Lempäälän lukio toimii pilottilukiona ARGEO-hankkeessa, jossa maantieteen ja historian oppiaineissa sovelletaan Hyvän argumentaation työkalupakkia yhteiskunnallisten ympäristöongelmien käsittelyssä.
Lokakuun lopun aamuna Lempäälän lukion kampus on verhoutunut syksyiseen harmauteen. Vieressä sijaitsevalta Ahtialanjärveltä noussut usva on vähitellen väistymässä. Kampuksella ollaan kuitenkin jo vahvasti hereillä. Lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille on juuri esitelty hanke, jossa maantieteen ja historian moduuleissa yhteiskunnallisia ympäristöongelmia käsitellään argumentaatiotaitoja harjoittamalla.
Olen tullut kampukselle kuulemaan hankkeesta hankkeenvetäjältä, tutkija Kimmo Härmältä. Mukana juttutuokiossa ovat myös yhteisopintojakson vastaavat opettajat ja kaksi yhteisopintojaksolla opiskelevaa opiskelijaa.
Vaikka argumentointia käsitellään äidinkielen ja filosofian oppiaineissa, muissa aineissa ei ole erityisesti kiinnitetty huomioita argumentaatiotaitojen soveltamiseen. Voisiko opiskelijoiden argumentaatiotaitoja parantamalla päästä kaikkia kunnioittavan ja tosiasioihin perustuvan keskusteluun myös tunteita herättävissä yhteiskunnallisissa aiheissa, kuten ympäristöongelmissa?
Haussa harmaan sävyjä
‒ Yhteiskunnallisten aineiden opettajana näen, että keskeinen ongelma on, että jengi on polarisoitunut niin voimakkaasti kahteen leiriin. Kaikki nähdään mustana tai valkoisena, mikä on hirveä sääli. Jos politiikka on kompromissien taidetta, niin kompromisseja on mahdotonta saada aikaan nykyisessä asenneilmapiirissä, toteaa historian opettaja Jarmo Lehtinen.
‒ Näen argumentaation harjoittelun keinona löytää toisemme faktamielessä, ne harmaan sävyt, hän jatkaa.
Mielipiteiden jakautuminen näkyy vahvasti myös nuorten keskuudessa. Monilla nuorilla on vahvoja mielipiteitä ja jakolinjojen välillä on vaikea löytää keskusteluyhteyttä. Toiset ovat esimerkiksi tiukasti kasvissyöjiä ja toisaalta toiset ovat vahvasti sitä mieltä, että muut eivät voi sanella, mitä syödä.
‒ Harvoin on mitään välimalleja, Wilma Karlsson toteaa ja Konsta Turunen nyökkäilee vieressä. Molemmat opiskelevat yhteisopintojaksolla, jolla hanketta toteutetaan.
Eväitä elämään
Opintojakson tavoitteena on käsitellä argumentaation keinoin tutkittuun tietoon perustuvia faktoja ympäristöongelmiin liittyen. Kriittisen ajattelun kehittämisestä voi olla etua myös muussa opiskelussa ja elämässä yleensä.
‒ Argumentaatio on sellaista yleistä elämässä asiointitaitoa, jota tarvitsee oikeastaan melkein joka päivä. Taidoista voi olla hyötyä esimerkiksi työhaastattelussa, pohtii Turunen.
Karlsson on mukana koulun Ilmastosoturitoiminnassa, joten myös ympäristöarvojen edistämisen tapoja on tullut pohdittua.
‒ Ollaan vältetty suoraa painostamista ja koitetaan sen sijaan lämmitellä ihmisten ajatuksia ja antaa uusia ideoita ympäristöasioiden huomioimiseksi, Karlsson kuvailee.
Myös argumentaatiossa on oikeastaan kyse suostutteluprosessista, jossa suostutellaan punnitsemaan perusteita ja pohtimaan asioita kriittisesti.
‒ Ympäristöongelmat ovat myös lisääntymässä, joten pakostakin tulee eteen tilanteita, jossa ympäristöasioita käsitellään, Turunen sanoo.
‒ Lukio-opetuksen tavoitteena on valmistaa opiskelijoita jatko-opintoihin ja työelämään. Tämä on osa sitä prosessia, jossa vahvistetaan tulevaisuudessa tarvittavia taitoja, myötäilee maantieteen ja biologian opettaja Erno Tossavainen, joka toimii koulun rehtorina.
Pois lokeroista
Lukion opetussuunnitelman uudistumisen jälkeen tämä on ensimmäinen vuosikurssi, jossa uutta LOPS:aa toteutetaan. Uudessa LOPS:ssa kurssikäsitys on poistunut ja puhutaan moduuleista.
‒ Olemme yrittäneet luoda uudenlaisen rakenteen, jossa ympäristökysymykset kulkevat koko ajan rinnalla. Olemme yrittäneet poistaa lokeroita, joissa tämä on historiaa, tämä on maantietoa ja tämä on biologiaa, ja muodostaa kokonaisuuksia. Nykyisin meillä on paljon päälleikkäistä eri aineissa, Lehtinen toteaa.
Wilma ja Konsta opiskelevat opintojaksossa, joka muodostuu historian ja maantieteen ensimmäisen moduulin kokonaisuudesta.
‒ Myös ilman tätä tutkimushanketta opintojaksojen järjestämisessä olisi pohdittu, kuinka oppiaineista poimitaan yhteisiä asioita ja tuodaan molempien oppiaineiden näkökulmat opetukseen niin, että oppilaille syntyy laajempi kokonaiskuva. Tutkimushanke on kuitenkin tuonut siihen sen, että olemme miettineet miten asioita esitetään ja kuinka kysymykset muotoillaan, Tossavainen sanoo.
‒ Näen kyllä hankkeen opetusta kehittävä, sillä se on pistänyt miettimään asioita uudesta näkökulmasta, hän jatkaa.
Kriittistä ajattelua
Hankkeen vetäjä ja tutkija Härmä on innoissaan hankkeen etenemisestä. Kun Härmä oli hanketta ja argumentaation perusteita esiteltyään tunnin lopuksi kysynyt opiskelijoilta, kuinka moni ymmärsi nyt paremmin, mistä argumentaatiossa on kyse, lähes kaikki olivat nostaneet kätensä. Saavutus sinänsä, sillä argumentaatio käsitteenä ei ole selkeä kaikille aikuisillekaan.
‒ Voin vain ihmetellä, kuinka hyvin nuoret pystyvät jäsentämään vaikeitakin asioita. Punninta ja kriittinen ajattelu ovat ehkä tämän someaikakauden hyväkin seuraus, suhtaudutaan automaattisesti kriittisesti esimerkiksi somesisältöihin. Nuorilla on hämmästyttävän paljon arkijärkeä, Lehtinen kiittelee.
Vanhemmilta sukupolvilta tarvittavaa kriittisyyttä voi sen sijaan puuttua.
Tavallisen kurssirakenteen, eli väli- ja loppukokeiden sijaan, tämä yhteisopintojakso arvioidaan jakson lopuksi kirjoitettavan loppuesseen pohjalta. Loppuesseet toimivat jatkossa tutkimusmateriaalina, kunhan tunnistetiedot on anonymisoitu.
Ulkoaoppimisesta tekoihin
Härmä kiittelee keskustelun antia myös tutkimukselle.
‒ Tosi kiinnostavaa kuulla teidän ajatuksia. Siinä missä oppimisen matalin taso on ulkoa oppiminen, tässä tavoitellaan ymmärrystä, soveltamista ja siirtymistä tekoihin. Jos opetellaan vain ulkoa vuosilukuja, siitä on hyötyä vain jossain pubivisassa, Härmä naurahtaa.
Jatkossa työkalupakin menetelmät viedään myös Itä-Suomen yliopiston opettajakoulutukseen.
Voisi siis sanoa, että viime kädessä opiskelijat opettavat opettajia?
‒ No näinhän se aina on! Jos opettaja ei pysty oppimaan oppilaalta, voi se vaikuttaa siihen, että opiskelu jää ulkoaoppimisen tasolle. Jos yhteinen kieli puuttuu, vertautuu tilanne autoritaarisiin valtioihin, joissa eriarvoisuus vain lisääntyy, Tossavainen vertaa.
Argumentaatiotaitojen puute näkyy maailmalla valitettavan hyvin.
Yhteinen ympäristömme
Tunnilla oli pohdittu, missä yhteiskunnan historia ja nyky-yhteiskunnan tila yhdistyvät. Ympäristökysymykset ovat yhä enemmän yhteiskunnallisia, vaikka koulumaantiede näyttäytyy edelleen hyvin luonnontiedepainotteisena.
‒ Kaupungissa on yhtä lailla kaupunkiympäristö. Ekologisen ympäristön lisäksi on huomioitava sosiaalinen ympäristö, kulttuurinen ympäristö, taloudellinen ympäristö… Kun puhutaan ympäristöhaasteista, se ei tarkoita pelkästään luonnontieteellisiä ongelmia, Härmä toteaa.
Lempäälän lukiossa ympäristö on ympäristöaktiivisuudelle, tutkimukselle ja kehitykselle myönteinen.
‒ Meillä on aktiivista ja jatkuvaa Ilmastosoturi-toimintaa, jossa on useita projekteja ja teemapäiviä lukuvuoden aikana. Argumentaatiotaitojen tutkiminen ja lisäopetus sopivat hyvin koulun tavoitteisiin, rehtori Tossavainen kertoo.
‒ Meidän on helppo perustella ympäristöarvojen merkitystä jo oppilaitoksen fyysisen sijainnin pohjalta. Meillä on moraalinen vastuu yhteisestä ympäristöstämme, Tossavainen jatkaa viitaten kampukseen sijaintiin luonnonkauniissa ympäristössä, lintuvetenä suojellun Ahtialanjärven rannalla.
Tutkimukseen Lempäälän kampus on kooltaan sopiva, maan keskiarvoon kuuluva lukio noin 400 opiskelijallaan.
‒ Lukiossa, joka kiinnostuu lähtemään tämän tyyppiseen tutkimushankkeeseen, on jo mietitty näitä aiheita. Asiat ovat siten varmasti jo aika paljon paremmalla mallilla kuin monessa muussa oppilaitoksessa, tutkija Härmä pohtii.
Tiede on tietoa toistaiseksi
Selvää on, että tarvitaan tekoja. Tekoihin päästäksemme on kuitenkin päästävä myös toisiakunnioittavaan ja faktoihin perustuvaan keskustelukulttuuriin ja ajattelun eteenpäin viemiseen.
‒ Samalla pyritään luomaan uutta tietoa. Tiedehän on jatkuvassa muutoksessa: jos otetaan sata vuotta vanha biologian tai maantieteen oppikirja, me nauretaan sen sisällölle. Osa niistä jutuista on ihan älyttömiä tänä päivänä. Samalla tavalla sadan vuoden päästä me nauretaan monille näille meidän nykyisten oppikirjojen tiedoille, Härmä kuvailee.
‒ Pitää ymmärtää, että tiede on tietoa toistaiseksi. Tieteen luonteeseen kuuluu, että tiede korjaa itseään. Jos kaikki olisi jo tutkittu ja valmista, voisi laittaa yliopistot kiinni ja rukkaset naulaan, Härmä jatkaa.
Tutkijaa ilahduttaa, että tutkimuksella on mahdollisesti myös välittömiä käytännön vaikutuksia Lempäälän kampuksen opiskelijoiden argumentaatiotaitojen ja keskustelukulttuurin paranemisen kautta. Tulevaisuudessa vaikutuksia voidaan nähdä laajemminkin, kun Itä-Suomen opettajaopiskelijat soveltavat Hyvän argumentaation työkalupakkia oman oppiaineensa opetuksessa.
Härmän väitöskirjatutkimuksen pohjalta luotu Hyvän argumentaation työkalupakki sekä sitä selventävät videot ovat vapaasti kaikkien käytössä, ja löytyvät hankkeen sivuilta: argeo.fi. Hanke on saanut vuoden rahoituksen Maj & Tor Nesslingin säätiöltä.
Teksti ja avauskuva: Anne Hirvonen. Avauskuvassa Jarmo Lehtinen, Wilma Karlsson, Erno Tossavainen ja Kimmo Härmä Lempäälän lukion edustan lintutornilla. Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/21.