Jokihelmisimpukka eli raakku on Suomessa erittäin uhanalainen laji.

Raakku rauhoitettiin jo vuonna 1955, mutta silti sen populaatiot ovat taantuneet voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. LIFE Revives -hankkeessa tehdään töitä jokihelmisimpukan kantojen vahvistamiseksi ja elinympäristöjen kunnostamiseksi. Hankkeessa tehdään myös kouluyhteistyötä.

Jokihelmisimpukka, tuttavallisemmin raakku, on virtavesiemme nilviäislaji, joka voi elää yli 200-vuotiaaksi. Raakku onkin maamme pitkäikäisin eläinlaji. Raakun tunnistaa sen munuaista muistuttavasta muodosta ja kullan- tai tummanruskeasta väristä. Aikuinen raakku kasvaa yleensä 10–15 senttimetrin pituiseksi ja suurimmat löydetyt yksilöt ovat 16–19 cm. 

Raakku elelee soraan kaivautuneena puhtaissa, hapekkaissa ja virtaavissa jokivesissä. Suomessa tunnetaan nykyisin noin 150 raakkujokea, pääosin Koillismaalla ja Lapissa. Oulun eteläpuolella näistä sijaitsee vain kahdeksan kappaletta. Vain pieni osa Suomen raakkukannoista lisääntyy enää säännöllisesti. Raakun uhanalaisuus on pitkälti ihmisen toiminnan seurausta: perkaukset, patoaminen, metsä- ja maatalouden kuormitus, sekä isäntäkalojen vaellusesteet ovat heikentäneet raakun lisääntymismahdollisuuksia.

Raakut eivät ole toimettomina

Raakut eivät ole toimettomina, vaikka ne pääsääntöisesti möllöttävät paikoillaan. Ravintoa ottaessaan raakku suodattaa joka vuorokausi ruumiinontelonsa läpi noin 50 litraa vettä samalla puhdistaen sitä. Raakun vettä puhdistava vaikutus voi olla merkittävä erityisesti pienissä virtavesissä. Vettä puhdistaessaan raakut muodostavat pohjaeläimille ravintoa, joka toimii edelleen kalojen ravintona. Raakkua pidetään jokien avainlajina. Jos avainlaji katoaa ekosysteemistä, katoaa sen mukana moni muukin laji.

Raakun elinkierto on monimutkainen prosessi 

Raakku voi lisääntyä vain silloin, kun vesistössä on riittävä taimen- tai lohikanta. Lisääntyminen alkaa alkukesällä, kun koirassimpukka vapauttaa siittiöt virran vietäväksi naarassimpukoiden kiduslehdille. Naaran kiduksissa tapahtuu hedelmöitys, ja alkioista kehittyy kesän aikana glokidiotoukkia, jotka naaras vapauttaa veteen alkusyksyllä. Glokidiotoukkien täytyy löytää tiensä loisimaan lohen tai taimenen kiduksille talveksi, jonka aikana niistä kehittyy pieniä simpukoita. Seuraavana kesänä simpukan alut pudottautuvat kalan kiduksista ja kaivautuvat pohjasoraan kasvamaan, jossa ne viettävät kymmenenkin vuotta. Sukukypsyyden raakku saavuttaa noin 15–20 vuoden iässä ja kasvuaan se jatkaa koko elinikänsä ajan.

LIFE Revives -hankkeessa elvytetään raakkukantoja

LIFE Revives -hanke pyrkii elvyttämään jokihelmisimpukkakantoja kohti suotuisaa suojelun tasoa Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Hankkeessa kunnostetaan raakun ja sen isäntälohikalojen elinympäristöjä, kasvatetaan laitosolosuhteissa raakunpoikasia istutettavaksi kotijokiinsa ja seurataan kunnostusten vaikutuksia. Hanke jakaa hyviä käytäntöjä ja lisää raakkutietoisuutta. Hankkeessa on 12 partneria ja hanketta koordinoi Jyväskylän yliopisto, päärahoittajana on Euroopan komissio. LIFE Revives -hankkeessa on järjestetty erilaisia kouluyhteistöitä, muun muassa maastopäiviä, oppitunteja ja tapahtumia. Hankkeessa kerätystä seurantatiedosta on tehty useita opinnäytetöitä.

Raakku opettaa 

Raakku toimii erinomaisena teemana monialaisille oppimiskokonaisuuksille. Raakku on konkreettinen esimerkki ekosysteemien yhteyksistä: yhden lajin suojelu edellyttää koko elinympäristön ja monien muiden lajien huomioon ottamista. Sen kautta voidaan biologian lisäksi käsitellä maantietoa valuma-alueiden maankäytön ja vesistöjen näkökulmasta, yhteiskuntaoppia suojelun ja päätöksenteon kautta, sekä historiaa helmenkalastuksen ja tukinuiton kautta. Lisäksi raakku tarjoaa mahdollisuuksia kuvataiteeseen esimerkiksi oman lähiympäristön havainnoinnin ja tulkinnan kautta.

Hankkeessa tehdään kouluvierailuja, joissa kohdataan tulevaisuuden päättäjiä ja maanomistajia. Lapsille kerrotaan raakun elinkierrosta ja siitä, miten jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, ettei erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka kuole sukupuuttoon. Kouluyhteistyötä tehdessä on huomattu, että kaikkein haastavimmat ja mielenkiintoisimmat kysymykset tulevat koululaisilta. Tapahtumien yhteydessä on järjestetty näyttelyitä, joissa lapset ja aikuiset ovat voineet tutustua raakun ihmeelliseen elämään. LIFE-hankkeiden tavoitteena on pitkäaikainen vaikutus ja lapset tulevaisuuden aikuisina voivat vaikuttaa raakun selviytymiseen.

Ympäristökasvatus toimii parhaiten, kun se tuodaan lähelle arkea. Joen äärellä tapahtuva opetus, suojelutyöhön osallistuminen ja tarinallisuus auttavat ymmärtämään, miksi näkymättömän pohjaeläimen suojelu on tärkeää. Raakun pitkä elämä mahdollistaa myös sukupolvien välisen näkökulman: yksittäinen simpukka on voinut syntyä aikana, jolloin joki oli luonnontilaisempi. Lapsille ja nuorille raakku avaa ymmärrystä luonnon hitaista prosesseista ja ihmisen vastuusta. Aikuisille se muistuttaa, että luonnon ennallistaminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

Raakkuun koskeminen on kielletty

Raakkuun koskeminen on luonnonsuojelulailla kielletty ilman erillistä lupaa. Lasten kanssa keskustellessa olemme huomanneet, etteivät he välttämättä tiedosta vedestä löytyneiden simpukoiden olevan eläviä, sillä simpukalla ei ole silmiä ja se muistuttaa enemmän kiveä kuin vaikkapa kissaa. Suomessa kaikki raakut elävät virtavesissä. Koska lajinmääritys ei aina ole helppoa, on hyvä jutella lapsille, ettei varsinkaan joesta tai purosta löytynyttä simpukkaa saa ottaa käteen tai rikkoa, vaan annetaan sen elellä siellä omassa kodissaan. Kaikki virtavesien simpukat eivät ole raakkuja, mutta näin voidaan ainakin välttyä siltä, että raakkuja häirittäisiin. Tämä on yksi tapa, millä lapsi pystyy auttamaan raakkua.

Tutkijoiden yössä tapahtuu

Tutkijoiden yö on hankkeen koordinaattorille eli Jyväskylän yliopistolle hyvä vuosittainen tilaisuus kohdata paljon yleisöä, niin aikuisia kuin lapsiakin. Esimerkiksi vuoden 2025 Tutkijoiden yö -tapahtumassa Jyväskylässä raakkutietoutta jaettiin päivällä kahdelle kouluryhmälle ja illalla yli kahdeksallesadalle aikuiselle ja lapselle. Tapahtumassa oli mahdollisuus katsoa mikroskoopilla muutaman kuukauden ikäisiä raakunpoikasia. 

Jyväskylän hanketiimi kohtaa lapsia ja perheitä jokakesäisessä luontoillassa Konneveden tutkimusasemalla ja vuodesta 2026 alkaen keväisessä Konneveden Luontopäivässä. Tapahtumissa pohditaan simpukan vuosirenkaita ja raakun hurjaa yli kahdensadan vuoden maksimielinikää. Tutkijoiden yössä demonstroidaan vedenpuhdistuskykyä järvisimpukoilla, sillä raakkukin puhdistaa vettä jopa 50 litraa päivässä.

Toivo ja mahdollisuus vaikuttaa

Vaikka jokihelmisimpukka on uhanalainen, sen tarinaan liittyy toivoa. Jokien kunnostus, vaelluskalojen palauttaminen ja vesiensuojelun parantaminen ovat tuottaneet paikoin tulosta. Ympäristökasvatuksen keskeinen viesti on, että ihmisen aiheuttamat ongelmat voidaan ihmisen toimesta myös korjata. Jokihelmisimpukka opettaa, että luonnon monimuotoisuuden suojelu ei ole vain yksittäisten lajien pelastamista, vaan kokonaisvaltaista huolenpitoa elinympäristöistä – ja lopulta meistä itsestämme.

Teksti: Katja Vainionpää, Sisä-Suomen elinvoimakeskus, Satu Huhtala, Jyväskylän yliopisto ja Lotta Mäkinen, Lounais-Suomen elinvoimakeskus

Kuva: Sabrina Nykänen

Artikkeli on julkaistu Naturassa 2/26.