Eri ilmiöiden päivämääriä on maassamme kirjattu muistiin jo viidellä vuosisadalla. Toiminta voi kuitenkin olla tällä haavaa lähellä käännekohtaa.
Pääskysestä ei päivääkään, toteaa vanha suomalainen loru. Vuodenaikojen voimakas vaihtelu tekee meistä kaikista Suomessa oman elinpiirimme fenologeja, vuodenaikaan sidottujen luonnontapahtumien seuraajia.
Fenologia kansalaistieteenä
Fenologian tutkimus tarkastelee vuodenaikaan sidottujen luonnonilmiöiden muutoksia. Klassisia esimerkkejä ovat koivun hiirenkorvat, lintujen tulo- ja paluumuutot, sekä vesistöjen jäätymiset ja sulamiset. Tällöin tarkastelun kohteena ovat toisin sanoen luonnon tapahtumien alkaminen tai päättyminen kunakin vuonna. Vuodenaikojen muutokset ovat Suomessa osa elämäämme ja kutsuvat luonnosta kiinnostunutta tarkkailijaa havainnointiin lähes huomaamatta. Fenologia onkin kansalaistiedettä (citizen science) parhaasta päästä. Fenologiset havainnot ja niiden muodostamat tietoaineistot ovat erityisen tärkeitä tarkastellessamme luonnossa viime aikoina tapahtuneita muutoksia, luonnon omia vuodenaikaisrytmejä ja lajien välisten rytmien tasapainotiloja. Ilman pitkäaikaishavainnointia nykymuutosten luonnehdinta olisi kuitenkin varsin hankalaa vailla pohjatietoa siitä, missä määrin parasta aikaa tapahtuvat ilmiöt mahdollisesti poikkeavat totutuista. Tässä suhteessa Suomi on toiminut fenologisen kansalaistieteen mallimaana, jolla on erityisen pitkä historia fenologisten havaintojen tallentamisessa. Toisaalta tutkimuksen tulevaisuutta ei turvaa muu kuin havainnoinnin katkeamaton jatkumo yhä uusien kansalaistieteilijöiden toimesta. Menneitä, nykyisiä ja tulevia muutoksia ei luonnossa voida erottaa toinen toisistaan.
Fenologian historiasta nykyhetkeen
Varhaisimmat fenologiset havainnot Suomessa liittyvät Tornionjoen jäiden lähtöön, joita tiedetään kirjatun ylös vuodesta 1693. Systemaattisemman, sekä eliökuntaa koskevan havainnoinnin aloitti lääketieteen professori Johan Leche, joka merkitsi huhtikuun 19. päivänä 1749 västäräkin saapumisen Turkuun. Haarapääsky saapui 11. toukokuuta, ja tervapääsky pian saman kuun 15. päivänä (nykykalenterin päivämääriksi muunnettuna). Kasvien havainnoinnin Leche aloitti seuraavana vuonna. Carl von Linné oli aikansa suuria luonnontieteilijäitä ja primus motor myös fenologisen tutkimuksen taholla, vaikuttaen myös Lechen toimintaan. Linnén kaukonäköinen ajatus fenologisten havaintoverkostojen luomisesta ja ylläpitämisestä toteutuikin toden teolla vain Suomessa. Lechen sekä talousopin professori Pehr Kalmin jalanjäljissä fenologisia havaintoja suoritettiin tulevina vuosikymmeninä eri osissa maata sekä myöhemmin eteenkin Suomen Tiedeseuran toimiessa kokoonpanevana instituutiona. Läpi vuosisatojen toiminta on pohjannut nimenomaisesti kansalaistieteilijöiden aktiivisuuteen, jota ilman havaintoja ei yksinkertaisesti olisi olemassa.
Tätä nykyä havaintoja on siis kertynyt jo viideltä eri vuosisadalta. Merkittävää tämän tietoaineiston kannalta on, että vuosisatoja vanhat havainnot ovat yhä tieteellisen tutkimuksen kannalta pätevää dataa ja niitä voidaan analysoida yhdessä nykyhavaintojen kanssa. Fenologiseen havainnointiin kun ei kuulu erityisiä mittalaitteita, vaan toiminta tapahtuu ihmisaistein. Aineistot muodostavatkin pitkiä aikasarjoja, joiden ainutlaatuisuus perustuu nimenomaisesti niiden pituuteen, kuvaavathan ne luonnonmuutoksia aina nk. pikku jääkaudelta 1900-luvulle, mahdollistaen vertailun viime vuosikymmenien lämpimiin vuosiin saakka.
Ajalliselta pituudeltaan suomalainen aineisto ei tokikaan vedä vertoja sille intohimolle, jolla Japanissa on perinteisesti seurattu kirsikan kukintaa, näiden havaintojen yltäessä reilusti yli tuhannen vuoden taakse. Euroopassa pisin sarja muodostuu 18 burgundilaisen kylän tai kaupungin viinin sadonkorjuuajankohdista, joita on tallessa keskiajalta saakka, vuodesta 1370. Muita klassisia eurooppalaisia aineistoja ovat Marsham-suvun tekemät vuotuiset havainnot 27 kasvi- ja eläinfenologisesta tapahtumasta Norfolkissa Englannissa vuosien 1736 ja 1958 välillä, sekä Sveitsin Mittellandin tasankoalueen noin 1100 kasvifenologista havaintoa 20 paikkakunnalta vuodesta 1702 alkaen. Vertailun vuoksi viimeaikaisen tutkimustoiminnan piiriin on kuulunut Suomen Tiedeseuran hallinnoimien fenologisten kirjausten saattaminen elektroniseen ja vapaasti saatavaan muotoon vuodesta 1749 eteenpäin. Tähän saakka aineistoa on parhaimmillaan Utsjoelta Hankoon ja Eckerösta Ilomantsiin seuraavasti: yli 265 tuhatta kasveja, noin 140 tuhatta eläimiä sekä reilut 17 tuhatta jäätä koskevaa fenologista havaintoa. Määrät ovat merkittävästi suurempia kuin muissa mainituissa historiallisissa tietoaineistoissa.
Suomalaisia tietoaineistoja on tähän saakka käytetty mm. lintujen muuttoaikojen sekä puuvartisten kasvien lehtien puhkeamispäivämäärien tarkasteluun. Tutkimuksista poimittuina tuloksia eri puulajien lehteen puhkeamisen havaittiin varhaistuneen kolmesta yhteentoista päivää per vuosisata. Myös lintujen saapumisajat ovat kautta linjan aikaistuneet siten, että varhain saapuvien lajien muutto on aikaistunut enemmän kuin myöhään saapuvien. Ekologisten tarkastelujen lisäksi fenologista dataa on käytetty Suomessa paleoklimatologiassa menneiden ja nykyisten ilmastonvaihteluiden rekonstruoimiseen. Nälkävuosiin liittyen on laskettu, että vuoden 1867 katovuonna kasvifenologiset tapahtumat olivat Suomessa keskimäärin noin kolme viikkoa tavanomaista jäljessä.
Meillä ja muualla
Fenologista kansalaistiedettä tehdään toki myös muualla, useissa eri Euroopan maissa. Tämän lisäksi eräänä merkittävänä toimijana voidaan mainita Nature’s Notebook (https://www.usanpn.org/nn) Yhdysvalloissa. Vuonna 2025 julkaistuista kyseiseen tietoaineistoon perustuvista tutkimuksista voidaan huomioida esimerkiksi yli sadan kasvilajin lehteen puhkeamista sekä lehtien varisemista koskeva fenologinen analyysi. Sen mukaan molemmat ilmiöt olivat pitkäaikaisvertailussa merkitsevästi lämpötilariippuvia aina maan eteläisille leveysasteille saakka vieraslajien omatessa voimakkaamman riippuvuussuhteen kuin paikallisten lajien. Toinen kaupunkiekologiaan keskittyvä tutkimus tarkasteli äärimmäisiä sääilmiöitä tuoden esiin niiden merkittävyyden kasvifenologisten tapahtumien ajoittumisen kannalta, ja painottaen kuitenkin lajien välisiä eroja, ja näistä juontuvia fenologisten tapahtumien yllättävää eriaikaisuutta.
Nature’s Notebook -toiminnan piiriin kuuluu tätä nykyä kansalaisfenologeja yli 18 tuhannessa sijainnissa eri puolilla maata kasveja ja eläimiä havainnoiden. Suomen väkilukuun suhteutettuna voidaan huomioida, että päästäksemme vastaavaan havaintomäärään tulisi maatamme edustaa lähes 300 havaintopistettä.
Kohti tulevaa
Mikä sitten on fenologisen kansalaistieteen nykytilanne? Tähän saakka Suomen Tiedeseuran monisatavuosista kansalaistieteilijöiden edustamaa havaintoverkostoa edustaa tätä nykyä enää 35–40 aktiivista kansalaista. Heidän keski-ikänsä on 75 vuotta. Nuorin heistä on noin 40, vanhin noin 90-vuotias. Numerot osoittavat, että toiminnan piirissä on joukko suurenmoisen uran tehneitä kansalaistieteilijöitä. Toisaalta, ne osoittavat, ettei toimintaan ole useisiin vuosiin tullut enempää uusia kansalaistieteilijöitä.
Tietoja on saatavilla myös muuta kautta. Tiira-tietokanta ylläpitää havaintoja linnuista. Kyseissä tietokannassa uutisoitiin 25.11.2025 saavutetun yli 33 miljoonan havainnon rajapyykin. Kevätseuranta (https://luontoliitto.fi/kevatseuranta/) ja talviseuranta (https://www.talviseuranta.fi/) keräävät havaintoja kyseisiä vuodenaikoja koskien, jälkimmäinen lumi- ja jääolojen muutoksista, sekä talvella havaittavista eläinlajeista. Lumen syvyyttä ja jään paksuutta havainnoidaan myös eri organisaatioiden toimesta ja kyseisiä tietoja koostaen (https://www.vesi.fi/).
Suomen Tiedeseuran jatkumona tapahtuva fenologinen havainnointi ei ole historiallisesti keskittynyt mihinkään eliöryhmään tai vuodenaikaan, eikä poikkea tästä hyväksi havaitusta tavasta tänäkään päivänä, vaan kerää kansalaistieteilijöiden havaintoja kattavammin. Niin ikään tämä toiminta keskittyy nimenomaisesti fenologiaan, ei eliölajien tai luonnon tapahtumien havainnointiin yleensä. Nykyisin käytössä olevalle lomakkeelle voi merkitä päivämäärän noin sataan kasveihin, eläimiin, sieniin ja vesistöihin eri vuodenaikoina liittyvään fenologiseen tapahtumaan. Tyypillisesti vastauksia tulee noin joka neljättä kysyttyä fenologista tapahtumaa koskien. Mikään ei estä lisäämästä mukaan havaintoa omasta fenologisesta kiinnostuksensa kohteesta.
Vaikka fenologiset aikasarjat ovat Suomessa harvinaislaatuisen pitkiä, ei niillä ole tulevaisuudessa paljoakaan arvoa, mikäli havainnointia ei jatketa yhä uusien kansalaistieteilijöiden toimesta. Havaintojen arvo yhä tulevina vuosina on sitäkin merkittävämpi, mitä huomattavampia muutoksia luonnossa tulevina vuosina mahdollisesti tapahtuu.
Tämä kirjoitus toimii jatkuvana kutsuna tuomaan fenologisen kansalaistieteen tekemisen pariin jokaisen, jota toiminta ilmastonmuutoksen havainnoimiseksi Suomen luonnossa suinkin kiinnostaa. Havaintolomakkeen ja magneetin voi pyytää vaikkapa tämän tekstin kirjoittajalta sähköpostitse: samuli.helama@luke.fi
Hyödyllisiä linkkejä
Kirjallisuus
Elfving, F. (1938). Fenologiset havainnot, 204–213. Societas Scientiarum Fennica, Commentationes Humanarum Litterarum, 10, 204–213.
Elfving, G. & Mickwitz. G. (1988). Suomen Tiedeseuran kolmas puolivuosisata 1938-1987. Bidrag till kännedom af Finlands natur och folk, 136b, 1–207.
Gallinat, A. S., Schwartz, M. D., Donnelly, A., Li, X., & Crimmins, T. M. (2025). Combined volunteer and ecological network observations show broad-scale temperature-sensitivity patterns for deciduous plant flowering and leaf-out times across the eastern USA. Journal of Ecology https://doi.org/10.1111/1365-2745.70165
Helama, S. & Holopainen, J. (2025). Aikakäsitykset fenologisen tutkimuksen taustalla. Vuosilusto, 15, 37–51.
Holopainen, J. (2006). Reconstructions of past climates from documentary and natural sources in Finland since the 18th century. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.
Holopainen, J. & Helama, S. (2024). Ajastaika 1867: suurkato historiallisten kasvifenologiahavaintojen aikaikkunassa. Luonnon Tutkija, 127 (2), 4–16.
Holopainen, J., Gregow, H., Helama, S., Kubin, E., Lummaa, V. & Terhivuo, J. (2012). Suomen kasvifenologisista havainnoista 1700-luvun puolivälistä nykypäivään. Sorbifolia, 43 (2), 51–66.
Laaksonen, J. (2011). Luontovuosi. Gummerus, Helsinki. 256 s.
Lehikoinen, E., Sparks, T. H. & Zalakevicius, M. (2004). Arrival and Departure Dates. Advances in Ecological Research 35, 1–31.
Li, D., Belitz, M., Campbell, L. & Guralnick, R. (2025). Extreme weather events have strong but different impacts on plant and insect phenology. Nature Climate Change, 15, 321–328.
Linkosalo, T., Häkkinen, R., Terhivuo, J., Tuomenvirta, H. & Hari, P. (2009). The time series of flowering and leaf bud burst of boreal trees (1846–2005) support the direct temperature observations of climatic warming. Agricultural and Forest Meteorology, 149 (3–4), 453–461.
Norrgård, S. & Helama, S. (2022). Tricentennial trends in spring ice break-ups on three rivers in northern Europe. The Cryosphere, 16 (7), 2881–2898.
