Suomalaiset lukiolaiset osallistuivat viime vuoden elokuussa ensimmäistä kertaa geotieteiden olympialaisiin Thaimaassa. Järjestäjänä toimi näissä järjestyksessä 12. olympialaisissa Mahidol University Kanchanaburi Campus. Suomalaiset kilpailijat menestyivät erinomaisesti. Eelis Junnila nappasi henkilökohtaisesta kisasta pronssia ja kansainvälisten ryhmien pronssisijalle tuli Kasperi Laineen joukkue.
Kisoihin osallistui 38 maata ja 154 opiskelijaa. Suomen maajoukkueessa edustivat Eelis Junnila ja Sandra Toikka Olarin lukiosta, Kasperi Laine Espoon yhteislyseon lukiosta ja Jutta Jokela Padasjoen lukiosta. Kisojen mentoreina Suomesta toimivat lehtorit Pirjo Tuominen Padasjoen lukiosta ja Raija Teider Espoon yhteislyseon lukiosta. Mukana oli myös kaksi tarkkailijaa: Helsingin yliopiston lehtorit, geologit Kirsti Korkka-Niemi ja Seija Kultti. Matkan rahoittivat K.H. Renlundin säätiö sekä Suomen Geologinen Seura.
Joukkue avajaistilaisuudessa. Kuvassa ylhäältä oikealle Raija Teider, Kirsti Korkka-Niemi, Seija Kultti ja alhaalla oikealta Pirjo Tuominen, Sandra Toikka, Jutta Jokela, Kasperi Laine ja Eelis Junnila.
Juhlalliset avajaiset
Olympialaisten juhlalliset avajaiset pidettiin Mahidolin yliopiston kampuksen tiloissa. Tilaisuuden avasi itse hänen kuninkaallinen korkeutensa prinsessa Maha Chakri Sisindhorn. Vierailta edellytettiin muodollista ja juhlavaa pukeutumista sekä arvokasta käyttäytymistä. Ennen saliin siirtymistä kaikkien vieraiden oli läpäistävä turvatarkastus ja jokaisen kuumekin mitattiin.
Juhlallisuuksien jälkeen avajaispäivä jatkui vapaammissa merkeissä. Opiskelijat pääsivät purkamaan tavaroitaan ja tutustumaan ohjaajaopiskelijoihin. Samaan aikaan mentorit ja tarkkailijat aloittivat kaksipäiväisen työurakkansa työstämällä yhdessä koekysymyksiä ja käytännön tutkimustöitä parhaimpaan mahdolliseen muotoon ja kääntämällä englanninkielisiä kysymyksiä opiskelijoilleen. Opiskelijoilta kerättiin pois puhelimet, läppärit ja muut vastaavat laitteet, sillä yhteydenpitoa mentoreihin ei tuolloin sallittu.
Geologisiin nähtävyyksiin tutustumassa
Joukkueet pääsivät matkan aikana retkelle olympialaisten teemaan sopiviin kohteisiin, kuten Pandsin dolomiittikaivos sekä Srinagarindin pato ja vesivoimala. Kohteissa suoritettiin erilaisia geologisia maastotöitä.
Bussiletkaa johti aina retkillä poliisiauto ja myös ambulanssi kulki mukana kaiken varalta. Joskus jopa muu liikenne pysäytettiin retkikunnan kulkemisen helpottamiseksi.
Mentorit ja tarkkailijat tutustuivat Hellfire Passin solaan ja museoon. Sola on osa rautatietä, joka rakennettiin toisen maailmansodan aikana paksun, permikautisen kalkkikivimassiivin läpi. Rakentajina käytettiin sotavankeja ja siviilejä, joista suuri osa kuoli rakennustöiden aikana. Siksi rautatietä kutsutaankin kuoleman rautatieksi.
Hellfire Pass
Retkikohteisiin kuului lisäksi Prasat Muang Singhin historiallinen puisto, jossa sijaitsee jopa yli tuhat vuotisia raunioita khmerien valtakunnan ajoilta. Puistossa oli paikalliset markkinat. Rahoina käytettiin vanhoja perinnekolikoita, jotka vaihdettiin puiston sisääntulossa. Markkinoilla maisteltiin paistettuja sirkkoja, trooppisia hedelmiä ja thaimaalaisia ruokaerikoisuuksia. Halutessaan sai osallistua myös perinteisiin thaimaalaisiin leikkeihin, joista osa muistutti varsin paljon suomalaislasten leikkejä, kuten tervapataa.
Vapaampaan ohjelmaan kuului myös puiden istutusta yliopiston puistoon. Puut nimettiin istuttajien mukaan. Suomen joukkue istutti mm. Thaimaan ruusupuun.
Paistettuja sirkkoja
Khmerien valtakunnan temppelin rauniot
Srinagarindin vesivoimala
Poimurakenteita padolla
Pandsin dolomiittikaivos
Ei vain nähtävyyksiä
Opiskelijoiden kilpailuohjelmaan kuuluivat ensin kirjalliset testit sekä käytännön kokeet.
Maastotyöskentelyn kilpailusarjassa, missä joukkueet koottiin satunnaisesti kansainvälisiin ryhmiin, kohteina olivat mm. Linthin Hot Spring ja Sai Yok Noin putoukset. Pisteillä koottiin erilaisia havaintoja sekä otettiin vesinäytteitä analysoitavaksi.
Maastotyöskentelyä ja vesinäytteiden ottoa Kuuman lähteen ympäristöstä
Joukkueet saivat kaikilla kohteilla tehtäviä, joista he myöhemmin laativat yhteisen projektiesityksen tuloksineen. Mentorit ja tarkkailijat pääsivät tutustumaan opiskelijoiden työskentelyyn, mutta he eivät saaneet puhua opiskelijoiden kanssa.
Opiskelijoiden maastoprojektit sekä posterityö Vajoava Bangok esiteltiin tuomariston edessä. Tuomaristo kiinnitti erityistä huomiota ryhmien toimintaan yhtenä joukkueena, kun he joutuivat vastaamaan kiperiinkin kysymyksiin aiheestaan.
Kansainvälisten tiimien posteritöiden esityksiä
Kwai-joen silta
Kilpailuosuuden jälkeen oli vielä aikaa paikallisille nähtävyyksille. Junamatka kulki Kwai-joen kuuluisan sillan kautta Thaimaan maaseudun viljelysten halki. Matkalla nähtiin myös Mallika City, joka on muinaisen siamilaisen elämäntyylin kuvaamiseksi tehty mallinnus Chao Phraya -joen laaksossa.
Kwai-joen silta
Hyvillä mielin kotimatkalle
Matkan aikana mentorit ehtivät vielä keskustella geotieteiden olympialaisten kehittämisestä. Tarkoituksena on kehittää kysymyksiä yhä enemmän päättelytehtäviksi ja saada yhä useampi maa mukaan kilpailuihin.
Olympialaiset saatiin päätökseen vähintään yhtä juhlallisin menoin kuin ne aloitettiinkin. Ohjelma koostui Kanchanaburin koulujen perinteisistä musiikki- ja tanssiesityksistä.
Illallinen yliopistolla
Suomalaisten menestys näissä maallemme ensimmäisissä kisoissa lupaa hyvää myös tuleviin kisoihin.
Opiskelijoiden valinta Thaimaan kisoihin tapahtui kiireisen aikataulun vuoksi suoraan opettajien kautta. Jatkossa on tarkoitus järjestää valtakunnallinen karsintakilpailu ja valmennusleirit samaan tapaan kuin maantieteen ja biologian olympialaisiinkin.
Seuraavat geotieteiden olympialaiset järjestetään vuonna 2019 Etelä-Koreassa, Deagussa.
Eelis Junnila mitalikättelyssä
Kasperi Laine ja hänen ryhmänsä palkintoa noutamassa
Teksti ja kuvat: Raija Teider ja Pirjo Tuominen
