Jaahas, saappassa on reikä. Sukka kastuu. Kun saapas nousee märästä rahkasammaleesta, se päästää moiskahtavan äänen. Lumen alta juuri paljastunut lehtomainen korpipainanne tuoksuu suolta, siinä on maatuvien kasvien ja seisovan veden tuoksua, mutta myös kirpeyttä ja kevättä, uuden alkua.
Kulunut vuosi on ollut, no, haasteellinen. Pandemiarajoitukset ovat peruneet tapahtumia ja vaatineet etäjärjestelyitä. Nuorille korona-ajasta tuli sukupolvikokemus, vuosi, joka on peruttu. Opettajiltakin on vaadittu hurjaa venymistä. Rokottaminen on kuitenkin edennyt hyvin ja kesän tilanne näyttää jo valoisammalta.
Useimpia lisääntyvä valo piristää, vaikka toisille valoisuuden lisääntymiseen sopeutuminen on vaikeampaa. Pandemiasta huolimatta Suomi on taas maailman onnellisin maa vuosimallia 2021, jo neljättä vuotta peräkkäin! Sosiaalisessa mediassa asia aiheutti hilpeyttä ja kysymyksiä siitä, kuinka tutkimus on toteutettu.
Tutkimuksessa vastaajat pisteyttivät erilaisia elämänsä ilmiöitä, pisteen sai esimerkiksi jokaisesta kerrasta, jolloin oli edellisen päivän aikana nauranut tai tuntenut iloa tai tyydytystä. Lisäksi kysyttiin negatiivisista tunteista: kuinka paljon vastaaja oli kokenut huolta, surua ja vihaa.
Kansalliset keskiarvot laskettiin suhteuttamalla tunnekokemukset toisiinsa. Vastaajia oli noin tuhat kustakin valtiosta, joita arviossa oli mukana yhteensä 149. Vähiten onnellisia olivat maat, joissa on käynnissä olevia sotia, muuten epävakaat olot tai äärimmäistä koyhyyttä.
Suomessa negatiivisia tunteita olivat aiheuttaneet muun muassa huoli taloudesta, toimeentulosta ja omasta tai läheisten terveydesta. Iloa vastaajat olivat saaneet elämäänsä esimerkiksi vapaaehtoistyöstä ja liikkumisesta.
Keväällä kannattaakin suunnistaa luontoon liikkumaan. Luonnossa pienetkin havainnot voivat ilahduttaa: tuossa sorea mutta suomuinen hiirenporras oikenee kerältään, tuolla lentää talvehtinut, vähän kulahtanut nokkosperhonen! Tästä lehdestä voit hakea inspiraatiota retkeilyyn lukemalla vaikkapa lintujen soidinmenoista tai sienten lisääntymisen koukeroista. Perspektiiviä nykypäivään tuo katsaus biologian ylioppilaskokeen historiaan. Entä kuinka yhteinen maastoretki toteutetaan etänä?
Kun sukka on jo märkä, ei ole hyötyä vältellä enempää kastumista ja voi hyvin saapastella lähemmäs märkää notkelmaa katsomaan tarkemmin, mitä keltaista maasta nousee. Loivasta rinteestä tihkuvan noron pohjalla kukkivat matalavartiset keltavihreät kevätlinnunsilmät. Kevätlinnunsilmä on kuin huolettomasti maalattu akvarelli, josta ei oikein tiedä mistä keltainen alkaa ja mihin vihreä loppuu: lajilla ei ole lainkaan terälehtiä, mutta verholehdet ovat teriömäisiä.
Tulevan kesän jo näkee ja tuntee, sen haistaa ja kuulee. Koivun lehdet ovat hiirenkorvalla. Ne maistuvat lapsuudelta Koivulantiellä. Koivun latvasta peippo lurauttaa tomeran sävelensä kuin komentaen eteenpäin siitä haaveilemasta.
Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturassa 2/2021.
