassa ovat luonnonväreillä itsevärjättyjä, kantaa vaate mukanaan tarinaa, ehkä aina keruuretkeltä värjäysprosessiin.
Tässä numerossa pohditaan muun muassa kestävämpää tekstiilien kulutusta. Uudessa juttusarjassa esitellään järjestöjä ja vinkataan järjestöjen tuottamista opetusmateriaaleista. Entä oletko jo tutustunut liiton uusiin koulutuksiin? Ota haltuun myös opiskelutekniikkavinkit, sukella tieteellisten lajinimien historiaan tai pohdi, voiko vanhempien kokemuksilla olla vaikutuksia perimään.
Syksyinen metsä on hiljainen, sillä linnut ovat jo lähteneet muuttomatkalle. Vaikka syksy on luopumista, on se myös uuden oppimista. Syksyllä monet aloittavat uuden harrastuksen, toiset jatkavat vanhan parissa.
Kun suunnistan metsään, laitan maastovaatteet, joissa voi kontata kurkkimassa lahopuurunkojen alle, ottaa nelivedon käyttöön tai kiivetä vaikka puuhun. Syksyn sateiden myötä maasta pinnistää vaikka mitä uutta ihmeteltävää. Vaikka ei olisi kiinnostunut sienten metsästyksestä ja keräilystä, syksyisessä metsässä on myös monenlaista muuta silmänruokaa.
Sienten maailmassa opiskeltava ei lopu, ja myös useimmat sammalet ja jäkälät ovat syksyllä suorastaan paraatikunnossa. Utelias kun on, haluaa myös selvittää vastaantulevien eliöiden nimet. Joskus ne kertovat nimensä itse: joko tunnet keltaisen jäkälän haavan rungolla, eli haavankeltajäkälän? Entä punaisen syksyllä lentävän korennon, eli punasyyskorennon? Vaikka syksyinen metsä on hiljainen, kuollut se ei ole.
Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/22.
