Missä määrin informaatiolukutaidon opettaminen kuuluu luonnontieteiden tunneille?
Biologian ja maantieteen opetuksen tavoitteisiin kuuluu herättää oppilaan uteliaisuus biologisia ja maantieteellisiä ilmiöitä kohtaan. Kun oppilaan kiinnostus on herännyt, hänen täytyy tietää, mistä tarvittavaa informaatiota voi hakea ja miten luotettavan informaation tunnistaa tietotulvasta, esimerkiksi biologian tunnilla. Onko internet kuitenkaan paras paikka tiedon etsimiseen, ja missä määrin informaatiolukutaidon opettaminen kuuluu luonnontieteiden tunneille?
Lukutaitoa pidetään demokraattisissa yhteiskunnissa perustavana taitona ja oikeutena, joka mahdollistaa opiskelun, työnteon, kansalaisena toimimisen ja ihmisenä kasvamisen. Lukutaidon taso määrittää pitkälle yhteiskunnallisen osallistumisen asteen sekä jatko-opintojen mahdollisuuden. Kriittisen ajattelun ja informaatiolukutaidon soveltaminen luokkahuoneen ja äidinkielen tuntien ulkopuolella arkielämässä korostuu, kun luottamus yhteiskunnan peruspilareihin paikoitellen horjuu. Digitalisoituneessa maailmassa on yhä tärkeämpää osata arvioida kuvien, tekstin, kaavioiden, diagrammien, ääniklippien ja multimediakokonaisuuksien luotettavuutta ja niiden levittämisen tarkoitusperää.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa lukutaidosta puhutaan maailman ymmärtämisen välineenä. Lukutaitojen avulla oppija hahmottaa ympärillään olevaa maailmaa ja rakentaa identiteettiään. Lukutaitoihin kuuluu monilukutaidon lisäksi muun muassa digitaalinen informaatiolukutaito, joka on tämän artikkelin pääteema.
Tieteellinen lukutaito
Tieteellisestä lukutaidosta on keskusteltu laajasti sen yli 70-vuotisen olemassaolon aikana (Osborne, 2023). Yksinkertaisimmillaan tieteellinen lukutaito ymmärretään kykynä ymmärtää ja tehdä tieteellisiä päätelmiä. Tieteellinen lukutaito on nostettu uutena esille myös PISA-2025 -tutkimuksessa. PISA-2025 -tieteellisessä viitekehyksessä kerrotaan, mitkä alueet luonnontieteellisessä maailmankuvassa ovat erityisen oleellisia nykyisten oppijoiden osata ja mitä opettajien on tarkoituksenmukaista opettaa heille. Viitekehyksen uusimmassa versiossa nostettiin tärkeäksi ¨tutkia, arvioida sekä käyttää tieteellistä tietoa päätöksenteossa ja toiminnassa’. SciLMi-hanke, jossa tämän artikkelin kirjoittajat työskentelevät, pyrkii antamaan opettajille valmiuksia opettaa koululaisille metatieteellistä lukutaitoa erityisesti aiheissa, jotka vaativat ymmärrystä sekä tieteellisestä että yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Informaatiolukutaidon opettaminen biologian ja maantiedon tunneilla on perusteltu peruskoulun opetussuunnitelmassa. Maantieteen opetussuunnitelmassa informaatiolukutaito mainitaan arvioinnin yhteydessä: “Arviointi kohdistuu sekä oppilaiden tiedolliseen osaamiseen että maantiedon taitoihin, kuten geomediataitoihin ja tiedon kriittiseen arviointitaitoon.” Myös esimerkiksi tavoitteet T5, T7, T8 ja T10 tukevat tiedon luonteen ymmärtämistä ja kriittistä lukutaitoa.
Biologian opetussuunnitelmassa informaatiolukutaito ja kriittinen tiedonhaku näkyvät esimerkiksi vuosiluokkien 7-9 tavoitteissa: “Lisäksi oppilaille kehittyy taito tarkastella kriittisesti ilmiöitä ja erilaisia tietolähteitä”, ja päättöarvioinnin osalta erityisesti tavoitteen T8 arvosanan 9 kuvauksessa: “Oppilas hakee biologista tietoa erilaisista tietolähteistä sekä arvioi tietolähteiden luotettavuutta ja soveltuvuutta.”
Digitaalinen informaatiolukutaito osaksi opetusta
Digitaalisen informaatiolukutaidon opettaminen voi tuntua turhauttavalta ja mahdottomalta lisävaatimukselta, kun opettajilta ja oppilaitoksilta vaaditaan jatkuvasti enemmän. Moni kuitenkin jo opettaa näitä taitoja esimerkiksi tiedonhakua ja geomedian tulkintaa vaativissa projekteissa. Biologian ja maantiedon opetukseen kuuluu myös vahvasti omien havaintojen tekeminen ja tulkinta, mikä antaa valmiuksia arvioida myös muita aineistoja – kaikki oppiminen ei tapahdu oppikirjan pohjalta.
Käytännön esimerkkejä siitä, mitä taitoja esimerkiksi projektien ja kokeellisten töiden yhteydessä voi opettaa:
- Lateraalinen lukutapa eli taustatietojen tarkistaminen: kuka tiedon on tuottanut, miksi, ja mihin näyttöön tieto perustuu? Onko tiedon tuottajalla esimerkiksi taloudellisia tai poliittisia motiiveja sen julkaisuun?
- Asiantuntijuuden arviointi: kuka on asiantuntija ja millä perusteella?
- Erilaisten lähteiden vertailu: mitä oppikirja, tekoäly ja jokin uutismedia kertovat aiheesta?
- Keskustelu “arkijärjen” ja omien kokemusten merkityksestä tiedon lähteenä: Tätä voi havainnollistaa vaikkapa tarkastelemalla eliöiden analogisia ja homologisia rakenteita tai tutkimalla, vaikuttaako sokeri marjamehun happamuuteen, kuten arkikokemus näyttäisi osoittavan.
- Keskustelu tiedon kehystämisestä ja sanavalinnoista: Puhutaanko ”ilmastokriisistä”, ”ilmastonmuutoksesta” vai ”ilmaston vaihtelusta”?
- Harhaanjohtavien karttojen, kuvaajien ja tilastojen tunnistaminen
- Syy-seuraussuhteen tunnistaminen: Kahden asian tilastollinen yhteys ei tarkoita, että kumpikaan aiheuttaisi toista.
- Kielimallien heikkouksien tunnistaminen: Kielimallien tuottama, sujuvalta kuulostava teksti voi vaikeuttaa kriittisyyttä.
- “Kuplien” tunnistaminen: Miksi juuri minä näen juuri tämän sisällön? Tätä voi tutkia vaikkapa antamalla oppilaiden hakea samoilla hakusanoilla ja vertailla tuloksia.
Oppijoiden taidot vaihtelevat paljon taustasta riippuen, ja osalle heistä kaikki somessa on totta. Toisaalta moni oppija on huomattavasti keski-ikäisiä vanhempiaan kriittisempi tiedonhakija, minkä vuoksi on tärkeää arvostaa ja vahvistaa heidän olemassa olevaa osaamistaan. Tärkeää olisi, että kriittinen informaatiolukutaito ei jäisi taitavimpien oppijoiden ylöspäin eriyttäväksi tehtäväksi, vaan sen oppiminen olisi kaikille mahdollista oppilaitoksesta ja muista taidoista riippumatta.
Informaatiolukutaidon opettaminen ei voi olla yhden oppiaineen tai koulutason varassa, vaan siinä tarvitaan eri oppiaineiden ja asteiden välistä yhteistyötä: vuosiluokkatavoitteiden avulla ja oppilaan lähtötason mukaan eriyttäen informaatiolukutaitoa voidaan kehittää pala kerrallaan, järjestelmällisesti ja tavoitteellisesti. Opettajien mahdollisuus kouluttautua ja päivittää tietojaan on myös ensiarvoisen tärkeää. Luotettavan lähteen tunnistaminen ei onnistu niillä keinoilla, joita käytettiin vuosituhannen alussa: esimerkiksi sujuvaa suomenkielistä tekstiä on nykyään helppoa tuottaa tekoälyn avulla.
Toimivassa demokratiassa yhteiskunnalliset huolet ja puheenaiheet, kuten disinformaatio, sosiaalisen median läpitunkevuus ja teknologiajättien valta, eivät saa jäädä vain yhteiskuntatieteilijöiden ja korkeakoulutettujen “osaajien” keskustelujen aiheiksi. Kaikkia opettajia tulisi kiinnostaa minkälaiseen maailmaan kasvatamme nuoria, minkälainen tieto on tärkeää, sekä minkälaisia taitoja tarvitsee osata nyt ja tulevaisuudessa.
Artikkeli on julkaistu Naturassa 1/2026.
Teksti: Elsa Kivinen, SciLMi-hankkeen Suomen koordinaattori
Aki Saariaho, väitöskirjatutkija, aineenopettaja ja SciLMi-hankkeen pedagoginen asiantuntija
Sini Virtanen, opettaja ja SciLMi-hankkeen pedagoginen asiantuntija
Kuva: Pixabay
Lähteet:
Faktabaarin oppimateriaaleja: https://faktabaari.fi/edu/oppimateriaalit/
Grünthal, S. (2020). Lukutaito ja lukeminen. Liisa Tainio, Maria Ahlholm, Satu Grünthal, Sirke Happonen, Riitta Juvonen, Ulla Karvonen–Sara Routarinne (toim.) Suomen kieli ja kirjallisuus koulussa, 165-208. https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/81852123-fdf7-4b2f-82c5-dbcb8dea0eb7/content
Osborne J. (2023). Science, scientific literacy, and science education. In Lederman N. G., Zeidler D. L., Lederman J. S. (Eds.), Handbook of research on science education (pp. 785–816). Routledge. https://doi.org/10.4324/9780367855758-30
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetus/biologia-ja-maantieto-perusopetuksessa
PISA 2025 Science Framework (tieteellinen viitekehys): https://pisa-framework.oecd.org/science-2025/
SciLMi-hanke (Meta-Scientific Literacies in the (Mis-)Information Age): https://www.scilmi.eu/
Wineburg, S., & McGrew, S. (2019). Lateral reading and the nature of expertise: Reading less and learning more when evaluating digital information. Teachers College Record, 121(11), Article 22806
