Mitä sinä opit viimeksi? Ehkä se liittyi työhön, harrastukseen, sähköisiin alustoihin, sovelluksiin tai vaikkapa naapurin rannekanavaleikkaukseen? Omaksumme jatkuvasti uusia asioita tietoisesti tai osana arkea. Myös omaa ammattitaitoaan on hyvä täydentää, sillä maailma ei ole valmis.

Osallistuin itse marraskuussa kupusienten mikroskopointikurssille. Muistui mieleen, että koulunpenkillä istuminen on itselleni haastavaa, ellei koko ajan ole jotain tehtävää. Pelkkä luennolla istuminen ja kuunteleminen on huomattavan vaikeaa. Vaikka aihe olisi kiinnostava, voi alkaa armottomasti väsyttää. Maskin takana voi onneksi vähän salaa haukotella.

Skooppikurssilla oli onneksi sopivasti tekemällä oppimista. Opetusta seurattiin skoopin takaa tutkimalla itse esimerkiksi itiöiden eroja lajien välillä. Lisäksi kurssin aluksi sai mysteerisienen, jonka laji tuli selvittää. 

Olin oppimisen äärellä myös lokakuussa, kun kävin tekemässä Naturaan juttua ARGEO-hankkeessa mukana olevassa pilottilukiossa Lempäälässä. Opin esimerkiksi, että opettaja oppii jatkuvasti oppilaalta. Asioiden pohtiminen yhdessä vie ne uudelle tasolle.

Tutkimus opettaa meille jatkuvasti lisää maailmasta. Tutkijat ovat opiskelijoita tutkimusaiheensa edessä. Tutkija Kimmo Härmä totesi Lempäälässä, että kun tiede korjaa itseään ja tietoa kertyy lisää, tulevaisuudessa nykyisissä oppikirjoissa on väistämättä vanhentunutta tietoa. Nyt meitä voivat huvittaa jotkut opetukset, joita sata vuotta vanhoissa biologian ja maantieteen kirjoissa on. Ehkä tulevaisuuden opettajatkin pyörittelevät huokaillen päätään hologramminäyttöjensä ääressä, kun selailevat virtuaalisesti nykyisiä oppikirjoja?

Mysteerisieneni oli muuten ruskotuhkelo, Lycoperdon umbrinum. Selvitin sen jälkeen nimen muutamalle muullekin varmistamattomalle näytteelle. Oppiminen tapahtuu oivallusten kautta ja onnistuminen kannustaa tarttumaan uuteen tuntemattomaan. Aivan varmaa on, että katson itse jatkossa kupusieniä uusin silmin.

Vaikka elämä onkin jatkuvaa opettelua ja oppimista, niin emmehän me ihmiset tietokoneita ole. Oppimisen pitäisi tapahtua sopivasti sulateltavina paloina. Muuten tukahtuu pian infoähkyyn. Nuoren open ajatuksia -kolumnisarjamme päättyy, mutta viimeisessä osassa käsitellään työssä jaksamista. Joululoma tulee monelle todella tarpeeseen pitkän syyslukukauden jälkeen.

Kun tämä lehti ilmestyy, kuluu vain reilu viikko, kun päivä alkaa pidentyä. Sitä odotellessa voi luvan kanssa vaikka vähän sulatella oppimaansa ja rauhoittua. Mukavaa joulun odotusta ja ansaittuja sulattelupäiviä!

Teksti: Anne Hirvonen. Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/21.