Luonnontila-palvelu tarjoaa opetuksen tueksi mitattua tietoa Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja kehityksestä. Palvelun indikaattorit kokoavat suuren määrän suomalaisten tutkimus- ja asiantuntijatahojen tuottamaa seurantatietoa.
Kun mediassa kerrotaan luontokatoon liittyvästä aiheesta, on kuvituskuvat valittu usein kaukaa kotoa: sademetsästä, savanneilta ja nykyisin ilmaston lämmetessä myös napaseuduilta. Harvemmin näytetään kuvia Suomesta. Miltä luontokato Suomessa näyttää? Ei ehkä niin rajulta kuin jossain muualla, sillä meillä rakentamatonta luontoa on vielä paljon jäljellä.
Kuitenkin tiedetään, että luontokato on vähintään yhtä akuutti Suomessa kuin vaikkapa Brasiliassa. Monella mittarilla se on itse asiassa akuutimpi. Amazonin luonnontilaisista metsistä on jäljellä vielä kaksi kolmasosaa, kun Suomessa luonnontilaisia vanhoja metsiä on enää vain prosentti metsämaan alasta.
Suomalaiset ekosysteemit ovat muuttuneet kuin varkain. Ei niinkään, että metsä olisi kadonnut kokonaan ja sen tilalla olisi nyt jotain aivan muuta. Yhtäkkisen romahduksen sijaan luonto on muuttunut laadullisesti pitkän ajan kuluessa.
Vaivihkainen havaittavaksi
Uudistettu Luonnontila-palvelu tarjoaa ajantasaisen Suomen luonnon tilannekuvan sellaisena kuin pystymme sen pitkäaikaisten ja luotettavien aikasarjojen valossa esittämään. Luonnon tilaa kuvaavat indikaattorit tekevät hitaan pitkäaikaismuutoksen havaittavaksi.
Luonnon monimuotoisuuden kokonaiskuva on monitahoinen. Esimerkiksi ojituksien myötä monet suot ovat metsittyneet ja näin monen yleisen metsälajin elintila on lisääntynyt. Soihin erikoistuneiden lajien elinympäristö sen sijaan supistuu ja niiden kannat laskevat.
Kun ilmasto lämpenee, tulee Suomeen runsaasti uusia lajeja ja maamme kokonaislajimäärä todennäköisesti kasvaa. Samaan aikaan pohjoisiin elinolosuhteisiin sopeutuneet lajit joutuvat ahtaalle ja osa lajeista voi kadota kokonaan.
Useita ongelmia, kuten happamoitumisen ja DDT:n kaltaisten ympäristömyrkkyjen aiheuttamat tuhot, olemme saaneet kuriin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että monen aiemmin näiden vuoksi romahtaneen lajin kannat ovat elpyneet. Uudet haasteet ovat kuitenkin usein edellisiä vaikeampia ratkaista. Metsien lahopuun vähenemistä tai ilmastonmuutosta ei voi ratkaista savupiipun päähän asennettavalla pesurilla.
Luonnontilan indikaattorit kertovat Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityksestä asian monitahoisuutta kunnioittaen, mutta samaan aikaan kuitenkin niin, että muutoksen kokonaiskuva on mahdollista hahmottaa. Tätä tukee se, että indikaattoreita on yhteismitallistettu monin tavoin.
Indikaattorit ovat yksinkertaisia ja selkeitä, aikasarjat mahdollisimman pitkiä. Jokaisesta indikaattorista on arvioitu niiden tilaa ja kehitystä, mikäli se vain on aineiston kattavuuden puitteissa tilastollisesti mahdollista. Arviointi on tehty aina samalla asteikolla.
Yhteismitallisuuden ansiosta indikaattorit voidaan asettaa yhteen kuvaajaan. Tämä on uuden Luonnontila-palvelun keskeinen osa. Oli kyse sitten järvien klorofyllipitoisuuden, soiden pesimälintujen kantojen tai maatalousympäristön päiväperhosten esiintymisen kehityksestä, kaikki indikaattorit esitetään samassa kaksiulotteisessa tilaa ja kehitystä kuvaavassa kentässä.
Indikaattoreiden käyttö opetuksessa
Luonnon tilaa ja kehitystä on vaikea esittää oppikirjassa ajantasaisesti. Luonnon muutos on jatkuvaa ja toisaalta tietomme siitä karttuu koko ajan. Luonnontila-palvelussa moni indikaattori päivittyy vuosittain ja uusia mittareita lisätään palveluun useita vuodessa. Ajantasaisuus ja kattavuus ovatkin Luonnontila-palvelun ilmeisimmät edut.
Luonnontila-palvelu tarjoaa selkeästi esitettyä tietoa Suomen luonnon keskeisimmistä muutoksista. Palveluun kootaan seurantatietoa, joka kattaa koko Suomen ja riittävän pitkän ajanjakson muutosten luotettavaksi hahmottamiseksi. Indikaattorit on järjestetty yhdeksän pääelinympäristötyypin mukaan pinta-alallisesti laajimmasta, eli metsistä, suppeimpaan, eli kallioihin ja kivikoihin. Indikaattoreiden ohella myös jokainen pääelinympäristö esitellään.
Biologian opetuksen tuen lisäksi palvelu tarjoaa mahdollisuuden usean monialaisen kokonaisuuden käsittelyyn. Mitä luontokato Suomessa on ja miten sitä yritetään päätöksenteon tasolla torjua – yhteiskuntaoppi. Kuinka luontoa voi havainnoida niin, että havaintojen pohjalta voidaan muodostaa menetelmällisesti luotettavia arvioida monimuotoisuuden kehityssuunnasta – matematiikka. Mitä luonnon monimuotoisuus käsitteelliseltä kannalta on ja miksi meidän tulisi olla sen kehityksestä huolissamme – filosofia. Ja niin edelleen.
Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto on tuottanut MAPPA-palveluun Luonnontila- opetuspaketin, johon kuuluu kolmiosainen Luonnontilan indikaattoreita ja niiden muodostamaa kokonaiskuvaa esittävä videosarja. Opetuspaketti avaa laajaa aihettaan yleistajuisesti. Sen myötä tutuiksi tulevat esimerkiksi luonnon tilan arvioinnissa käytettävät indikaattorit sekä kansalliset ja kansainväliset tavoitteet, joita luontokadon pysäyttämiselle on asetettu.
Lukuisista tavoitteista ja toimenpiteistä huolimatta luontokatoa ei ole saatu pysäytettyä. Luonnontila-palvelu sisältää mittariston, jolla tilannetta Suomessa seurataan. Luonnon monimuotoisuuden indikaattorit kertovat, teemmekö riittävästi luontokadon lopettamiseksi. Ne ovat yhdessä kuin luonnon monimuotoisuuden lämpömittari.
Teksti: Ari-Pekka Auvinen ja Minna Pekkonen, Suomen ympäristökeskus. Maija Ihantola ja Sanna Saari-Vesterinen, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitto
Luonnontila-opetuspaketti:
https://mappa.fi/teemareput/luonnontila-opetuspaketti/
Ympäristökansalaiset lähiluonnon tilan tutkijoina ja tulkitsijoina
Osallistuminen kansalaistieteeseen tuo luonnontilan seurannan lähemmäksi oppijan kokemusmaailmaa. Eliökokoelman kokoaminen tai lähivesistön tutkiminen motivoi uudella tavalla, kun havainnot tallentuvat samalla kansallisiin laji- ja ympäristötietokantoihin.
Tallentamalla omia luontohavaintoja oppii konkreettisesti sen, mistä luonnon seurannan pitkätkin aikasarjat koostuvat – yksittäisistä havaintotilanteista, joita toistetaan vakioidusti vuosi vuoden perään. Samalla tavalla Luonnontilan indikaattoreiden lajiaineistot koostuvat ihmisten luonnosta tekemistä havainnoista, vaikka tekijät ovatkin luontotiedon keräämisen ammattilaisia.
Luontokato on hidasta monimuotoisuuden katoamista, jota on vaikeaa tai jopa mahdotonta havaita omin silmin. Omakohtaisilla luontohavainnoilla voidaan kuitenkin herättää kiinnostus oman lähiluonnon tilaan ja oppia näkemään elämän kirjo ympärillämme. Miltä lähimetsän tila näyttää hömötiaisen silmin tai koulun piha mantukimalaisen elinympäristönä? Voimmeko tehdä jotain oman elinympäristömme elämän turvaamiseksi?
Monien luonnon monimuotoisuutta lisäävien luontotekojemme seuraukset ovat konkreettisia ja havaittavissa monesti jo lyhyemmälläkin aikavälillä, mikä tuo toivoa. Luonnon monimuotoisuudesta tietoiset ja elinympäristöjen rikastuttamisesta kiinnostuneet ympäristökansalaiset ovat merkittävä voimavara luontokadon pysäyttämisessä
(Luontopaneeli 2024).
Tarkastele lähiluonnon tilaa ja tee kansalaistiedettä:
https://mappa.fi/luonto-observatorio/
Vaikuttavan ympäristökansalaisuuden edistäminen Suomessa – Luontopaneelin
yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi. Suomen
Luontopaneelin julkaisuja 3A/2024.
