Keväällä koronarajoitusten myötä myös minulla oli aiempaa enemmän aikaa puuhastella puutarhassa. Hoitamatonta niittyä ja laiskasti ajettua nurmikkoa oli jo ennestään, joten ajattelin parantaa pihan pörriäisten elämää istuttamalla joitakin perennoja. Muillekin oli tullut samat aatteet, sillä puutarhamyymälässä multasäkit uhkasivat kuulemma loppua jopa tavarantoimittajalta.
Halusin suosia kotimaisia lajeja ja perinteisiä perennoja ja etenkin sellaisia, jotka olisivat perhosten mieleen. Lämmin alkukesä ja heinäkuun sateet auttoivat taimet alkuun ja istutukset innostuivat kukkimaan komeasti. Ja kyllä, pörriäiset kiittivät. Mehiläisten sukeltelua ukonhattujen violettien kukkien sisään oli hauska seurata.
Elokuun lopussa julkaistun raportin mukaan Suomen luonnon monimuotoisuus jatkaa kuitenkin vähenemistään. Uhanalaisten lajien määrällä mitattuna heikkeneminen on jopa kiihtynyt. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan siirtymä luonnon monimuotoisuutta vaalivaan, ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskuntaan on nyt välttämätöntä. Käytännössä se tarkoittaa, että monimuotoisuus on huomioitava kaikessa päätöksenteossa ja monimuotoisuutta heikentävä toiminta, kuten maankäyttö, on kompensoitava muualla.
Tiedolliset ja rakenteelliset puitteet monimuotoisuuden turvaamiseksi ovat jo olemassa, mutta toistaiseksi toimet ovat olleet riittämättömiä. Siirtyminen ekologisesti kestävään yhteiskuntaan vaatii erityisesti asenteiden muuttumista. Kun tieto lisääntyy, pitää olla valmis haastamaan mielipiteensä ja tarvittaessa päivittämään niitä.
Luonnon tarjoamat palvelut, kuten puhdas ilma ja vesi tai tulvien säätely on otettu itsestään selvyytenä, eikä esimerkiksi turpeen nostossa menetettyjä suon ekosysteemipalveluita tai katoavaa elinympäristöä ole korvattu muualla. Käytännössä monimuotoisuuden huomioiva päätöksenteko vaatii siirtymistä ihmiskeskeisyydestä monilajisuuden näkökulman suuntaan. Tässä numerossa ajatuksiaan voi tuulettaa lisää Raution ja Saaren artikkelin äärellä pohtimalla, millainen olisi ei-ihmiskeskeinen näkökulma luonnontieteisiin.
Monimuotoisuuden väheneminen uhkaa suoraan elämän edellytyksiä esimerkiksi pölyttäjäkadon kautta. Ylen Pelasta pörriäinen! -kampanjaan oli kesän lopulla ilmoitettu lähes 75 000 pörriäisiä auttavaa tekoa. Suurella määrällä pieniä luontotekoja on jo merkitystä, sitten niistä pitää vain tehdä rutiinia.
Oma pihani kyllä komistui perennojen myötä ja pörriäisiäkin on näkynyt, mutta toivomiani perhosia ei ole vielä ruuhkaksi asti ollut. Toimet ovat siis olleet oikeansuuntaisia, mutta toistaiseksi riittämättömiä! Onneksi tietoa on kertynyt, pihalla on vielä tilaa ja pistolapio nojaa seinustalla. Tarvitsee vain tarttua toimeen.
Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2020.
