Lumen alla maan pinnan ja lumen välissä on tyhjä tila, joissa hiirien, päästäisten ja myyrien ohella elää runsas pikkueläinten joukko. Ne voivat olla hereillä koko talven ajan, ja tarkka kulkija voi löytää pieniä ötököitä jo marras-joulukuussa ensilumien sataessa maahan. Hyönteisiä löytyy vuodenvaihteen kovilla pakkasillakin lumen päältä. Helpoiten lumiotuksia löytää keväällä kun lumen sulavedet täyttävät lumen alaiset onkalot vedellä ja otusten on pakko kömpiä lumen päälle etsimään kuivia elinpaikkoja.
Lumikirppu hyppää
Useimmiten hangella liikkuvat pienet, 1–3 millin mittaiset otukset ovat alkeellisia hyönteisiä, hyppyhäntäisiä. Ne ovat vanha eläinryhmä, jota tavattiin jo Devonikaudella 350 miljoonaa vuotta sitten. Suomessa niitä tavataan noin 175 lajia. Nimensä mukaisesti hyppyhäntäisillä on takaruumiin alla hyppyhanko, jonka avulla otus pomppaa ilmaan ja lentää kymmenenkin sentin päähän. Hyönteinen hyppää myös silloin, jos sitä koskettaa vaikka männyn neulasella. Hyppyhanko pelastaa pikkuisen otuksen saalistajien kynsistä.
Hangen pinnalta hyppyhäntäiset etsivät ravinnokseen kasvien mikroskooppisen pieniä palasia ja siitepölyä. Kesällä karikkeen suojissa voi elellä jopa 50 000 hyppyhäntää neliömetrillä. Ennen hyppyhäntiä kutsuttiin lumikirpuiksi.
Hyppyhäntäisen hyppyhanko voi singauttaa otusta jopa kymmenen metriä. Kuva Hannu Eskonen.
Petoja, sääskiä ja toukkia
Hyppyhäntien ohella hangelta voi löytää myös isompia hyönteisiä ja hämähäkkejä. Useat hämähäkit kutovat verkkojaan hyppyhäntäisten pään menoksi. Ne ovatkin yleisin ja monilajisin ryhmä hangen pikkuotusten joukossa. Lumelta voi löytää myös talvisääskiä ja vaaksiaisia.
Muutamien talvisääskilajien aikuisvaiheet elävät vain talvisaikaan jopa yli kymmenen asteen pakkasella. Kesän ne viettävät ovat munana, toukkana tai kotelona ihmissilmän näkymättömissä. Muutamat lajit jopa parittelevat talvella pakkasten paukkuessa. Aikuisen sääsken elämän optimilämpötila on lähellä nollaa. Ennen vanhaan talvisääsket tunnettiin kirsisääskinä.
Keväthangilla hiihtäjän voi yllättää pieni tummanruskea karvainen toukka. Vastaantulija on ruostesiipikehrääjän toukka, joka etsii itselleen sopivaa koteloitumispaikkaa. Kesällä kotelosta kuoriutuu komea punaisenruskea perhonen. Keväthangelta saattaa löytää myös kitiinikuorisen ruskean toukan. Se on sylkikuoriaisen toukka. Vanha kansa kutsui niitä lumimadoiksi.
”Karvamato” eli ruostesiiven toukka etsii koteloitumispaikkaa. Kuva Hannu Eskonen.
Virtavesien potnapekat
Sulina pysyvien virtapaikkojen rannoilla on kevättalvisen vilskettä. Heti jäiden alkaessa sulaa ja ilman lämmetessä mönkivät potnapekat ylös vedestä rantakiville. Potnapekka on kollektiivinimitys koskikorennoille, jotka nykyään tunnetaan korreina. Niitä tavataan Suomesta kaikkiaan 36 lajia. Näistä kaksi lajia, hanki- ja kirsikorri, kömpivät virtavesistä kevätjäille. Ne ovat myös tärkeitä kevätlintujen ja kalojen ravintoa. Niitä matkien perhokalastajat suunnittelevat jopa vieheitään.
Koskikorentoja eli korreja kutsutaan potnapekoiksi. Kuva Hannu Eskonen.
Vedestä nousevat korrit eivät enää aikuisena syö mitään. Niillä ei ole edes suuta. Niiden viimeisenä tehtävän on paritella ja naaraalla lisäksi munia veteen seuraava korrisukupolvi. Myös koskikorennot ovat vanha eläinryhmä. Niitä tavattiin jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten triaskaudella.
Alkeellisten korentojen ryhmään kuuluvat myös lumikorennot, meillä niistä elelee vain kaksi lajia. Niitä tavataan koko maasta aina Käsivarren suurtuntureita myöten. Aikuisia on liikkeellä lumen pinnalla syyskuun puolivälistä huhtikuun loppuun. Eniten havaintoja on kuitenkin maaliskuulta. Tällöin niitä voi paikoin nähdä kymmeniä pienellä alueella. Lumikorennot syövät ilmeisesti sammalten pintasoluja ja juurtumahapsia.
Lumikorentonaaraalla on komea munanasetin peräpäässään. Kuva Hannu Eskonen.
Lämpöä tarvitaan
Monilla lumen päällä elävillä pikkuötököillä on pitkät jalat. Niiden ruumis ei kosketa lainkaan kylmää lunta, vaan on muutaman millin sen yläpuolella. Tämä kohta onkin lumen mikroilmastossa lämpimin paikka. Jo muutaman sentin korkeudessa lämpötilaa alentaa tuuli.
Hangilla aktiivisina elävät pikkueläimet ovat kaikki väriltään tummia. Voisi kuvitella, että valkoinen suojaväri olisi hyvä sopeuma talvisiin olosuhteisiin. Tumma väri kuitenkin imee ilmakehän lyhytaaltoista säteilyä tehokkaammin, ja tämän ansiosta otuksen lämpötila voi nousta viisikin astetta ilman lämpötilaa korkeammaksi.
Tärkeät mutta tuntemattomat
Korrit, hämähäkit, toukat, lumikorennot ja sääsket ovat kevättalvella tärkeää ravintoa talven pimeän ja kylmän ajan ylittäneille linnuille. Myös ensimmäiset muuttolinnut syövät näitä pikkuotuksia. Kevättalven ensihyönteisillä onkin merkittävä ekologinen rooli.
Biologian opettajalle lumiötökät antavat oivallisen lisän luonnon monimuotoisuuden opettamiseen. Vaihtolämpöisten selkärangattomien eläminen talven lumien ja jään keskellä saa mielikuvituksen lentoon ja herättää varmasti runsaasti kysymyksiä. Valitettavasti lumiötökät ovat edelleen huonosti tutkittu eläinryhmä, joten kaikkia vastauksia ei vielä ole tiedossa.
Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen.
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2023.
