Koulun puutarhassa voidaan kokeilla ja konkretisoida monia kestävän ruoantuotannon perustoimia käytännössä. Kuva Pinja Sipari.

Puutarha kasvattaa monipuolisesti

Vaativatkin ruuantuotannon prosessit tulevat ymmärrettäviksi, kun ne liittyvät käytännön tekemiseen.

Puutarhaympäristössä mutkikkaatkin aihekokonaisuudet yksinkertaistuvat viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi. Samalla avautuvat luonnon monimuotoisuuden hyödyt, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa.

Ympäristökasvatusta puutarhassa

Ihmiset ovat rakentaneet puutarhoja jo tuhansien vuosien ajan ja yhä edelleen ne ruokkivat ja kutkuttelevat ihmisen mielikuvitusta tarjoten elämyksiä, kokemuksia ja iloa kaikille aisteille. Puutarhatoiminnan pedagogisetkin hyödyt on ymmärretty jo ainakin satojen vuosien ajan. Yleensä puutarhakasvatuksella tarkoitetaan moninaisten tietojen ja taitojen opiskelua puutarhaympäristössä, ei siis pelkästään puutarhanhoitotaitojen opettelua.

Suomessa puutarhakasvatus nähdään usein ympäristökasvatuksen osa-alueena, vaikka moni kokeekin haastavaksi selittää, miten ympäristökasvatuksen tavoitteita puutarhassa käytännössä toteutetaan. Puutarhatyöt ja siellä oleskelu nähdään olevan ympäristökasvatuksellista toimintaa jo itsessään. Laadukkaan ympäristökasvatuksen kriteerit täyttääkseen puutarhakasvatukseen on toiminnan ja taitojen opettelun ohella liitettävä tietojen opiskelua, sekä arvojen ja asenteiden opettelua ja pohtimista.

Ruoka on hyvä tapa lähteä käsittelemään ilmasto- ja ympäristöasioita lasten ja nuorten kanssa, mutta pelkkä kotitalousopetus tai kuluttajakasvatus eivät tähän riitä. Kaupungistumisen myötä olemme maantieteellisesti vieraantuneet ruoantuotannon prosesseista ja lapset ja nuoret ymmärtävät siihen liittyviä käsitteitä yhä heikommin.

Kestävään ruokajärjestelmään

Ravinto on ihmisen perustarve ja elämän ehto, mutta ruoantuotanto myös kuormittaa ilmakehää, vesistöjä ja maaperää monin tavoin ja aiheuttaa myös mm. luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Koko maailman mittakaavassa noin kolmannes kaikesta ihmisen aiheuttamasta ympäristökuormituksesta syntyy ruoantuotannosta ja kulutuksesta. Kasvihuonepäästöistä osuus on samaa luokkaa. Vaikutus vesistöjen tilaan on vieläkin suurempi: ruuantuotanto aiheuttaa jopa puolet vesistöihin kulkeutuvista ravinnepäästöistä.

Ruuan tie pellolta pöytään ja kompostiin on moniosainen ja usein monimutkainenkin polku, jota voidaan kuvata ketjun, järjestelmän tai verkoston muodossa. Ruuan ympäristövaikutukset muodostuvat tuotannon eri vaiheissa. Siksi ruokaketjun ympäristökuormitusta tulisikin vähentää sen jokaisessa osassa kullekin toimialalle ominaisilla keinoilla: ottamalla käyttöön hiiltä sitovia viljelytapoja, panostamalla kylmäketjun ja muun laitteiston energiatehokkuuteen, satsaamalla logistiikkaketjujen suunnitteluun ja tekemällä kuluttajavalistusta.

Valtaosa ruuan ympäristövaikutuksista syntyy jo tuotantovaiheessa pellolla ja maatilalla. Kestäviä viljelymenetelmiä käyttämällä ongelmia voidaan kuitenkin vähentää huomattavasti. Hyviä lähtökohtia kestävälle ruuantuotannolle ovat toimiva viljelykierto ja viljelytekniikoiden kokonaisvaltainen tarkastelu paikallisiin oloihin sopeutettuna. Kasvinviljelyn aiheuttama ympäristökuorma on yleensä selvästi pienempi kuin eläintuotannon.

Koulun puutarhassa voidaan kokeilla ja konkretisoida monia kestävän ruoantuotannon perustoimia käytännössä. Tuotannollisilla maatiloilla osa toimenpiteistä on kuitenkin todennäköisesti hiukan erilaisia. Siksi verrokkina on hyvä vierailla maatilalla tutustumassa laajemma mittakaavan ruoantuotantoon tai kutsua eri tuotantosuuntia edustavia maanviljelijöitä kertomaan omasta työstään. Miksi he ovat valinneet edustamansa tuotantosuunnan? Millaisia vinkkejä heillä on teidän puutarhanne hoitoon?

Ekosysteemi palvelee tarhuria

Puutarha syntyy ihmisen ja luonnon yhteistyönä. Ihminen ohjaa syntyä, mutta viime kädessä luonnonolosuhteet, kuten ilmasto-olot, valo-olosuhteet, maaperän laatu ja kallioperän muodot määrittävät sen, millainen puutarha kullekin paikalle voi syntyä. Ravinnontuotanto on yksi keskeisistä asioista, joiden vuoksi ihminen on jo vuosituhansien ajan pyrkinyt hallitsemaan ekosysteemejä.

Ilman luonnon prosessien toimintaa elämä ei kuitenkaan olisi mahdollista, niiden merkittävyyttä ihmisille voidaan kuvata ekosysteemipalveluiden käsitteen avulla. Ruoantuotannon näkökulmasta tärkeitä ekosysteemipalveluita ovat mm. yhteyttäminen, pölytys ja ruokamullan tuotanto. Ulkoisten tuotantopanosten käytön ja monokulttuureihin pyrkimisen sijaan kestävässä ruoantuotannossa pyritään tukemaan luonnon tarjoamien palveluiden tuotantoa.

Luonnossa jokaisella eliöllä on oma tehtävänsä. Usein käytetyt sanat tuholais- ja hyötyeliö ovatkin oikeastaan sopimattomia ilmaisuja kuvaamaan eri eliölajeja. Puutarhaviljelyssä tarkoituksena on suosia tiettyjen kasvilajien kasvua ja hillitä toisten. Silti puutarhaympäristössäkin mahdollisimman monimuotoinen ja tasapainoinen lajistokokonaisuus auttaa mm. vähentämään ongelmallisten eliöiden massaesiintymiä. Kestävä puutarhaekosysteemi on monimuotoisen kasvilajiston, mikrobien, nilviäisten, niveljalkaisten, matelijoiden, lintujen ja nisäkkäiden villi ja värikäs temmellyskenttä.

Koulupuutarhatoiminta kiinnostaa

Lapsille suunnattua maatalousopetusta on kehitetty Suomessa jo 1700-luvun lopusta alkaen ja 1800-luvun puolivälin jälkeen puutarhakasvatus otettiin osaksi kansakoululaitoksen kehittämistyötä. 1930-luvun loppuun mennessä puutarhakasvatus oli saavuttanut vakaan aseman kansakoululaitoksessa, jonka opetusohjelmaan se kuului lähes koko laitoksen olemassaolon ajan.

Peruskoulun myötä koulupuutarhatoiminta alkoi hiipua ja pohjakosketuksensa se saavutti 2000-luvun vaihteessa. Nykyään kiinnostus toimintaa kohtaa on taas lisääntymässä ja tällä hetkellä puutarhatoimintaa on jälleen jopa sadoissa suomalaisissa kouluissa.

Vuonna 2017 toimintaan alkaa olla jälleen myös tukimateriaaleja ja -mekanismejakin ja lisää on tulossa. YMPPI-sivusto netissä kannustaa ympäristökasvatukseen puutarhassa ja steinerkouluille suunnattu Koulut puutarhassa! Käsikirja koulujen monialaiseen puutarhaoppimiseen on käyttökelpoinen myös peruskoulujen puolella. Vuoden 2018 alussa puutarhakasvatus.fi -osoitteessa julkaistaan koulujen käyttöön avoin puutarhakasvatuksen materiaalipankki.
Lisätietoja:
YMPPI – Ympäristökasvatusta puutarhassa: puutarhakasvatus.fi/ymppi/
Koulut puutarhassa! Käsikirja koulujen monialaiseen puutarhaoppimiseen

Puutarhakasvattajilla on myös oma facebook-ryhmä.

 

Teksti ja kuvat: Pinja Sipari

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 2/2017