Nuorten kokema ilmastohuoli on ollut julkisen keskustelun aiheena jo muutaman vuoden. Sitä on käytetty poliittisena lyömäaseena ripeiden ilmastotoimien puolesta ja niitä vastaan, kuten argumentoimalla, ettei nuoria pidä pelotella ilmastonmuutoksella. Lasten ja nuorten ilmastoahdistus mietityttää syystä opettajia ja muita kasvattajia. Olen kuullut opettajan pohtivan, että ilmastoaiheita ei tee mieli opettaa, koska oppilaille saattaa seurata opetuksesta ilmastoahdistusta. Onko tähän pelkoon perusteita?
Mitä nuorten ilmastohuolesta tiedetään?
Tutkimusten perusteella tiedetään, että nuorten huoli ilmastonmuutoksen vuoksi on lisääntynyt reilun kymmenen vuoden aikana. Kotimainen Nuorisobarometri-kysely antoi myrskyvaroituksen jo kesällä 2018, kun peräti kaksi kolmesta vastaajasta kertoi tuntevansa paljon turvattomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi. Myöhemmin samana vuonna nähtiin maailmanlaajuinen ruotsalaisen Greta Thunbergin käynnistämä nuorten koululakkoliike, johon osallistui myös tuhansia suomalaisnuoria. Samalla ilmastoahdistus ja muut ympäristötunteet nousivat kerralla ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkimuksen keskiöön.
Syksyllä 2021 julkaistiin laaja kansainvälinen tutkimus nuorten ilmastotunteista ja ajatuksista ilmastonmuutokseen liittyen. Tutkimukseen osallistui kymmenentuhatta 16–25-vuotiasta nuorta kymmenestä eri maasta, myös Suomesta. Caroline Hickmanin ja kollegoiden (2021) tutkimuksen mukaan selvästi yli puolet vastaajista oli erittäin tai hyvin huolissaan ilmastonmuutoksen vuoksi. Peräti kolme neljästä vastaajasta kertoi tuntevansa pelkoa tulevaisuuden vuoksi, ja alle puolet luottaa maansa hallituksen kykyyn vastata ilmastokriisin asettamiin haasteisiin. Suomalaisista vastaajista 42 prosenttia epäröi, voivatko he hankkia lainkaan lapsia.
Monet nuoret ovat siis huolissaan, osa jopa äärimmäisen huolissaan. Tällaiset viestit tulee ottaa vakavasti. Itseäni henkilökohtaisesti vihlaisee erityisesti se epäluottamus tulevaisuuteen, josta lapsettomuutta ilmastonmuutoksen vuoksi harkitsevien vastaajien suuri määrä kertoo. Vuosien varrella on nähty paljon tutkimustuloksia, joissa lapset ja nuoret näkevät maailman tulevaisuuden synkkänä mutta oman tulevaisuutensa melko ennustettavana ja samankaltaisena kuin heidän vanhemmillaan: he opiskelisivat ammatin, menisivät töihin ja perustaisivat perheen. Onko tämä perusluottamus maailmaan nyt säröllä?
Nuorten ilmastohuoli ei ole syy vältellä ilmastokasvatusta
Huolesta huolimatta väitän, ettei ilmastokasvatusta pidä pelätä. Päinvastoin: ilmastoahdistuksen maailmassa ilmastokasvatusta kaivataan kipeästi. Hyvällä ilmastokasvatuksella on mahdollista tukea toivon näkökulmaa ja ilmastotoimijuutta sekä käsitellä vaikeita tunteita. Ilkka Ratisen (esim. Ratinen & Uusiautti 2020) tutkimusten mukaan jo ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva tieto lisää rakentavan toivon tunteita oppilaissa.
Kun ilmastokasvatukseen yhdistää toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, nuoren toimijuuden kokemusten vahvistuminen saattaa helpottaa ahdistuksen tai huolen tunteita. Kokemus siitä, että kukaan ei tee mitään, muuttuu, ja yhdessä me voimme vaikuttaa. Annukka Vainion (2021) mukaan kansalaisten pystyvyysuskon vahvistaminen on tärkeää myös kansallisten ja kansainvälisten ilmastotoimien onnistumisen kannalta.
Jos nuoren ilmastohuolta vähätellään tai sitä pyritään hoitamaan yksinomaan mielenterveysongelmana, lopputuloksena voi olla aiempaa pahempi ahdistus. Tutkija Panu Pihkala on todennut useaan otteeseen, etteivät nuoret kaipaa terapiaa vaan määrätietoisia ilmastotoimia. Ilmastokasvatuksessa on kuitenkin hyvä harjoitella kriisin herättämien vaikeiden tunteiden käsittelyä. Näiden tunteiden olemassaoloa ei pidä kiistää, vaan niitä on tärkeä tarkastella yhdessä, turvallisessa yhteisössä.
Älä pelkää ilmastokasvatusta
Ilmastonmuutos on opetettavana ilmiönä kompleksinen ja oppiainerajat ylittävä. Ilmastonmuutosta voi kutsua pirulliseksi ongelmaksi, ja sen vuoksi myös aiheen opettaminen vaatii laaja-alaisuutta ja monipuolisia menetelmiä. Näihin on onneksi tarjolla runsaasti valmista materiaalia ja pedagogisia malleja.
Tueksi ilmastokasvatuksen suunnitteluun voi ottaa esimerkiksi kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen polkupyörämallin (Tolppanen ym. 2017), jonka tavoitteena on kuvata ilmastokasvatuksen eri osa-alueita tutkimustiedon pohjalta. Malli tukee isojen oppimiskokonaisuuksien suunnittelua: olemmeko ottaneet huomioon kaikki olennaiset näkökulmat ja lähestymistavat? Tiedon omaksumisen ohella huomioon otetaan esimerkiksi oppilaan arvot ja identiteetti, motivaatio, tulevaisuuskäsitykset sekä ilmastoon liittyvät tunteet. Malli kannustaa liittämään kasvatukseen aitoa toimintaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Ilmastonmuutokseen liittyvät vaikeat tunteet on hyvä nostaa välillä kasvatuksen keskiöön. Keskustelu ja erilaiset luovat menetelmät sopivat ilmastotunteiden käsittelemiseen. Teemaan on tarjolla suhteellisen tuoreita materiaaleja. Esimerkiksi BMOLin Toivoa ja toimintaa -sivuilla on tehtäviä ja muita materiaaleja ilmastotunteiden käsittelyn tueksi. Luonto ja tunteet -hankkeen verkkosivuilla taas on myös tietoa ja lähinnä toiselle asteelle ja aikuisille sopivia harjoituksia ympäristötunteiden käsittelyyn.
Ilmastokasvatus on monialaista ja sitä kannattaakin suunnitella ja toteuttaa yhdessä eri oppiaineiden opettajien kanssa. Parhaimmillaan tämän vaikean aiheen käsittely opetuksessa voi olla antoisaa ja hauskaa. Älä siis pelkää ilmastokasvatusta, vaan tartu siihen tarpeellisena mutta antoisana haasteena!
Teksti: Essi Aarnio-Linnanvuori. Artikkeli on julkaistu Naturassa 1/22.
Kirjoittaja tutkii ilmastokasvatusta ja opettaa ympäristökasvatusta ja kestävää kehitystä Tampereen yliopistolla.
Kirjallisuutta
Hickman, C., Marks, E., Pihkala, P., Clayton, S., Lewandowski, E. R., Mayall, E. E., … & van Susteren, L. (2021). Young people’s voices on climate anxiety, government betrayal and moral injury: A global phenomenon. Government Betrayal and Moral Injury: A Global Phenomenon. https://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=3918955
Luonto ja tunteet. https://www.luontojatunteet.fi/
Ratinen, I., & Uusiautti, S. (2020). Finnish students’ knowledge of climate change mitigation and its connection to hope. Sustainability, 12(6), 2181. https://doi.org/10.3390/su12062181
Toivoa ja toimintaa. https://toivoajatoimintaa.fi/
Tolppanen, S, Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. 2017. Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48:5.
Vainio, A. (2021). ”Pelko ei kannusta toimimaan” – millaista olisi toivoa vahvistava ilmastoviestintä? Tutkijan ääni. Helsingin yliopisto. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/ilmastonmuutos-ja-luonnon-monimuotoisuus/pelko-ei-kannusta-toimimaan-millaista-olisi-toivoa-vahvistava-ilmastoviestinta.
