Hyvä sää on makuasia

Myrskybongarit innostuvat, kun luonto näyttää voimiaan. Luonnonilmiöitä voi ihastella niin mökin kuistilta kuin netistäkin. Innokkaimmat myrskybongarit pakkaavat auton ja lähtevät etsimään kovia kelejä. 

Janne Kommonen innostui sääilmiöistä, kun hänen Varsinais-Suomessa sijaitsevalle kesäpaikalleen oli iskenyt ukkonen. Salama oli iskenyt maahan monta kertaa, ja ympäristöön oli jäänyt jälkiä niiden tuhovoimasta. 

”Se teki vaikutuksen, ja napsautti minut myrskybongausmoodiin”, Kommonen kertoo. 

Kommonen toimii tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan myrskybongausryhmän yhteyshenkilönä. Aktiivisia havaintojaan ilmoittavia bongareita on Suomessa noin kaksi sataa. Sääilmiöiden seuraajien määrää ei tiedetä tarkasti, sillä aihepiiri kiehtoo monia suomalaisia. 

Myrskyn katsastajat

Eri ihmisiä kiinnostavat erilaiset sääilmiöt: yksi on kiinnostunut suihkuvirtauksista, toinen hienosta salamoinnista. Yhteistä myrskybongareille on, että kesy hellepäivä ei kiinnosta. 

”Harrastajaporukassa toteammekin usein, että hyvä sää on makuasia”, Kommonen sanoo. 

Sääilmiöitä kuvataan, ja otoksia ja havaintoja jaetaan tiedoksi muille harrastajille. Ursalla on käytössään taivaanvahti-palvelu, jossa havaintoja voi ilmoittaa kuka tahansa. Palvelussa muut harrastajat voivat myös auttaa tekemään oikeita määrityksiä.

Aktiivisimmat myrskybongarit seuraavat sään kehitystä säämallien perusteella. Kun tiedossa on sopivaa säätä, osa bongareista lähtee ajamaan havainnon perään. Tavoitteena on löytää avoin paikka, josta rajuilmaa voi seurata sopivan matkan päästä. Myrskyn tai rajuilman kohdalla ei juuri mitään näe, ja esimerkiksi korkeat puut metsätien reunassa estävät näkymän kauas horisonttiin. 

Jos kyydissä on useampi bongari, voidaan tekemistä jakaa esimerkiksi niin, että yksi ajaa, toinen seuraa sään kehittymistä satelliittitiedon ja eri mallien avulla, kolmas kuvaa ja neljäs somettaa. Monesti haja-asutusalueella liikkuvat myrskybongarit saattavat metsästää ilmiöitä yksin, sillä vaikka harrastajia on koko Suomen alueella, he voivat olla kaukana toisistaan. 

Seuraa salamointia radiosta

Tavallinen radio, jolla pystyy kuuntelemaan AM-radiolähetyksiä, toimii hyvänä salamaindikaattorina. Salama aiheuttaa pienen radiohäiriön, joka kuuluu matalimmilla AM-kanavilla räsähdyksinä. Jokainen yksittäinen räsähdys tarkoittaa yhtä salamaa. Jos rajuilma on tulossa lähelle, alkaa jossain vaiheessa räsähdysten lisäksi kuulua jyrinää. Kuuntelemalla räsähdyksiä ja jyrinää voi päätellä, onko ukkonen tulossa kohti vai menossa poispäin. 

AM-radion rätinäherkkyys riippuu todella paljon laitteesta, tavallisesti se on joitakin kymmeniä kilometrejä. Sadan kilometrin säde vaatii jo todella herkän radiovastaanottimen. 

Salamalähetyksen voi laittaa kuulumaan sopivalla säällä vaikka luokan nurkkaan, jos se sopii muun opetuksen lomaan. Rätisevä radio sopii myös mökille tunnelmaa luomaan ja tietoa tuomaan. 

Myrskybongausharrastus ei edellytä erityisiä laitteita tai mittavia investointeja. Parhaiten hienoja sääilmiöitä pääsee todistamaan, kun perehtyy hieman meteorologiaan. Nälkä saattaa kasvaa syödessä, ja osa myrskybongareista jopa koodaa omia säämallejaan. Yhteistyötä tehdään paljon Ilmatieteen laitoksen kanssa. Tutkimuslaitos tarjoaa tietoa säätilan kehityksestä ja jakaa osaamistaan, harrastajat puolestaan toimittavat Ilmatieteen laitokselle havaintotietoa, jota ei ammattivoimin ole mahdollista koota. 

Kuva: noaa JG_HfydoNqY/Unsplash.

Suomessa myrskybongaus ei ole kaupallista toimintaa, toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa tornadoturistit seuraavat pyörremyrskyjä ammattioppaan johdolla. Tornadojahtia on mahdollista seurata myös netin välityksellä, jonne tornadojen ”cheissaajat” lähettävät livekuvaa. Tornadopotentiaaliseen aikaan myrskybongareiden yhteisö myös chattaa aktiivisesti, ja myös Suomesta käsin on mahdollista seurata tilanteen kehittymistä reaaliajassa. 

Ihminen pieni, luonto suuri

Myrskybongarit ovat tekemisissä voimakkaiden luonnonilmiöiden kanssa, ja myös turvallisuustekijät on huomioitava. Mitä enemmän sääilmiöihin perehtyy, niin sitä turvallisemmaksi harrastus muuttuu. Salamointi voi yltää kauaskin myrskyn silmästä, ja kokemattomalle tekijälle se voi tulla yllätyksenä. Auton muodostama Faradayn häkki on kohtalaisen turvallinen paikka hurjallakin säällä, sen sijaan puun alle ei kannata suunnata suojaan. Aloittelevien myrskybongareiden kannattaa tutustua huolella Ilmatieteen laitoksen laatimiin toimintaohjeisiin, jotka käsittelevät sääilmiöiltä suojautumista.  

Luonto on ennustamaton myös toiseen suuntaan: joskus lupaavakin myrsky tai rajuilma menee ohi. Myrskybongareiden slangilla tilannetta kutsutaan bustolaksi. Vaikka kuvat ja elämykset jäisivät saamatta, niin jahdin huumasta ei kuitenkaan jää paitsi. Monesti rajuilmat ovat lyhytkestoisia, ja kun yksi ilmiö on todennettu, lähdetään monesti jo seuraavan kohteen perään. 

Janne Kommonen on harrastanut myrskybongausta jo lähes 20 vuoden ajan. Mobiilit nettiyhteydet ja tiedon siirtyminen verkkoon ovat muuttaneet harrastusta paljon siitä, kun myrskyjä lähdettiin etsimään television meteorologin antaman tiedon perusteella. 

Sen sijaan harrastuksen ydin ei ole muuttunut. 

”Se kiinnostaa, kun luonto näyttää voimiaan. Vyörypilvet, rullapilvet, pyörteisyys ja voimakas salamointi ovat upeaa katsottavaa!”

Aloittelevalle myrskybongarille
  • Käy Ursan sivuilla ja tutustu myrskybongausryhmään. Kannattaa olla yhteydessä myös oman alueen tähtiyhdistykseen. Ursalaisten toiminta on muutakin kuin tähtiin keskittymistä, sillä jäseniä kiinnostavat yleensä kaikenlaiset luonnonilmiöt.
  • Lisää havaintosi osoitteeseen taivaanvahti.fi. Kokeneemmat harrastajat auttavat mielellään, jos jotain on jäänyt epäselväksi. Näin opit koko ajan lisää. Taivaanvahdissa voit myös tutustua muiden tekemiin havaintoihin. 
  • Kysy, jos et tiedä. Tähtiharrastajaporukka ei ole snobbailuhenkistä, ja uudet ihmiset otetaan lämpimästi vastaan. 
  • Liity somen luonnonilmiöryhmiin. Myrskybongareilla, revontulikyttääjillä sekä haloista ja muista ilmakehän ilmiöistä kiinnostuneilla on omat ryhmänsä esimerkiksi Facebookissa. 
  • Tutustu perusasioihin. Miten ukkonen syntyy? Mitkä sääolosuhteet edistävät ukonilmoja? Aiheesta on paljon laadukasta kirjallisuutta myös Suomeksi, ja tietoa voi etsiä myös netistä. Nälkä voi kasvaa syödessä, ja voit harrastuksen myötä päätyä vaikka todella kovaksi säämallien asiantuntijaksi.
  • Harrastus voi myös viedä sinut vaikka sääturistiksi ulkomaille! Voit myös ystävystyä eri maissa toimivien harrastajien kanssa tai päätyä koodaamaan omia sääennusteita. Myrskybongaus on monipuolinen harrastus, ja mukana on paljon erilaisia ihmisiä, jotka tekevät sellaisia asioita, jotka heitä itseään kiinnostavat. 

Aloittelijan vinkit antoi Janne Kommonen Ursan myrskybongausryhmästä.

Poika myrskyssä. Kuva: Pekka Isomursu/Flickr.

Suomessa myrskyää harvoin

Puhekielessä rajuilmoja kutsutaan usein myrskyiksi. Meteorologit puhuvat myrskystä vasta, kun keskituulen nopeus ylittää 21 metriä sekunnissa kymmenen minuutin ajan, erotuksena puuskittaisesta tuulesta.

Suomessa esiintyy kuitenkin paikallisia rajuilmoja, jotka voivat olla voimakkaitakin. Sekä myrskyjä että rajuilmoja nimetään nimipäiväkalenterin mukaan niin, että myrskyn tai rajuilman nimeksi tulee sen alkamispäivältä ensimmäinen käyttämätön nimi. Käytäntö on kätevä, sillä jos myrskyn nimen muistaa, niin silloin sen tarkka ajankohtakin löytyy helposti. 

Nykyisin myrskyt tai rajuilmat saavat nimen, jos tilanteesta on aiheutunut vähintään tuhat pelastustoimen tehtävää, sähköttömiä talouksia on ollut vähintään 100 000 tai puustotuhoja on aiheutunut vähintään puolen miljoonan kuutiometrin edestä. Näin voimakasta säätä ei esiinny Suomessa edes vuosittain, toisaalta joinakin vuosina saatetaan nimetä useampiakin sääilmiöitä. Kesällä 2021 Suomessa nimettiin kolme rajuilmaa: 21.6 Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa riehunut Ahti, 22.6. samalla alueella esiintynyt Paula ja 23.6. maan etelä- ja itäosassa liikkunut Aatu. Näiden lisäksi on voinut esiintyä paikallisia rajuilmoja, tuhoisiakin, mutta niitä ei ole nimetty. 

Suurin osa myrskyn vaikutuksista liittyy tuulen vaikutukseen. Puuskanopeudet ovat merialueilla noin 1,2‒1,3-kertaisia ja maa-alueilla noin 1,6‒1,8-kertaisia kymmenen minuutin keskituulen nopeuteen verrattuna. Suurin osa tuulen vaikutuksista liittyy tavallisesti puiden kaatumiseen. Kaatuvat puut tukkivat teitä, vahingoittavat sähköverkkoja ja tuhoavat rakennuksia.

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten. Avauskuva: AdobeStock.
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2021.