Lukiolaiset lepakkotutkijoina -tiedeprojektiin osallistuneet opiskelijat auttoivat viime kesänä tutkijoita aineistonkeruussa, ja tutkimuskäyttöön kertyikin melkoinen määrä lepakoiden ääniaineistoa. Kyseessä on Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus), Kestävyystieteen Instituutin (HELSUS) sekä Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteinen tutkimushanke, jossa selvitetään kahden mallilajin, pohjanlepakon ja pikkulepakon alueellista ja ajallista esiintymistä maassamme.
Luonnonvarakeskuksen ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa selvitetään lahopuiden kääväkäslajiston välisiä suhteita ja siirretään uhanalaisten lajien sienirihmastoa lahopuurunkoihin alueilla, joilta lajit ovat paikallisesti kadonneet.
Ilmastonmuutoksen käsittely opetuksessa ja kasvatuksessa on haastavaa, sillä opettajia ei ole tuettu riittävästi siinä, kuinka aiheeseen liittyviä tunteita tulisi huomioida rakentavalla tavalla.
Kun juhannusruusut kukkivat marraskuussa ja Mäntsälässä seurataan lehmähaikaraa, joka on alunperin afrikkalaista alkuperää, tuntuvat maailmankirjat olevan mullin mallin. Valonmäärä sentään muuttuu entiseen tapaan, joten ihan sekaisin ei näille leveysasteille sopeutunut luontokaan voi mennä.
Maankuoren päällä on ohut kerros, josta kaikki elämä maapallolla on riippuvaista. Siinä kasvavat kasvit tuottavat muille eliöille happea ja ravintoa. Myös ihmiskunnan ruokkiminen edellyttää elävää viljelymaata jota tällä hetkellä on vain muutama prosentti koko maailman pinta-alasta.
Soiden hiilivaraston on arvioitu olevan jopa kahdeksan kertaa suurempi kuin metsien puuston biomassaan sitoutunut hiilivarasto. Myös kangasmetsissä maaperän hiilivarasto voi olla lähes kaksinkertainen puustoon nähden.
Vuorovaikutussuhteiden runsaus lisää ravinteiden saatavuutta ja parantaa maaperän rakennetta.
Maaperän hajoava orgaaninen aines luo perustan lajirikkaille ravintoketjuille. Jotkut maaperäeläimet viettävät osan elämästään myös maan pinnan yläpuolella.
Peltomaiden hiilivaraston kasvattaminen parantaa maan rakennetta ja voi esimerkiksi auttaa kasveja selviytymään paremmin ilmaston ääri-ilmiöistä, kuten poikkeuksellisen kuivista tai kosteista kesistä.
Ammattiviljelijät arvioivat viljelymaansa laatua ja kuntoa niin kutsutulla peltomaan laatutestillä, josta käytetään myös nimeä lapiodiagnoosi. Aistinvaraisilla havainnoilla ja yksinkertaisella tutkimusvälineistöllä maaperästä ja sen kunnosta voidaan saada yllättävän hyvä käsitys.
Luontoasiaa opetusvinkkelistä neljä kertaa vuodessa.
Tilaa Natura
Lataa verkkolehti (vain jäsenille)