Osallistava koulupuutarha on mahdollisuus vaikuttaa omaan lähiympäristöön. Galleria Kasvihuone Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on tästä erinomainen esimerkki.

Maistuisiko kuppi kuumaa kahvia koulupuutarhassa vai hakisiko opetuskasvit omalta kasvimaalta? Kukapa ei puutarhasta pitäisi, mutta jo pelkkä ajatus sen aiheuttamasta lisätyöstä saattaa tuntua mahdottomalta. Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa tartuttiin kuitenkin haasteeseen ja päätettiin rohkeasti kokeilla, mitä pieni kaupunkipuutarha vaatii, tarjoaa ja mahdollistaa.

Aiempina vuosina Galleria Kasvihuonetta on kokeiltu muilla julkisilla alueilla Helsingissä, kuten muun muassa yliopiston Porthania-rakennuksen edessä. Nyt muotoutumaan lähti uudenlainen kokeilu, Kasvun tila -hanke, jonka keskiössä oli tieteen ja taiteen välisyys, yhteisöllisyys ja ulkona opettamisen pedagogiikka. Olemme edelleen ihmettelyn, kokeilun ja tutkimisen äärellä, ja kannustamme muitakin ryhtymään toimeen, sillä niin paljon innostusta ja iloa kokeilu on tuonut. 

Taustalla pitkät perinteet

Kokemuksia koulujen yhteydessä toimivista puutarhoista on Suomessa yli sadan vuoden ajalta. Niillä oli merkittävä rooli oppilaiden ja opettajien ruokkimisessa, mutta myös selkeä pedagoginen merkitys. Kansaa haluttiin nälkävuosien pelossa opastaa tuottamaan ruokaa itse ja kansakoulu sopi tähän valistustyöhön erinomaisesti. Peruskoulun tulon myötä opettajan rooli, käsitys työhön kuuluvista asioista ja työajasta muuttuivat, eikä koulupuutarhaa tarvittu enää kouluruokienkaan valmistukseen. 

Pian kuitenkin huomattiin, että koululaiset eivät välttämättä tiedä mistä ruoka tulee, miten kasveja kasvatetaan tai miten niitä tunnistetaan. Tämän vuoksi nykyään sekä varhaiskasvatuksen että perusopetuksen opetussuunnitelmien keskeistä sisältöä ovatkin kasvien kasvu, kokeellinen tutkiminen, puutarhan antimet ja kasvinviljelyyn tutustuminen. 

Maailman suuret ympäristökriisit sekä tutkimukset, joissa esimerkiksi pohditaan luontosuhdetta, ovat herättäneet useat tahot pohtimaan, voisiko pienimuotoinenkin koulupuutarha olla hyödyksi, helpottaa ympäristöahdistuksen tunteita ja auttaa kunnioittamaan paitsi luontoa ylipäätään, myös ruokaa ja kasvisruoan tuotantoa? 

Lisäksi kaupunkiluonnon monimuotoistamista pidetään merkittävänä tavoitteena paitsi paikallisesti, myös globaalisti. Puut esimerkiksi viilentävät ilmastonmuutoksen myötä kuumentuneita kaupunkiympäristöjä. Estetiikan kokeminen on myös todettu useissa tutkimuksissa merkittäväksi mielen hyvinvoinnin edistämisen kannalta.

Luontevaa toiminnallistamista

Maantieteen näkökulmasta osallistava koulupuutarha mahdollistaa paitsi opetuksen luontevan toiminnallistamisen ja kytkemisen lasten ja nuorten arkisiin kokemus- ja elämismaailmoihin, myös ennen kaikkea konkreettisen mahdollisuuden vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Puutarha tarjoaa oppilaille mahdollisuuden seurata, tutkia ja ihmetellä moniaistisesti erilaisia luonnon ilmiöitä ja kiertokulkuja sekä tilan pohtia omaa luontosuhdettaan näiden äärellä. Samalla yhdessä tekeminen tuottaa opettajalle tilanteita, joissa on helppo avata kytkentöjä mitä moninaisimpiin ihmis- ja luonnonmaantieteellisiin ilmiökenttiin ja prosesseihin, kuten esimerkiksi ruoantuotantoon. Osallisuus maailmaan tuottaa motivaatiota ja huolenpitoa. 

Kaikista näistä ajatuksista vakuuttuneena yliopiston Kasvun tila- hankkeessa päätettiin rakentaa pieni puutarha keskelle kaupunkikampusta. Koska opettajankoulutuksen yhtenä tavoitteena on implementoida tutkimusta, kehittää ja kokeilla uutta, tässä hankkeessa ajatuksena oli tehdä puutarhasta kestävyys- ja taidekasvatuksen kokeilutila. Puutarhan keskeisenä tarkoituksena oli kutsua pysähtymään, ajattelemaan, sekä kokeilemaan, miten kestävyyteen liittyvistä ideoista luodaan opetukseen soveltuvia käytänteitä ulko-oppimisympäristöissä. Ajattelun muutokselle (transformatiivisuudelle) haluttiin tarjota mahdollisuuksia ja sysäyksiä, törmäyttää ideoita ja ihmisiä, sekä rakentaa osallisuutta. Hankkeessa on ollut kirjoittajien lisäksi toistakymmentä innokasta henkilöä mukana.

Kasvihuoneen rakentaminen lähti liikkeelle puhumisesta – annoimme toisillemme tilaa ideoida ja rönsyillä. Järjestimme useita kaikille avoimia suunnittelutapahtumia, jotta tilaa olisivat suunnittelemassa kaikki halukkaat jo alusta lähtien. Vähän kerrassaan paperille alkoi piirtyä kuva kasvihuoneesta ja sen ympärillä olevista kasvulaatikoista. Mukana olivat myös kampusarkkitehti ja muut tiloista vastaavat tahot, jotta puutarhalle löydettiin sopiva paikka ja saatiin lupa-asiat kuntoon. Hankkeeseen saatiin yliopiston Kipinä-rahoitusta ja rakentamisessa käytettiin paljon kierrätys-, lahjoitus- ja sponsorimateriaaleja. Kasvihuoneen rakentamisesta vastasi Lauri Jäntti, jolla oli kokemusta kasvihuoneiden rakentamisesta jo aiemmilta vuosilta. Muu työ tehtiin talkoilla ja koko puutarhan rakentamiseen kului aikaa noin viikko.

Lähialueen päiväkodit saapuivat paikalle jo rakentamisvaiheessa. He kylvivät ja istuttivat mm. kurpitsaa, maissia, perunaa ja yrttejä, joiden kasvua he seurasivat sadonkorjuuseen saakka viikoittain yhteisötaiteilija ja taidepedagogi Maarit Myllysen järjestämissä tiede- ja taidekasvatusta yhdistävissä työpajoissa. Kasvihuoneella on pidetty paljon erilaisia kokouksia, virkistyspäiviä, viikoittaista neulegraffitikerhoa ja järjestetty opetusta. Kuka tahansa on voinut jättää jälkensä kasvihuoneen yhteisöllisesti muovautuneisiin installaatioihin, kuten virkkaamalla “Elämän verkkoa” tai kirjoittamalla kaupunkirunoutta.

Puutarhasta ovat olleet kiinnostuneet myös lähialueiden peruskoulut ja lukiot, joita on konsultoitu oman kasvihuoneen rakentamisessa. Kasvien kastelu ja siivous on järjestetty kasteluringin sekä erikseen palkattujen kesätyöläisten avulla. Lisäksi kaikkia aluetta käyttäviä on viestitty oma-aloitteisesti hoitamaan aluetta. 

Jos olet suunnittelemassa koulupuutarhaa kaupunkiin, niin pohdi ainakin seuraavaa: 

• tarkoitus ja tavoite
• toiminnot: opetus ja muut tapahtumat
• koordinointivastuu
• budjetti ja rahoitus 
• rakennukset: kasvilavat, kasvihuone ja/tai maapenkit ja niihin tarvittavat materiaalit
• rakennuspaikka: pelastustiet, turvallisuus, esteettömyys- ja saavutettavuus, vesipiste, kuumuus/varjoisuus/tuulisuus jne.  
• rakentaja/-t ja rakennusajankohta
• ihmisten osallistaminen: ketä ja miten
• kestävä kehitys (kestävät materiaalit, kierrättäminen ym.)
• muut mahdolliset osallistujat henkilökunnan lisäksi, kuten alueen asukkaat/oppilaiden vanhemmat
• kasvatettavat kasvit
• kastelu, siivous ja roska-astiat
• tavaroiden säilytys
• riskit ja ratkaisut

Kaiken kaikkiaan kasvihuone on herättänyt lempeitä ihastelun tunteita, vihertänyt muuten kivistä kampusaluetta, tuonut alueelle lintuja ja hyönteisiä, mahdollistanut ulkona opettamista sekä verkostoitumiseen johtaneita sattumakohtaamisia. Kannattaa kokeilla!

Lisätietoja:

Facebook: Galleria Kasvihuone

Kotisivu: http://galleriakasvihuone.fi/

Lähteet:

Kaasinen, A. & Myllyniemi, U. (2023). Ulkona opettamisen käsikirja. PS-kustannus. 

Panțiru, I., Ronaldson, A., Sima, N., Dregan, A. & Sima, R. (2024). The impact of gardening on well-being, mental health, and quality of life: an umbrella review and meta-analysis. Syst Rev 13, 45. https://doi.org/10.1186/s13643-024-02457-9 Luettavissa: https://link.springer.com/article/10.1186/s13643-024-02457-9#citeas

Pernu, M.L. (2000). Koulupuutarha historiallisena ilmiönä. Teoksessa A. Kylliäinen & P.Elo. Kulttuuriympäristö – Tutki ja opi. Opetushallitus. 

Sipari, P. (2017). Koulupuutarhat 100-vuotiaassa Suomessa. Luettavissa: 

https://puutarhakasvatus.fi/2017/12/03/koulupuutarhat-100-vuotiaassa-suomessa/

Woodward, A., Hinwood, A., Bennett, D., Grear, B., Vardoulakis, S., Lalchandani, N., Lyne, K. & Williams, C. (2023). Trees, Climate Change, and Health: An Urban Planning, Greening and Implementation Perspective. Int. J. Environ. Res. Public Health 20, 6798. https://doi.org/10.3390/ijerph20186798 Luettavissa: https://www.mdpi.com/1660-4601/20/18/6798

Teksti: Arja Kaasinen, Lauri Jäntti, Reija Ahola ja Maarit Myllynen Kuva: Maarit Myllynen

Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2024