Maaperän pilaantumisen vaikutukset ovat monen tekijän summa. Puhdistusmenetelmän valintaan vaikuttavat käsiteltävät haitta-aineet.
Suomessa on kartoitettu ja tutkittu haitallisten aineiden pilaamia tai sellaiseksi epäiltyjä maa-alueita jo yli 30 vuotta. Tiedot on koottu ympäristöhallinnon Maaperän tilan tietojärjestelmään. Maaperän pilaantumista voivat aiheuttaa toiminnot, joissa valmistetaan, käsitellään, varastoidaan tai kuljetetaan kemikaaleja tai jätteitä.
Maaperän pilaantumisella tarkoitetaan ihmistoiminnasta maaperään päässeiden kemikaalien ja jätteiden aiheuttamaa haittaa tai sen merkittävää riskiä ympäristölle tai terveydelle. Haitat voivat olla toksikologisia vaikutuksia ihmisissä ja eliöstössä, sekä haittoja alueiden ja luonnonvarojen käytölle.
Pilaantumista aiheuttavat toiminnot ja aineet
Pilaantuminen voi olla seurausta onnettomuudesta, öljy- ja kemikaalivuodosta tai toiminnan tavanomaisista ja toistuvista päästöistä pitkän ajan kuluessa. Myös ilman ja veden mukana tuleva kuormitus tai alueelle tuodut täyttömaat ja jätteet voivat pilata maaperän. Tyypillisiä pilaavia toimintoja Suomessa ovat polttoaineen jakelu, sahat ja kyllästämöt, kaatopaikat ja ampumaradat, joissa päästöt maaperään ovat voineet tapahtua jo vuosikymmeniä sitten. Maaperää pilanneita aineita ovat mm. metallit, öljyhiilivedyt, liuottimet, dioksiinit ja furaanit, per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet (PFAS), lääkeaineet sekä mikromuovi. Usein alun perin turvalliseksi luultujen kemikaalien haitallisuus on paljastunut vasta pitkäaikaiskäytössä.
Vaikutukset ihmisen terveyteen ja ympäristöön
Kemikaaleja on käytössä tuhansia ja niiden ominaisuudet vaihtelevat. Ympäristö- ja terveysvaikutusten kannalta keskeisiä ominaisuuksia maaperää pilaaville aineille ovat myrkyllisyys, vesiliukoisuus, haihtuvuus, kiinnittyminen orgaanisen ainekseen, kertyminen eliöihin ja rikastuminen ravintoketjussa.
Terveysvaikutuksia maaperän pilaantumisesta voi aiheutua, jos altistuminen ylittää pilaavalle aineelle turvalliseksi määritellyn tason. Merkittäviä altistusreittejä ovat kemikaalien kulkeutuminen maaperästä pohjaveteen ja edelleen juomaveteen, haihtuvien yhdisteiden kulkeutuminen rakennusten sisäilmaan sekä kertyminen elintarvikkeisiin. Suora altistuminen voi olla merkittävää, jos maa-ainesta päätyy käsien kautta suuhun tai pölyämisen kautta hengityselimistöön. Haittojen ilmenemisen todennäköisyyteen vaikuttavat aineen ominaisuuksien ohella sen pitoisuus maaperässä, ympäristöolosuhteet, altistumisen kesto ja sen toistuvuus. Nykyisen käsityksen mukaan maaperän haitallisten aineiden aiheuttamat terveyshaitat ovat Suomessa harvinaisia, mutta mahdollisia.
Tiedot haitallisten aineiden vaikutuksista maaperäeliöihin ovat puutteellisia ja vaihtelevat aineesta ja eliölajista toiseen. Vaikutukset voivat näkyä lajiston muutoksina ja maaperän eliöyhteisön toiminnan häiriöinä, muun muassa ravinteiden ja hiilen kierrot. Pohja- ja pintavesiin kulkeutuneet haitalliset aineet heikentävät vesien laatua. Erityisen haitallisina pidetään aineita, jotka ovat myrkyllisiä jo pieninä pitoisuuksina, eivät juurikaan hajoa ajan myötä ja jotka kertyvät eliöihin kuten POP-yhdisteet.
Pilaantuneen alueen tutkiminen ja puhdistaminen
Kun epäillään tai tiedetään maaperän pilaantuneen, on tutkittava, mitä aineita maaperässä on ja mitkä ovat niiden pitoisuudet sekä arvioida aineiden määrä. Kohdekohtaisessa riskinarvioinnissa arvioidaan, voivatko haitalliset aineet levitä ympäristöön tai muuntua haitallisemmiksi ja missä määrin ihmiset tai eliöt voivat niille altistua.
Alue tulee puhdistaa, jos pilaantumisesta aiheutuu merkittävä ympäristö- tai terveysriski. Yleisin syy kunnostamisen aloittamiselle on kuitenkin maankäytön muutos ja rakentaminen, jonka yhteydessä tehtävissä kaivuutöissä minimoidaan alueen tulevaan käyttöön liittyviä terveysriskejä.
Maaperän puhdistamisen tavoitteena on vähentää alueen ympäristö- ja terveysriskit hyväksyttävälle tasolle. Puhdistamisessa voidaan käyttää fysikaalisia, kemiallisia tai biologisia menetelmiä tai niiden yhdistelmiä joko maaperässä (in situ), paikan päällä (on site) tai siirtämällä maa-aines muualle käsiteltäväksi. Haitta-aineet voidaan poistaa, muuntaa vähemmän haitalliseen muotoon tai estää niiden leviämistä ja kulkeutumista. Joskus riskejä vähennetään rajoittamalla alueen käyttöä. Yleisimmin pilaantunut maa-aines kaivetaan pois ja korvataan puhtaalla. In situ -menetelmät säästäisivät maa-aineksia ja minimoisivat maaperän rakenteen häiriintymistä, mutta niiden käyttö on vielä vähäistä. Tavoitteena on, että puhdistettuja alueita ja maa-aineksia käytettäisiin uudelleen luonnontilaisten sijaan.
Puhdistusmenetelmän valintaan vaikuttavat käsiteltävät haitta-aineet, niiden määrä, pilaantuneen alueen laajuus ja syvyys, puhdistettavan alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä aikataulu. Myös kustannukset voivat olla merkittävä tekijä.
Pilaantuneet alueet Suomessa
Vuonna 2025 maaperä tilan tietojärjestelmä sisältää tiedot noin 30 000 alueesta, joista osa on jo puhdistettu ja osa todettu pilaantumattomiksi. Suuri joukko tarvitsee vielä selvityksiä, tutkimuksia ja mahdollisesti puhdistamista. Tähän mennessä maaperän puhdistushankkeita on toteutettu runsaat 7000 ja vuosittain puhdistetaan 250–300 pilaantunutta aluetta.
Pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on vastuussa ensisijaisesti pilaaja ja toissijaisesti alueen haltija. On tavallista, että alueen nykyinen haltija maksaa puhdistamiskustannukset varsinkin, jos on tiennyt alueen mahdollisesta pilaantumisesta ennen alueen ostamista tai vuokraamista.
Kansallisesti maaperän pilaantumista ja puhdistamisesta sekä niihin liittyvistä velvoitteista on säädetty lähinnä ympäristönsuojelulaissa (527/2014).
Teksti: Teija Haavisto, Outi Pyy ja Jussi Reinikainen, Suomen ympäristökeskus SYKE
Kuva: Tomi Jutila / FCG Finnish Consulting Group Oy
Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2015
Vinkki: Arvokas maaperä -tehtäväpaketissa on tähän artikkeliin liittyvä tehtävä.
