Sadoilla suomalaisilla kouluilla on jo käytössään vesireppuja, jotka sisältävät välineet vesistön tarkkailua varten. Vesistön tarkkailun ehtii tehdä hyvin koulutunnin aikana sulan veden aikaan. Jos kohde on kauempana, kannattaa aikaa varata kaksoistunnin verran.
Kemialliseen veden tarkkailuun käytetään LaMotten vesistöntutkimusvälineistöä. Mukana on koeputkia ja reagenssitabletteja vesistön happipitoisuuden, pH:n, ravinteiden, biologisen hapenkulutuksen ja kolibakteerien arviointiin. Repussa on myös ohjekirja ja välineet, joiden avulla voidaan tutkia veden lämpötilaa, näkösyvyyttä, sameutta ja sitä, onko vesistössä sinilevää.
Rotarit ovat kehittäneet vesirepputoimintaa SYKEn eli Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Rotarit toimittavat kouluille ilmaiseksi välineistön repussa, ja oppilaat käyvät yhdessä opettajan kanssa tekemässä mittaukset. Tulokset kirjataan SYKEn Järvi-Wiki-tietokantaan. Vesistön tutkimus yhdistää biologian, kemian ja informaatioteknologian aiheita. Samalla saadaan lisää avointa tietoa ympäristön tilan seurannan strategian mukaisesti.
Vesireppu käyttöön
Koulun yhteysopettaja ottaa yhteyttä rotarien vesireppuyhdyshenkilöön. Rotarit etsivät klubin, joka ottaa koulun vastuulleen. Klubi hankkii repun ja ottaa yhteyttä kouluun. Rotarit toimittavat kouluille myös täydennyspaketteja aina tarvittaessa.
Uusimaan yhteyshenkilöinä toimivat Kaisu Annala (kaisu.annala@gmail.com) sekä Anne Karikoski (anne.karikoski@gmail.com). Muualla Suomessa koulut voivat pyytää repun ilmaiseksi paikalliselta paikalliselta Rotary-klubiltaan (etsi netistä esim. hakusanoilla Rotary, paikkakunnan nimi).
Repun voi hankkia myös itselleen omien lähirantojen tarkkailuun, jolloin käyttäjä maksaa vesirepun itse. Silloin hankintaosoite on https://www.vesireppu.com/osta-vesireppu
Mittaukset kertovat veden laadusta
Vesirepusta löytyvällä välineistöllä voidaan selvittää paljon sellaisia asioita, joita ei paljaalla silmällä näe. Tutkimukset tehdään rannalta käsin.
Lämpötilamittauksilla voidaan selvittää veden kerrostuneisuutta.
Näkösyvyys selvitetään secchi-levyn avulla. Siihen vaikuttavat kasviplankton sekä maaperästä liukeneva humus sekä savi.
Sinilevien tutkiminen tuo tietoa siitä, voiko vedestä saada iho- ja hengitysoireita. Niitä aiheuttavat myös sellaiset levät, jotka eivät eritä hermo- tai maksamyrkkyjä. Kuollessaan levät vajoavat pohjaan ja kuluttavat hajotessaan happea.
Fosfori- ja typpiravinteet säätelevät levien määrää: Mitä suuremmaksi päällysveden ravinnepitoisuus kohoaa, sitä voimakkaampaa levätuotanto voi olla. Tuotannon lisääntyminen näkyy hapenkulutuksen voimistumisena sekä veden samentumisena.
Myös veden pH voi kohota jopa voimakkaan emäksiseksi pintavedessä levätuotannon ollessa suurimmillaan. Vesieliöt ovat tottuneet elämään neutraalilla pH-alueella. Terveessä vesistössä, jossa ei ole alusveden happiongelmia, fosfori pidättyy sedimentoituessaan pohjalietteeseen.
Hyvä happipitoisuus on osoitus vesistön hyvästä kunnosta. Vesistön ollessa kerrostunut lämpötilan mukaan pohjan läheisyydessä oleva vesi ei saa happitäydennystä ilmakehästä. Siellä happea kuluu pohjasedimentin prosesseihin ja pohjalle vajoavan orgaanisen aineen hajottamiseen. Rehevässä järvessä tai merenlahdessa hajotettavaa on paljon, ja sen vuoksi hapenkulutus voi voimistua ja aiheuttaa happivajetta.
Pohjasedimentin ja pohjanläheisen veden happipitoisuuden vähentyminen on haitallista pohjaeläimille ja voi johtaa sisäiseen kuormitukseen, eli ravinteiden vapautumiseen pohjasedimentistä takaisin eliöstön käyttöön. Normaalissa puhtaana säilyneessä vesistössä pohjan läheisen veden happitilanne pysyy koko vuoden hyvänä. Yleensä myös virtaavien jokien happipitoisuus on hyvä. Mikäli veden happipitoisuus alenee, esiintyy typpi pääasiassa ammoniumina. Kun pohjalieju muuttuu hapettomaksi, muuttuu myös osa sedimenttien typpiyhdisteistä ammoniumiksi ja syntyy tuttu ammoniakin haju.
Ulosteperäisen kuormituksen indikaattoreina käytetään ulosteissa normaalisti erittäin runsaina esiintyviä fekaalisia kolibakteereja ja fekaalisia streptokokkeja. Nämä eivät ole varsinaisia taudin aiheuttajia, mutta niiden runsas esiintyminen kertoo siitä, että vedessä saattaa olla myös ihmiselle haitallisia bakteereita.
Teksti ja kuvat: Kaisu Annala ja Anne Karikoski, Rotarit
Artikkeli on julkaistu Naturassa 2/2023. Muokattu vesirepun tilausohjeita 16.5.2023.
