Kestämätöntä säästöä

Viimeisimmässä Naturan toimituskunnan kokouksessa oli tyrmistynyt tunnelma. Sähköpostiin oli saatu tieto Helsingin yliopiston YT-neuvottelujen uusimmasta käänteestä. Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen näyttelytiimissä irtisanottiin.

Keskusmuseo on tehnyt erinomaisia näyttelyitä 1980-luvun lopulta alkaen. Eläinmuseon rakennus remontoitiin kymmenisen vuotta sitten, ja avajaiset vietettiin vuonna 2008. Onnistuneen uudistuksen seurauksena kävijämäärät kaksinkertaistuivat.
Nyt avattu Muutosta ilmassa -näyttely jää toistaiseksi museon viimeiseksi. Uusia näyttelyitä ei pystytä tekemään ilman ulkopuolista rahoitusta. Ja vaikka rahaa jostain löytyisikin, niin näyttelyiden suunnittelu- ja rakennusosaamista ei tuosta vaan saada takaisin.

Museolla ei myöskään ole enää väkeä huolehtimassa vierailijoista. Luokkaretkien määrä todennäköisesti vähenee. Näyttelyitä yritetään pitää suunnilleen kunnossa. Palaneet lamput ja repsottavat näyttelytekstit vaihdetaan. Muuhun eivät rahkeet enää riitä.

Biologian ja maantieteen opettajat ovat osallistuneet Kaisaniemeen avattavan pedagogisen puutarhan suunnitteluun. Työt etenevät hitaasti, mutta pedagogisten sisältöjen ja infotaulujen kanssa tulee olemaan ongelmia.

Luonnontieteellinen keskusmuseo on palkittu osin laadukkaan näyttelytoimintansa ansiosta Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnolla ja Skepsiksen Sokrates-palkinnolla, uusimpana saavutuksena voidaan mainita tänä keväänä jaettu Luonto-Liiton Siilin peukku -palkinto. Eläinmuseon upeiden taustamaalausten tekijänä tunnettu Seppo Polameri on saanut kuvittajien Kieku-palkinnon. Vuosittainen kävijämäärä, noin 150 000 ihmistä, kertoo myös työn onnistumisesta.

Mitä järkeä on romuttaa tärkeä ja tunnustusta saanut toiminta? Mitä järkeä on leikata niin, ettei pitkälle vietyjä suunnitelmia voida viedä loppuun?

Helsingin yliopistoon kohdistuneet leikkaukset, jotka johtivat irtisanomisiin, ovatkin lopulta arvovalintoja, joiden kanssa järjellä on varsin vähän tekemistä.