Maailma muuttuu nopeasti, minkä takia tarvitsemme kipeästi keinoja ymmärtää ympäristön ja ihmisen vuorovaikutteisia suhteita. Tarvitsemme sekä luonnontieteellistä että ihmistieteellistä tietoa ja ajattelutapaa. Tähän maantiede tarjoaa avun, sillä se on harvinainen yhdistelmä luonnon- ja ihmistieteitä.

Kirjamme Maantiede – maailmantiede: ympäristö ja ihminen vuorovaikutuksessa (Gaudeamus) julkaistiin vuoden 2023 lopulla ja sen julkistamistilaisuutta juhlittiin tammikuussa. 

Kirjalla halusimme haastaa maantieteeseen usein liitettyjä mielikuvia yksinkertaisesta maantiedosta, johon liittyy paikannimien ja muiden yksittäisten faktatietojen ulkoa opettelu. ”Maailmantiede”-termillä halusimme korostaa sitä, kuinka maantiedettä tarvitaan sellaisten ilmiöiden ymmärtämiseen, jotka vaikuttavat elämään sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. 

Monet näistä ilmiöistä ovat niin monimutkaisia, että niiden ymmärtäminen edellyttää kokonaisvaltaista ajattelua. Ilmastonmuutos, pandemiat, maailmankauppa, hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen ja alueellinen eriarvoisuus ovat esimerkkejä tällaisista ilmiöistä. Maantiede luonnon- ja ihmistieteellisiä näkökulmia yhdistävänä tieteenalana ja oppiaineena tarjoaa loistavat mahdollisuudet näiden ilmiöiden ymmärtämiseen, mutta myös niihin vaikuttamiseen.

Yhtenä vertaisarvioidun kirjamme tärkeimpänä tavoitteena on tarjota näkökulmia maantieteeseen, maantieteelliseen ajatteluun ja maantieteen opettamiseen. Siksi kirja on suunnattu erityisesti tuleville opettajille ja kasvattajille, jotka haluavat muodostaa itselleen yleiskuvan siitä, mitä maantieteen opetus tarkoittaa ja mikä siinä on erityisen tärkeää. Aineenopettajille kirja antaa eväitä kolmen kuilun ylittämiseen, jotka kuvaamme niin kirjassamme kuin seuraavaksi lyhyesti.

Kolme kuilua maantieteen opettajalle ylitettäväksi

Maantieteen maine ei anna todellista kuvaa sen tieteenalan sisällöstä. Monet ympäristöön, geopolitiikkaan sekä ihmisten ja yhteisöjen väliseen vuorovaikutukseen liittyvät ilmiöt kuuluvat maantieteilijöiden tutkimuksen piiriin, mutta tästä huolimatta vanha ja kapeakatseinen käsitys siitä, mitä maantiede on, elää sitkeästi ihmisten mielissä. Monen käsitys koulumaantieteestä vaikuttaa yhä edelleen olevan pisimpien jokien ja pääkaupunkien ulkoa opettelu. Voidaankin ajatella, että ensimmäinen kuilu vallitsee maantieteen ja sen maineen välillä.

Toinen kuilu sijaitsee akateemisen maantieteen ja koulumaantieteen välillä. Maantiede tieteenalana kehittyy jatkuvasti, mutta vain osa uusista näkökulmista siirtyy koulumaantieteeseen. Opetussuunnitelmien laatijoilla on tärkeä rooli: he valitsevat teemoja, jotka koetaan tarpeellisiksi myös maantieteen kouluopetuksessa. Kun opetussuunnitelmia uudistetaan noin kymmenen vuoden välein, on ymmärrettävää, että nekin uudet näkökulmat, jotka koetaan tärkeiksi, siirtyvät kouluopetukseen viiveellä.

Kolmas kuilu on tunnistettavissa koulumaantieteen sekä lasten ja nuorten arkielämän maantieteen välillä. Lasten ja nuorten arjessa maantieteelliset ilmiöt ovat jatkuvasti läsnä, vaikka sitä ei aina huomaisikaan. He rakentavat suhdettaan maailmaan omien havaintojensa, kokemustensa, mielipiteidensä ja arvojensa pohjalta. Tällaisen kokemuksellisen tiedon asema kouluopetuksessa voi kuitenkin jäädä heikoksi huolimatta siitä, että lasten ja nuorten maantieteen tutkiminen on 2000-luvun kuluessa vakiintunut osaksi akateemista maantiedettä.

Haasteista huolimatta maantieteen opettajilla on erinomaiset mahdollisuudet edellä kuvattujen kuilujen ylittämiseen. Vaikka opetussuunnitelmat määrittelevät yläkoulun maantiedon ja lukion maantieteen tavoitteet ja keskeisimmät sisällöt, opettajilla on suuri vapaus vaikuttaa siihen, miten he painottavat eri asioita opetuksessaan ja millaisia materiaaleja tai työtapoja he käyttävät. Näin opettajat voivat päättää niistä pedagogisista menetelmistä, joiden avulla voidaan rakentaa siltoja edellä kuvaamiemme kuilujen yli. 

Maantieteen opettajilla on muun muassa loistavat mahdollisuudet yhdistää lasten ja nuorten elämismaailma entistä kiinteämmin maantieteen kouluopetukseen – rakentaa siltoja erilaisten maantieteiden välille. Siltojen rakentamisessa auttavat myös maantieteen merkityksellisen tiedon kolme tasoa, joista kerromme seuraavaksi.

Kolme maantieteen merkityksellisen tiedon tasoa

Jotta maantieteellinen tieto olisi vaikuttavaa ja merkityksellistä, tarvitaan maapallon alueisiin ja luonnon- ja ihmismaantieteellisiin ilmiöihin liittyvää tietoa eli lyhyesti ilmaistuna perustietoa maailmasta. Tähän perustietoon kuuluvat keskeisen nimistön lisäksi maantieteellisten ilmiöiden ja niiden taustalla toimivien prosessien ymmärrys. On tärkeää ymmärtää esimerkiksi se, millaiset tekijät vaikuttavat maapallon eri alueilla pinnanmuotoihin, ilmastoon ja kasvillisuuteen tai vaikkapa se, miksi tietyillä alueilla esiintyy maanjäristyksiä ja tulivuorenpurkauksia. Myös ihmisen toiminnan alueelliseen jakautumiseen vaikuttavien syiden ymmärtäminen kuuluu maantieteen perustietoihin.

Perustiedon lisäksi tarvitaan suhteellista tietoa, jonka ymmärtäminen edellyttää maantieteellistä ajattelua; esimerkiksi taitoa ymmärtää paikallisen ja maailmanlaajuisen tason kytkeytymistä toisiinsa, sekä kykyä tarkastella luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta, sekä tilan ja paikan suhteita. Tarvitaan myös taitoa tuottaa ja tulkita maantieteellisiä aineistoja, ja kykyä arvioida kriittisesti tiedon paikkansapitävyyttä. Pelkkä perustieto ei siis riitä, mutta sitäkin tarvitaan, jotta pystymme luomaan yleiskäsityksen maailmasta, ja eri ilmiöiden ja prosessien välisistä vuorovaikutteisista suhteista. 

Jotta tiedoilla ja ymmärryksellä olisi merkitystä, tarvitaan lisäksi kykyä analysoida kriittisesti informaatiota sekä pohtia asioihin liittyviä eettisiä kysymyksiä ja omia arvojamme. On tärkeää miettiä, miten oma toimintamme vaikuttaa ympäristön hyvinvointiin ja millaisilla valinnoilla voimme edistää kestävämmän tulevaisuuden toteutumista. Näin maantieteen merkityksellisen tiedon kautta syntyy kyky toimia aktiivisesti ympäristön hyväksi.

Lopuksi

Johdannon ja yhteenvedon lisäksi kirja koostuu seitsemästä luvusta, joissa käsitellään esimerkiksi globaaleja haasteita, yksilön suhdetta ympäristöön ja vastakkainasettelujen purkamista. Kirjaamme varten olemme haastatelleet muutamia maantieteilijöitä, jotka kertovat haastatteluissa omista tutkimuksistaan ja erityisesti siitä, miksi nykymaailmassa maantieteen opetus on heidän mielestään tärkeää. Näiden haastatteluiden avulla olemme pyrkineet rakentamaan siltoja akateemisen maantieteen ja koulumaantieteen välille. Esittelemme kirjassa useita käytännön opetusvinkkejä, joiden avulla yläkoulun oppilaat ja lukion opiskelijat voivat harjoittaa ja syventää maantieteellistä ajatteluaan. Visuaaliset aineistot ovat vahvasti läsnä kirjassamme, ja pyrimme antamaan esimerkkejä, joiden avulla visuaalinen maantiede taipuu yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen välineeksi. Lukujen lopussa olevia pohdintatehtäviä voi käyttää eri tarkoituksiin: lukijan oman pohdinnan tukena, opettajille opetuksen suunnitteluun tai opiskelijoiden itsenäisinä tehtävinä. Toivomme, että kirjamme muodostaa kattavan kokonaisuuden, jonka avulla maantieteen opetuksesta tulee yhä elävämpää ja jonka avulla maailman tilannetta on mahdollista lähteä korjaamaan kestävämpään suuntaan. 

Kirjan tiedot:

Tani, S., Cantell, H., Hilander, M. & Jutila, H. (2023). Maantiede – maailmantiede: ympäristö ja ihminen vuorovaikutuksessa. Helsinki: Gaudeamus.

Teksti: Sirpa Tani maantieteen ja ympäristökasvatuksen professori, Markus Hilander ympäristökasvatuksen yliopistonlehtori 

Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2024