Tuntijako, tuo ristiriitaisten intohimojen ja lobbauksen kohde! Biologian, maantieteen ja terveystiedon opettajat kokivat suuren pettymyksen muutama vuosi sitten, kun lukion tuntijaossa maantieteen toinen pakollinen kurssi muutettiin syventäväksi. Mutta oletettavasti vain harva osasi tuolloin aavistaa, miten dramaattisesti tuntijaon muutokset tulisivat vaikuttamaan lukio-opiskeluun laajemminkin.
Kesän alussa kuultiin uutinen korkeakoulujen niin sanotun todistusvalinnan pisteytyksestä, joka voi olla vaikutuksiltaan jopa tuntijakoakin suurempi takaisku maantieteen ja myös terveystiedon opiskelulle lukioissa. Todistusvalinnassa korkeakoulut ovat päättäneet, miten ne antavat sisäänpääsypisteitä eri aineiden ylioppilasarvosanoista. Linjaukset pohjautuvat tuntijaon kurssimääriin. Eniten pisteitä saa oppiaineista, joiden lukio-kursseja tarjotaan paljon. Näitä ovat muun muassa pitkä matematiikka, äidinkieli ja kirjallisuus, osa vieraista kielistä, fysiikka, historia ja uskonto tai elämänkatsomustieto. Myös biologiasta saa verrattain hyvin pisteitä. Häviäjiä tässä pelissä ovat etenkin terveystieto, maantiede, yhteiskuntaoppi ja filosofia, joiden kurssimäärät ja pisteet ovat muita reaaliaineita heikommat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri reaaliaineet ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, että saadusta arvosanasta, esimerkiksi laudaturista, saa eri määrän sisäänpääsypisteitä. Piste-erot esimerkiksi fysiikan ja maantieteen laudaturin välillä ovat monilla aloilla, myös humanistisilla ja yhteiskunnallisilla, hyvin merkittäviä.
Maantiedettä ja terveystietoa ei painoteta eri alojen sisäänotossa
Yliopistojen eri tiedekunnat ja eri opintosuunnat (aiemmat laitokset tai koulutukset) ovat saaneet itsenäisesti päättää, käyttävätkö ne suoraan tuntijakoon pohjautuvaa pisteytystä, vai ovatko ne painottaneet tiettyjen oppiaineiden pisteitä. Esimerkiksi joissakin yliopistoissa painotetaan biotieteiden opiskelijavalinnoissa luonnontieteitä. Surullista on, että maantiedettä painotetaan lähestulkoon ainoastaan maantieteen opintosuunnan sisäänotossa ja terveystietoa vain terveystieteiden opintosuunnassa. Maantiedettä ei siis pidetä arvokkaana oppiaineena esimerkiksi monissa ympäristöalan tai kulttuurientutkimuksen opintosuunnissa. Näin ollen maantieteen ja terveystiedon kirjoittaminen ylioppilaskirjoituksissa ei pisteiden ja korkeakoulujen opiskelijavalintojen näkökulmasta kannata. Yksi kuvainnollinen esimerkki todistusvalinnasta on Helsingin yliopiston metsätieteiden alalta, jossa maantieteestä saa huomattavasti heikommat pisteet kuin vaikkapa historiasta, uskonnosta ja fysiikasta. Opiskelijan, joka haluaa opiskella metsätieteitä, kannattaa tällä logiikalla jättää lukiossa maantieteen syventävät kurssit opiskelematta ja keskittyä muihin aineisiin. Lähes kaikilla korkeakoulujen aloilla vielä maantiedettäkin heikommat pisteet saa terveystiedosta.
Todistusvalinnan ohjausvaikutus lukiolaisen elämässä
Lukio-opiskelijat ovat valintojen edessä yhä nuorempina ja yhä aiemmin. Erityisen kriittinen on valinta pitkän ja lyhyen matematiikan osalta, sillä tällä on suuri vaikutus todistusvalinnassa. Myös fysiikan valitseminen muiden reaaliaineiden joukosta linjaa lukiolaisen taivalta. On hyvin ymmärrettävää, että nuori lukiolainen – ja hänen vanhempansa – haluaa pelata varman päälle ja valita jo lukiotaipaleen alkuvaiheessa aineita, jotka voivat mahdollisesti avittaa häntä jatko-opintojen valinnoissa ja myöhemmissä elämänvaiheissa. Opiskelijan näkökulmasta kannattaa siis valita oppiaineita, joista saa hyvät pisteet, eikä välttämättä sellaisia oppiaineita, joista hän olisi eniten kiinnostunut. Kun lukujärjestys täyttyy varman päälle valituilla oppiaineilla, myöskään taito- ja taideaineiden opiskelulle ei jää lukiossa tilaa. Kaikki tämä lisää varmasti opiskelijoiden stressiä.
On selvää, että lukion opinto-ohjaajien tulee kertoa todistusvalinnasta ja pisteytyksestä. Tämä kuuluu heidän työhönsä. Kuitenkin on hyvä pohtia myös sitä, onko opinto-ohjauksessa ja opiskelijoiden kurssivalinnoissa enää lainkaan sijaa opiskelijoille omille kiinnostuksenkohteille. Samalla on hyvä muistaa, että nuoren ihmisen kasvuun ja elämään pitäisi mahtua muutakin kuin opiskelua. On huolestuttava tulevaisuudenkuva, jos opiskelijat tekevät kurssivalintojaan pakon edessä.
Miten käy biologian, maantieteen ja terveystiedon opettajien ja opetuksen?
On oletettavaa, että todistusvalinnan myötä lukioissa tullaan opiskelemaan yhä vähemmän maantieteen ja etenkin terveystiedon syventäviä ja soveltavia kursseja. Sen sijaan biologian opiskelu saattaa lisääntyä. On siis osin epäselvää, miten uudistus tulee kokonaisuudessaan vaikuttamaan biologian, maantieteen ja terveystiedon aineenopettajien tuntimääriin.
Uusi lukiolaki painottaa monialaisuutta ja laaja-alaista yleissivistystä. Miten nämä toteutuvat, kun todellisuudessa opiskelijan valintoja ohjaa tieto siitä, että joitakin lukion oppiaineita ei kannata opiskella pakollisia kursseja enempää? Erityisen huolestuttavaa on se, että valintojen myötä osa maantieteen ja terveystiedon syventävien kurssien opetussuunnitelman keskeisistä sisällöistä jää yhä useammalta nuorelta opiskelematta. Ymmärrys vaikkapa ilmastonmuutoksesta, globaaleista kriiseistä, muuttoliikkeistä ja aluesuunnittelusta jää hyvin ohueksi yhden pakollisen kurssin myötä. Voidaan oikeutetusti todeta, että on vaarana, että lukiolaisten – ja jatkossa yhteiskunnan eri alojen työntekijöiden – osaaminen ja ymmärrys monialaisista ympäristö- ja kulttuurisista kysymyksistä heikkenee.
Todistusvalintaan liittyvässä keskustelussa on olennaista nostaa epäkohdat ja huolenaiheet esiin, mutta sen sijaan ei ole mielekästä kiistellä eri oppiaineiden tärkeydestä ja asettaa niitä toisiaan vastaan. Hyvässä yhteiskunnassa tarvitaan monenlaisia tietoja, taitoja ja osaajia. Siksi onkin surullista, että näköpiirissä on – toisin kuin uudessa lukiolaissa tavoitellaan – pikemminkin monialaisuuden ja yleissivistyksen kapeneminen.
Onko peli jo menetetty?
Hyvällä syyllä on kysyttävä, ovatko korkeakoulujen valinta-asioista päättäneet tiedostaneet, miten suuri ohjaava vaikutus uudella pisteytyksellä on koko suomalaiseen lukiokoulutukseen. Halutaanko kaikilla korkeakoulutuksen aloilla todella suosia vain tiettyjen oppiaineiden ylioppilasarvosanoja?
Vaikka masentavalta tuntuisikin, peli ei silti ole menetetty. Yliopistojen tiedekuntien päätöksiin voi vaikuttaa tai ainakin sitä pitää yrittää. Päätöksiä voidaan muuttaa, se on koettu ennenkin niin koulutuspolitiikassa kuin muutoinkin. On siis tärkeää käydä keskustelua heidän kanssaan, jotka istuvat yliopistojen tiedekuntaneuvostoissa ja niissä elimissä, jotka vaikuttavat valintoihin. On erityisen tärkeää, että lukioiden opettajat ovat aktiivisia, ovathan juuri he lukiokoulutuksen parhaita asiantuntijoita. Yhteydenotot oman lähiseudun yliopiston dekaaneille ovat nyt arvokkaita ja tarpeellisia. Keskustelua kannattaa käydä myös koulussa ja pohtia yhdessä opojen, muiden opettajien ja tietysti myös opiskelijoiden kanssa, millaisia monisyisiä vaikutuksia nuoren elämään valinnoilla on.
Biologian ja maantieteen opettajien liitto ry. on perustanut työryhmän, joka pyrkii edistämään todistusvalintaan liittyvää vaikuttamistyötä. Työryhmään voi mielellään liittyä mukaan. Ota yhteyttä: minttu.kalmi@bmol.fi
Teksti: Hannele Cantell, dosentti, opettajankouluttaja, Helsingin yliopisto
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2018
