Viikko lammaspaimenena Pensaskarin saarella on elämyksiä täynnä. Paimenen pesti tarjoaa ainutlaatuisen perspektiivin luonnonsuojelutyöhön.
Vihdoin tärppäsi. Olen useana vuonna osallistunut Metsähallituksen lammaspaimenviikkojen arvontaan, mutta vasta nyt pääsin onnettaren suosioon. Hakijoilta viikoille riittää. Vuonna 2024 hakijoita oli 2238 ja hakemuksia tuli lähes 15 000 kappaletta. Viikkoja arvottiin 149 kappaletta ja erilaisia kohteita on 13.
Arpa osui kohdallani Pensaskarin saarelle Perämeren kansallispuistoon. Alue on minulle entuudestaan täysin vieras. Metsähallituksen kansallispuistojen kävijätilastot tietävät kertoa, että Kemin ja Tornion ulkosaaristossa sijaitseva Perämeren kansallispuisto on Suomen vähiten vierailtu kansallispuisto. Kyseessä on kätketty helmi. Tornion Röytän satamasta matkaa kertyy Pensaskariin 10 kilometriä, Kemin sisäsatamasta matka on hieman pidempi, 15 kilometriä.
Kansallispuiston sijainti ulkosaaristossa saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta omaa venettä ei välttämättä tarvitse. Kyyti kansallispuiston kohteisiin taittuu kätevästi venetaksilla. Sellaisella minä ja ystäväni nyt huristamme Pensaskariin. Torniolainen Pekka Aho on jo useamman vuoden kyydinnyt matkailijoita Perämeren kansallispuiston kohteisiin. Aho tuntee nämä vedet kuin omat taskunsa. Hän on toiminut kansallispuiston huoltopalveluyrittäjänä vuodesta 2013 lähtien ja on muun muassa ollut mukana Pensaskarin kluuvijärven ennallistamisessa.
Ainutlaatuinen Perämeri
Pensaskari on ollut paimenviikkokohteena vuodesta 2019 alkaen. Maisemat ovat huikeat, mutta muutoin puitteet ovat nykymittapuulla vaatimattomat. Mikäli etsii lomakohdetta kaikilla mukavuuksilla, ei paimenloma välttämättä ole paras vaihtoehto. Pensaskarin paimentupa on kooltaan pieni ja sieltä löytyy neljä makuupaikkaa. Ruoka valmistuu kaasuliedellä. Juoksevaa vettä saarella ei ole, joten kaikki käyttövesi on tuotava mukana mantereelta. Jääkaapin virkaa toimittaa kannellinen saavi, joka lasketaan kaivoon. Emme säikähdä, sillä emme ole tulleet saarelle mukavuuksien, vaan ennen kaikkea luontoelämysten perässä.
Perämeri on monessa suhteessa ainutlaatuinen alue. Se on murtovesialue, jonka eliölajisto on niukkaa ja koostuu enimmäkseen murtoveteen sopeutuneista makean veden lajeista. Humuspitoiset jokivedet kuljettavat mukanaan runsaasti ravinteita mereen. Suomen merialueista Perämeri on ollut puhtain, mutta viime vuosien mittaukset ovat paljastaneet kohonneita fosforipitoisuuksia.
Saaristomeren sameuteen ja ikävään leväpuuroon tottuneelle Perämeri on suorastaan terapeuttinen kokemus. Vaikka Perämeri onkin tummunut, vesi on edelleen hätkähdyttävän kirkasta. Oman säväyksensä tuo sekin, ettei vedessä maistu suola. Perämeren pintaveden suolapitoisuus on vain noin 0,30–0,35 prosenttia.
Pensaskarin rannat ovat hyvin kivikkoisia.
Geologisesti Perämeri on äärimmäisen mielenkiintoinen. Maa kohoaa Perämeren rannikoilla enimmillään yhdeksän millimetriä vuodessa ja maankohoaminen vaikuttaa suuresti Perämeren rantoihin. Maakasvit valtaavat uusia alueita, lahtia kuroutuu umpeen ja saaria kasvaa yhteen rannikon kanssa. Veneily karikkoisella Perämerellä vaatii tarkkuutta ja taitoa. Pensaskarinkin rannat ovat hyvin kivikkoisia ja hämmästelen lampaiden taitoa liikkua ketterästi kivisillä rannoilla.
Niin, ne lampaat. Niitä on saarella kesätöissä parikymmentä ja paimenten tehtävänä on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Pidämme lampaita silmällä ja varmistamme, että niillä on kaikki kunnossa. Lisäksi paimenten tehtäviin kuuluu avata saarella sijaitsevan kalastusmuseon ovet aamuisin ja sulkea ne iltaisin. Käytännössä paimenen pesti on siis varsin leppoisa. Lampaat etsivät itse ruokansa. Juomavetensä ne ottavat joko merestä tai saaren keskellä sijaitsevasta kluuvijärvestä. Karkuunkaan ne eivät pääse, saarella kun ollaan. Ainoa haaste pestissä liittynee siihen, että paimen saattaa torkahtaa kesken lampaiden laskemisen.
Laidunnus ehkäisee umpeenkasvua
Lampaat pitävät huolta siitä, että saari ei pääse kasvamaan umpeen. Laiduneläimet ovat ylivoimaisesti parhaita perinnemaisemien hoitajia. Metsähallituksen paimenviikkojen ytimessä on työ arvokkaiden perinnebiotooppien ja monimuotoisuuden hyväksi. Paimenviikkojen kohteet sijaitsevat paikoissa, joissa karja on saanut laiduntaa pitkään. Laidunnuksen ansioista elonkirjo on tällaisissa kohteissa poikkeuksellisen runsasta.
Pensaskari on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaseen luokkaan. Saaren perinnebiotooppeihin lukeutuvat äärimmäisen uhanalaiset luontotyypit, kuten laajat merenrantaniityt, nummet, kuivat kedot ja hakamaat. Saaren laidunnuksesta hyötyvät niin kasvisto kuin linnutkin. Vuonna 2013 uhanalaista punajalkavikloa tavattiin Pensaskarissa ja lähellä olevassa Selkä- ja Maa-Sarvessa vain 14 paria. Vuonna 2023 niiden määrä oli kohonnut 28 pariin.
Pensaskari on kiinnostava kohde myös kulttuurihistoriallisesti. Siellä on ollut kalastustukikohta jo 1700-luvun alusta alkaen. Pensaskarin rakennuskantaan kuuluu asuinkämppä, sauna, kaksi verkkomakasiinia, jääkellari ja verkonkuivaustelineitä. Kalastusta Pensaskarissa harjoitettiin aina 1980-luvulle saakka. Museokäyttöön siirtyneissä rakennuksissa voi tutustua vanhaan kalastuskulttuuriin. Saaren historia kiinnostaa, sillä meidänkin paimenviikkomme aikana Pensaskarissa käy vierailijoita tutustumassa saaren kalastuskulttuurista kertovaan näyttelyyn. Satunnaiset vierailijat tuovat mukavaa vaihtelua muutoin rauhallisesti soljuviin paimenpäiviin tavanomaisine askareineen.
Paimentupa pihapiireineen on rauhoitettu retkeilijöiltä.
Pensaskari on päiväretkikohde
Yöpyminen saarella on mahdollista lammaspaimenille, mutta retkeilijät eivät voi telttailla Pensaskarissa. Saari on päiväkäyntikohde. Pensaskarissa on lyhyt, puolen kilometrin mittainen luontopolku, joka johtaa kluuvijärvelle. Kluuvijärvet eli merestä kuroutuneet pikkujärvet ovat tyypillisiä juuri maankohoamisrannikoilla. Retkeilijän kannattaa huomioida, että linnuston pesimärauhan turvaamiseksi saarella liikkuminen on sallittua vain poluilla 1.5-31.7. välisenä aikana. Paimenviikkomme osuu juuri pesimäajan ulkopuolelle, joten saamme liikkua saarella hieman vapaammin. Siitä on hyötyä, sillä kuulemme, että lampaat ovat kesän mittaan olleet hieman piilottelevia. Niitä pitää välillä etsiskellä saaren kaukaisimmista kolkista.
Olen ennakkoon lukenut, että saarella esiintyy normaalikesinä runsaasti paarmoja, mutta viikon aikana niistä ei näy vilaustakaan. Hyttysetkään eivät liiemmälti kiusaa. Olemme varautuneet punkkeihin, mutta niitä emme havaitse koko viikon aikana tarkasta punkkisyynistä huolimatta. Turun saaristossa riittää käärmeitä, mutta Pensaskarissa niitä ei näy. Kun paikallisilta kysyy käärmeistä, vastaus on lakoninen: “Jos näet käärmeen, ota kuva.” Perämeren saaristohan alkaa vaikuttaa punkki- ja käärmekammoisen unelmalomakohteelta.
Ihmisen kokoinen saari
Päivät saarella soljuvat samanlaisina sekoittuen toisiinsa. Aamulla heräämme meren kohinaan, illalla nukahdamme samaan kohinaan. Aamiaiseksi syömme kaurapuuroa, jota höystämme saaren pensaista kerätyillä vadelmilla. Aamiaisen jälkeen lähdemme etsimään lampaita. On lähestulkoon meditatiivista tallata lampaiden tekemiä polkuja pitkin. Tietoisuus keskittyy väistelemään kiviä ja satunnaisia lampaiden jätöksiä, mieleen ei hetkeen mahdu mitään muuta.
Saarielämä opettaa ennen kaikkea kohtuutta. Ruokatarvikkeet on laskettu riittämään reilun viikon ajaksi, joten kerskakulutus ei käy laatuun. Vettäkään ei parane lotrata. Ruoan valmistamme paimentuvan kaasuhellalla tai rannan nuotiopaikalla. Merestä kalastetut ahvenet tuovat mukavaa vaihtelua ruokavalioon.
Illalla lämmitämme saunan ja pulahdamme mereen. Jos aika käy pitkäksi, voi kirjoittaa muistiinpanoja, valokuvata tai lukea kirjoja. Saari on rauhan tyyssija, kaukana on kavala maailma. Illuusio kuitenkin särkyy nopeasti, kun katsoo paimentuvan rannasta pohjoiseen kohti Röytän satamaa ja näkee horisontissa häämöttävät tuulivoimalat.
Saari asettaa elämiselle ja olemiselle selkeät rajat, kaikki täällä on ihmisen kokoista. Maailman ylikulutuspäivä osuu juuri samalle viikolle, kun olemme Pensaskarissa. Saarella onkin hyvä pohtia omaa suhdettaan kuluttamiseen. Kohta mekin palaamme saarelta taas siihen todellisuuteen, jossa kaikkea on liikaa.
Lähteet:
Saareen vietiin lauma lampaita – nyt ne ovat pelastaneet sen luonnon ja nostaneet maiseman valtakunnallisesti arvokkaaksi. Yle. Luettu 14.3.2025. https://yle.fi/a/74-20097269
Perämeri on ollut Suomen puhtain merilalue, mutta nyt sen vedenlaatu heikkenee. Suomen Luonto. Luettu 14.3.2025. https://suomenluonto.fi/uutiset/perameri-on-ollut-suomen-puhtain-merilalue-mutta-nyt-sen-vedenlaatu-heikkenee/
Erilainen viikko lammaspaimenena. Pohjoisen polut. Luettu 14.3.2025 https://www.pohjoisenpolut.fi/perameren-lammaspaimenella-on-leppoisaa-kun-lampaa/5604620
Elämyksellinen luonnonsuojelu kiinnostaa suomalaisia – Paimenviikoille hakemuksia lähes 15 000. Metsähallitus. Luettu 14.3.2025. https://www.metsa.fi/tiedotteet/elamyksellinen-luonnonsuojelu-kiinnostaa-suomalaisia-paimenviikoille-hakemuksia-lahes-15-000/
https://julkaisut.metsa.fi/julkaisu/perameren-kansallispuisto-pensaskari/
https://www.luontoon.fi/fi/kohteet/perameren-kansallispuisto/luonto
https://itameri.fi/fi-FI/Vapaaajan_vietto/Nahtavaa_merella/Luontokohteet/Perameren_kansallispuisto
Näin haet lammaspaimeneksi
Haku Metsähallituksen paimenviikoille avautuu yleensä tammikuussa. Paimeneksi haetaan verkkolomakkeella, johon hakija täyttää yhteystietonsa sekä ajankohdat ja kohteet, joihin haluaa kohdistaa hakunsa. Samalla lomakkeella voi hakea yhdelle kohteelle tietylle viikolle tai kaikille mahdollisille paimenviikkojen kohteille mille tahansa vapaalle ajankohdalle. Koska paimenviikot ovat hyvin suosittuja, kaikki paikat arvotaan. Arvonta suoritetaan alkuvuodesta ja valinnan tuloksista ollaan yhteydessä kevättalven aikana.
Paimenviikkojen kohteita on kansallispuistoissa ja muilla valtion luonnonsuojelualueilla eri puolilla Suomea. Kohteet sijaitsevat perinneympäristöissä, joissa karja on saanut laiduntaa pitkään. Paimenviikot ovat maksullisia ja niihin sisältyy majoitus varsin vaatimattomissa olosuhteissa. Kohteisiin kannattaakin tutustua huolellisesti etukäteen luontoon.fi -sivustolla. Paimenkohteen majoituskapasiteetista riippuen mukaan voi ottaa perheen tai ystäviä. Paimenviikot alkavat yleensä toukokuussa ja loppuvat viimeistään syyskuussa.
Lisätietoa: luontoon.fi/fi/artikkelit/paimenviikot
Teksti ja kuvat: Saara Kallio
Artikkeli on julkaistu Naturassa 2/2025.
