Nokkosperhosia, lanttuperhosia, keisarinviittoja. Amiraaleja, neitoperhosia ja ohdakeperhosia. Kuluneena kesänä kaunopunahatut kukkivat komeampina kuin koskaan ja perhosia lepatteli kukissa ruuhkaksi asti. Heinäkuun helteissä kotipuutarhurit saivat olla ahkerasti kastelemassa istutuksiaan.

Suomi ei ollut ennätyssäidensä kanssa yksin. 

Hirmumyrskyjä, tulvia, mutavyöryjä. Kuivuutta, helteitä ja maastopaloja. Uutiset maailmalta kertovat, että ääri-ilmiöt ovat tulleet jäädäkseen. Suomessa on vaikea kuvitella tilannetta, jossa rankkasateet aiheuttaisivat niin massiivisia tulvia, että autoja ajehtisi kaupungin kaduilla ja teitä tai jopa kyliä jäisi mutavyöryjen alle. Joka viikko uutiset kuitenkin täyttyvät luonnonkatastrofeista jossain päin maailmaa.

Luonnonkatastrofeista puhuminen etäännyttää ääri-ilmiöiden syistä, ikäänkuin syyt olisivat luonnollisia. Esimerkiksi kesän suurtulvat Keski-Euroopassa johtuivat ennätyssateista, mutta olivat viime kädessä seurausta myös rakentamisesta. Jokien varsille rakennetut kaupungit ovat alttiita tulville erityisesti valuma-alueiden muokkaamisen takia: luonnollisia tulvametsiä ja kosteikoita on kuivattu ja joet on pakotettu epäluonnollisiin uomiin. Samalla on hävitetty monille lajeille merkittäviä lisääntymis- ja levähdysalueita. Monimuotoisuuden hupeneminen ja ilmaston lämpeneminen kytkeytyvätkin yhteen ja kiihdyttävät ilmiöinä toisiaan.

Äärimmäisten sääilmiöiden yleistyminen ja niiden katastrofaaliset seuraukset rakennetussa ympäristössä, jossa valuma-alueen tulvakosteikot ja suot eivät pysty tasaamaan esimerkiksi tulvien vaikutusta, ovat seurausta ihmisen toimista ja poliittisista päätöksistä. Jos luonnon ekosysteemipalvelut, kuten tulvien tasaaminen, on maankäytöllä tuhottu, on aika epäreilua puhua luonnonkatastrofista.

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC totesi elokuun 9. päivä raportissaan, että ihminen on aiheuttanut käytännössä kaiken lämpenemisen. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat konkeretisoitumassa. 

Yhteinen ilmastomme lämpenee ja pohjolassa lämpeneminen voi olla jopa kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla. Pohjolassa myös kulutetaan luonnonvaroja monin verroin enemmän kuin vähemmän teollistuneissa maissa. Ekologinen murros edellyttää kulutustapojen muutosta ja luonnon monimuotoisuuden ja ilmastovaikutusten huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Jokaisen teoilla on merkitystä, mutta suurin merkitys on teoilla, jotka koskevat jokaista meistä.

Tämän numeron äärellä voit pohtia, mitä vaikutuksia lämpenemisellä voi olla merivirtoihin tai kuinka kuinka hulevesiin voi varautua? Entä miten myrskybongarit seuraavat säärintamia tai mitä vaikutusta maasto-opetuksella voi olla oppimisasenteisiin? Inspiroidu ilmastovaikuttajista lukemalla tai tutustu salaperäisiin yöperhosiin.

Tänä vuonna lämmin kesä oli tosiaan suosiollinen aikuisille perhosille, joita saatiin ihailla runsaslukuisina kukkineissa kukkakasveissa. Kuivuus kuitenkin kuihdutti perhostoukkien ravintokasveja ja kukinta meni nopeasti ohi. Ennätysperhoskesästä voi siis seurata myös perhosten lukumäärän raju väheneminen, jos seuraavan sukupolven kehittyminen epäonnistuu. Juhlat ovat ohi.

Teksti: Anne Hirvonen.
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2021.