Jokainen biologian ja maantieteen opettaja on pohtinut oppilaan ymmärtämisen ongelmia oppituntia suunnitellessaan. Miten kirjan tekstissä olevia vaikeita käsitteitä ja asiakokonaisuuksia voisi selittää ymmärrettävästi ja selkeämmin? Opetettavat asiat ovat usein haastavia kaikille oppilaille.

Biologian ja maantieteen kieli vilisee vaikeita käsitteitä, ja asiat ovat joskus kaukana arkitodellisuudesta. Oppimateriaalin tekijän haasteena on etsiä opetettavasta asiasta kaikkein oleellisin, kertoa se yksinkertaisesti ja seurata kuitenkin opetussuunnitelmaa.

Selkokieltä tarvitsevat hyvin monet erityyppiset oppijat. Osalla suomen kielen taito on heikko, osalla voi olla eriasteisia kielellisen hahmottamisen vaikeuksia ja keskittymisen ongelmia. Selkokeskus on tehnyt Selkokielen tarvearvion vuonna 2025. Sen mukaan Suomessa on jopa 812 000 ihmistä, jotka tarvitsevat selkokieltä. Osa heistä on oppilaitamme.

Selkokielessä käytetään mahdollisimman helppoja rakenteita ja käsitteitä. Tekstissä suositaan sanojen yksinkertaisia taivutusmuotoja ja lauseet eivät saisi olla kovin pitkiä. Selkomukautus ei noudata kaikilta osin tiukimpia selkokielen periaatteita. 

Moniammatillisuus on valtava voimavara

Kirjaprojektit, joissa olen ollut mukana, on tehnyt moniammatillinen työryhmä: kolme biologia, laaja-alainen erityisopettaja, ja suomen kielen ja suomi toisena kielenä opettaja.

Työskentely moniammatillisessa työryhmässä on ollut antoisaa. Erilaiset näkemykset, tulokulmat ja roolit ovat hioutuneet matkan varrella. Kaikkien ammattitaitoa  ja näkemystä tarvitaan, jotta saadaan sujuvaa tekstiä sekä mielekäs työskentelyprosessi. 

Meille biologeille ei ole aina ollut helppoa kirjoittaa selkomukautettua tekstiä. Aiheen asiantuntijana ja luonnontieteellisen perinteen läpitunkemana haluaisimme sanoa asiat eksaktisti, ettei syntyisi väärinymmärrystä. Meillä on taipumusta tarttua yksityiskohtiin ja poimia esiin kaikki erityistapaukset.

Olemme työstäneet tekstejä ensin biologien kesken, ja sitten tekstin kimppuun ovat käyneet erityisopettaja ja suomen kielen opettaja. Heidän tärkeimpiä kysymyksiään meille biologeille ovat olleet: “Onko tämä oleellista?”,  “Voiko tämän sanoa yksinkertaisemmin?” , “Voiko tämän jättää pois?” Lopulta teksti on selkeytynyt ja kuvailevat ilmaisut on sanottu helpommin. Välillä esimerkkejä on lisätty, koska siten on voinut parhaiten avata vaikeita käsitteitä. Harmillisesti usein monet kuvailevat luontotarinat on jouduttu jättämään pois tilanpuutteen vuoksi. Usein tekstit vielä tarkistetaan virallisella selkokielen asiantuntijalla.

Selkokirjan taittajalta vaaditaan erityisosaamista. Oppikirjan kuvien täytyy tukea tekstin sisältöä ja helpottaa oppilaan ymmärtämistä. Asiaan liittyvä kuva  sijoitetaan tekstin viereen. Selkotaitossa oikea fonttikoko, palstan leveys ja tekstin rivitys ovat keskeisiä, sillä ne lisäävät selkeyttä. Selkokirja on usein kooltaan isompi, sillä onnistunut taitto on haastavaa saada mahtumaan pieneen tilaan.

Kuvat ja kartat muokataan selkeiksi

Kuvituksella on selkomateriaalissa iso merkitys. Kuvista voi saada informaatiota monilla tavoin, jos kuva on hyvin tehty ja selkeä. Selkokuvassa ei saa olla liian paljon informaatiota, ja kuvan on oltava rauhallinen. Esimerkiksi rakennekuvissa ei saa olla liikaa osia. Osien nimien pitää erottua kunnolla. Värien pitää erottua hyvin toisistaan. Kuvassa olevat tekstit ovat usein valkealla pohjalla. Kartoissa käytetään hillitysti eri värejä ja saman värin sävyt pitää erottaa kunnolla toisistaan. Karttoihin tulevaa tietoa karsitaan, jotta oleellinen asia nousee hyvin esille. Kartat ja isoja kokonaisuuksia kuvaavat piirroskuvat laitetaan mahdollisimman suuriksi. Pieniä valokuvia voidaan käyttää joskus, mutta ei useita samalla aukeamalla. 

Ensimmäisen oppikirjasarjan tekeminen kesti vuosia

Ensimmäinen selkomukautettu biologian kirjasarja yläkouluun ilmestyi noin kahdeksan vuotta sitten. Kirjaprojekti käynnistyi vähän viimeisimmän opetussuunnitelman tekemisen jälkeen. Kirjoittajaryhmän tehtävänä oli laatia sisältö- ja kuvitussuunnitelma, sekä kirjoittaa tekstit. 

Tavoitteena oli tehdä oppikirjasarja, jossa asiat esitettäisiin selkeämmin, mutta jonka avulla voisi päästä kiitettävään osaamiseen. Tässä haluttiin ottaa huomioon myös ne oppijat, joilla ei ole kielen ymmärtämisen kanssa haasteita. Kirjasarjaa voi käyttää biologian tunneilla ja yhtä aikaa jonkin toisen kirjasarjan kanssa. 

Tie opetussuunnitelmasta sekomukautetuksi kirjaksi oli monivaiheinen, ja kirjasarjan alkusuunnittelu kesti yli vuoden. Ensin haettiin kirjasarjalle vuosiluokkiin sopivat aiheet. Selvisi, että eri vuosiluokilla opetetaan eri aiheita eri puolilla Suomea. Ihmisen biologia oli tyypillisimmin yhdeksännellä luokalla, ja esimerkiksi metsien ja vesien biologia vaihteli kunnittain ja koulujen välillä. 

Kirjasarjan sisällön haluttiin olevan myös yleisopetukseen sopiva, eli sisältöä ei karsittu, ja koska selkotaitto vielä enemmän tilaa kuin normitaitto, alkoi näyttää siltä, että selkokirjasta tulisi tosi paksu. Siksi päädyttiin siihen, että jaetaan kunkin vuosiluokan kirja kolmeen osaan. Erityisoppilaalle olisi palkitsevaa, että hän on saanut jonkin kokonaisuuden tehtyä, kun yksi kirjan osa olisi opiskeltu. 

Tutkimuksellisuus on yksi keskeinen biologian opetussuunnitelman sisältö. Tutkivan oppimisen otetta haluttiin saada kirjaan eri tavoin. Kirjan jokainen luku alkaa kuvalla, josta on tehty kysymyksiä. Heikosti suomea osaava tai lukivaikeuksien kanssa painiskeleva oppilas voisi kuvia analysoimalla päästä kiinni käsiteltävään aiheeseen. Tehtävissä on myös yksinkertaisia tutkimusaiheita, joita opettaja voi tehdä heikkojenkin oppilaiden kanssa.

Oppikirjan sivujen tekstit on jaettu pieniin osiin ja kappaleiden välissä on tekstin ymmärtämistä tukeva kysymys. Tätä ideaa testattiin muutamassa koulussa ennen julkaisua, ja siitä saatiin hyvää palautetta. 

Toinen projekti selkomukauttaa valmista kirjasarjaa

Toisen selkosarjan konseptia kehiteltiin yhdessä yleisopetuksen oppikirjan eli emokirjan tekijäryhmän kanssa. Uudessa selkoprojektissa kirjoittajien kädet ovat olleet sidotummat kuin ensimmäisessä, koska sisältöön ja rakenteeseen on vaikuttanut merkittävästi jo olemassa oleva oppikirjasarja. Samaan aikaan oli tekeillä myös muiden oppiaineiden vastaavia selkokirjoja, ja tarkoitus oli, että kaikki selkokirjat olisivat rakenteeltaan samanlaisia. Siksi niissä oli tarkasti määritelty konsepti.

Selkoversiossa on käytetty emokirjan kanssa pääosin samoja otsikoita ja asioita on käsitelty samassa järjestyksessä. Myös samoja kuvia on hyödynnetty mahdollisimman paljon. Tekstiä on karsittu sekä joitakin asiakokonaisuuksia on jätetty pois. Piirroskuvia ja niiden tekstejä on selkeytetty. Jokaiseen lukuun on valittu tärkeät käsitteet (4–6 tärkeää käsitettä), jotka ovat oleellisinta luvun sisältöä, ja muita hankalia käsitteitä on lihavoitu tekstissä, jolloin niiden selkokielinen selitys löytyy käsitehakemistosta. Jokaisella sivulla on sanatuki, jossa kirjan tekstissä taivutettu sana on perusmuodossa. 

Tehtävät tehdään kirjaan, ja tehtävien vastaukset löytyvät samalta aukeamalta, jossa tehtävä on. Jokaisen luvun lopussa on vihkotehtävä, joka kokoaa koko luvun asioita yhteen.

Oppikirjaa voi käyttää yleisopetuksen luokassa, jossa on myös tukea tarvitsevia oppilaita. Materiaalin tavoitteena on auttaa oppilasta pääsemään korkeintaan seitsemän tasoiseen suoritukseen. S2-oppilas voi valmistavasta luokasta yleisopetukseen siirryttyään käyttää selkokirjaa ja siten seurata samaa opetusta kuin muut. Kielitaidon kehittyessä hän voi siirtyä samaan oppikirjaan kuin muut. Kun esimerkiksi kielitaito kehittyy, hän voi siirtyä helposti yleisopetuksen kirjan käyttäjäksi.

Esimerkki yleisopetuksen kirjasta ja selkokirjasta

“Kekomuurahaset ovat petohyönteisiä, jotka elävät muurahaispesässä suurina joukkoina. Kekomuurahaiset ovat yksi havumetsien avainlajeista. Avainlaji on  eliölaji, josta on hyötyä muille lajeille.”

“Kekomuurahaiset ovat hyönteisiä, joista muut lajit hyötyvät. Siksi kekomuurahainen on tärkeä havumetsien avainlaji.”

Palautetta kaipaisi lisää

Olen käyttänyt ensimmäistä tekemäämme selkobiologian kirjasarjaa jo vuosia opetuksessani. Oppilailta saatu palaute on ollut kannustavaa. He ovat pitäneet selkokirjaa oppimista helpottavana. Tiedon löytää helposti. Tekstin välissä olevat ymmärtämistä tarkistavat kysymykset ovat olleet heistä hyviä, ja niitä onkin hyödynnetty tunneilla monin tavoin. He ovat esimerkiksi kuulustelleet toisiaan.

Kirjojen kustantajat keräävät asiakaspalautetta ja tietysti myyntiluvut kertovat selkokirjojen tarpeellisuudesta jotain. Kirjan tekijälle kantautuu palautetta hyvin vähän. Lähinnä kuulee yksittäisiä kommentteja ja parannusehdotuksia. Kustantajien mukaan tarve selkokirjoille on iso ja niistä ollaan kiinnostuneita. Selkokirjojen menekki ei näin kirjantekijän näkökulmasta ole ollut kovin suuri. Tulot ovat työmäärään nähden vaatimattomat. 

Takana on kaksi erilaista projekti, ja lopputuloksena kaksi erilaista kirjasarjaa. Voin myös antaa niistä palautetta itselleni. Selkokirjojen tekeminen on opettanut minulle, kuinka paljon biologiassa ja maantiedossa on yksityiskohtia ja kaikenlaista pikkutietoa. Mitä enemmän on karsinut, lyhentänyt, selkeyttänyt ja selittänyt yksinkertaisemmin, sitä paremmin on tajunnut, mitkä asiat ovat oleellisia ja tärkeitä ymmärtää, jotta voisi oppia uutta. Myös ymmärrys oppimisvaikeuksien kanssa painivia oppilaita kohtaan on kasvanut. Biologian ja maantieteen perinteinen tapa kertoa asioista ja ilmiöistä on vaativa jopa ihan tavallisellekin oppilaalle.

Selkokirjojen tavoite on myös kannustaa oppilasta lukemisen pariin. Kun lukee, lukutaito kehittyy, ja vähitellen voi siirtyä lukemaan vaikeampia tekstejä. Toivottavasti opettajat ottavat rohkeasti käyttöön selkokirjat sellaisille oppilaille, jotka erilaisten syiden takia hyötyisivät niistä. Näin työmme ei ole mennyt hukkaan.

Teksti: Eeva-Liisa Ryhänen, biologian ja maantieteen opettaja ja tietokirjailija

Kuva: Pexels

Artikkeli on julkaistu Naturassa 1/26.