Ekologisella jälleenrakentamisella on kiire. Koulutuksen rooli muutoksen vauhdittamisessa on suuri, mutta myös koulutuksen on uudistuttava, jos haluamme rakentaa kestävää tulevaisuutta.

Kestävyysmurros haastaa yhteiskuntiamme uudistumaan nopeasti. Puhutaan ekologisesta jälleenrakennuksesta, eli kokonaisvaltaisesta siirtymästä kestävään yhteiskuntaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ekologiset reunaehdot on otettava kaiken lähtökohdaksi politiikassa, taloudessa ja kaikessa ihmisen toiminnassa. Kyse on systeemisestä uudistumisesta. Yhteiskunta on rakennettava uudelleen kestävälle pohjalle ja samalla jo aiheutettuja tuhoja ympäristölle ja luonnolle on korjattava.

Kasvatuksella ja koulutuksella on tärkeä tehtävä ekologisessa jälleenrakennuksessa. Tarvitsemme nopeasti uusia tietoja ja taitoja, joiden avulla rakennamme kestävää tulevaisuutta. Mutta millaisia?

Tietoja, taitoja ja sivistystä

Tulevaisuudessa jokainen tarvitsee kestävän elämäntavan kannalta olennaisia tietoja, taitoja ja osaamista. On osattava tehdä kestäviä valintoja kansalaisena ja kuluttajana. Kestävyysosaamista tarvitaan myös työelämässä, alalla kuin alalla.

Uusien tietojen ja taitojen rinnalla tarvitsemme myös sivistystä, joka ohjaa meitä tekemään eettisesti kestäviä ratkaisuja sekä vaikuttamaan yhteiskunnassa myös ammattilaisina, asiantuntijoina, päättäjinä ja johtajina – missä ikinä rooleissa toimimmekaan.

Sivistys kuulostaa helposti juhlapuheiden vakiosisällöltä vailla kosketusta todellisuuteen. Sivistys ei kuitenkaan ole vain teoreettista ja ylevää vaan myös konkreettista ja käytännöllistä. Se tarkoittaa tiedollisia, taidollisia ja eettisiä valmiuksia, joiden varassa toimimme yhteiskunnassa ja teemme valintoja.

Kulttuurisen muutoksen äärellä

Ekologinen jälleenrakennus vaikuttaa helposti tekniseltä harjoitukselta, mutta kyse on syvällisestä, kulttuurisesta muutoksesta. Ratkaisut eivät liity vain käytäntöjen ja rakenteiden uudistamiseen, vaan myös arvoihin, ihanteisiin ja ajattelumalleihin.

Monet länsimaisen kulttuurin lähtökohdista ovat ekologisen jälleenrakennuksen näkökulmasta hankalia. Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihminen on luonnon yläpuolella ja voi muokata maailmaa mieleisekseen. Olemme myös ajatelleet, että länsimainen elämäntapa edustaa edistystä ja talouskasvu on keino hyvinvoinnin lisäämiseen.

Nyt ymmärrämme yhä paremmin, että ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen luonnon hyvinvoinnista. Ymmärrämme myös, että länsimainen elämäntapamme on ekologisesti kestämätöntä ja jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme 3,5 maapalloa kattamaan tarpeemme. Myös arvojen, ihanteiden ja ajattelumallien on uudistuttava, jos haluamme onnistua ekologisessa jälleenrakennuksessa.

Myös koulutuksen on uudistuttava

Koulutus on avainasemassa kulttuurisen muutoksen edistämisessä. Se tarjoaa tilan ympärillämme tapahtuvien muutosten tarkasteluun ja maailmassa tarvittavien valmiuksien kartuttamiseen.

Jotta koulutus voisi toimia uudistavana voimana on ensin tunnistettava ja haastettava koulutuksen taustalla vaikuttavia oletuksia. Millaisia päämääriä koulutus palvelee ja missä ne on määritelty? Millaisia ovat koulutukseen kytketyt tulevaisuusoletukset hyvästä ja tavoiteltavasta elämästä ja ihmisyydestä?

Keskustelua koulutuksen tulevaisuudesta on viime aikoina käyty niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla. Vuoden 2021 lopulla Unesco julkaisi maailmanlaajuiseen konsultaatioon perustuvan raporttinsa koulutuksen tulevaisuudesta. Sen keskeinen viesti on tarve pohtia uudelleen koulutuksen merkitystä vastassamme olevien haasteiden ratkaisemisessa.

Samansuuntainen viesti on keväällä 2022 julkaistulla kansallisella kestävän kehityksen strategialla. Siinä nostetaan esille tarve sivistysparadigmanmuutokselle, eli koulutuksen ja kasvatuksen taustalla vaikuttavien ajattelumallien ja oletusten uudelleen tarkastelulle. 

Kuka käyttää tulevaisuusvaltaa?

Kuka sitten määrittelee koulutuksen suuntaa ja tulevaisuusnäkymiä? Kenen ääni kuuluu keskustelussa? Kenen äänen tulisi kuulua nykyistä enemmän?

Ennakoinnin kielelle käännettynä kyse on siitä, kuka käyttää tulevaisuusvaltaa. Miten tätä valtaa voisi jakaa siten, että yhä useampi ihminen kokisi voivansa – ja voisi myös käytännössä – osallistua tulevaisuudesta käytävään keskusteluun ja vaikuttaa tulevaisuuteen? Kyse on yhteisestä tulevaisuudesta, joten suotavaa olisi, että tulevaisuuskeskusteluun voisivat osallistua kaikki halukkaat.

Tulevaisuusvalta tarkoittaa valtaa määritellä tulevaisuusnäkymiä. Se tarkoittaa sitä, kuka pääsee keskustelemaan tulevaisuuksista ja kenen näkemykset otetaan huomioon, mutta myös sitä, keitä erilaisissa tulevaisuuskuvissa on edustettuina. Keitä varten tulevaisuutta tehdään? Ei ole samantekevää, millaisista tulevaisuuksista unelmoimme, sillä ajatukset tulevaisuudesta ohjaavat toimintaamme tässä päivässä.
Koulutuksen kontekstissa tulevaisuuskeskusteluun osallistuvat eittämättä alan asiantuntijat ja tutkijat. Tämä on tärkeää, sillä tulevaisuutta on tärkeää rakentaa tutkitun tiedon varaan. Mutta keskustelua on tärkeää myös laajentaa, jotta voidaan varmistua siitä, että erilaiset näkökulmat tulevat huomioiduiksi.

Tulevaisuuteen voi vaikuttaa

Erilaisiin tulevaisuusnäkymiin ja näkökulmiin liittyy toisinaan jännitteitä. Niiden äärelle on tärkeää pysähtyä ja niistä on uskallettava keskustella. Jännitteet liittyvät usein asioihin, joiden kohdalla valintamme vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden suuntaan.

Tulevaisuuksia on tästä hetkestä katsoen monia, eikä suuntaa ole ennalta määrätty. Voimme siis vaikuttaa tulevaisuuteen. Ja koska voimme vaikuttaa tulevaisuuteen, meillä on myös vastuu ajatella pidempää aikaväliä. Millaisia vaikutuksia valinnoillamme on, jos niitä arvioidaan tulevien sukupolvien näkökulmasta? Mitä lapsenlapsemme ja heidän lapsensa toivoisivat meidän tekevän nyt?

Ekologisessa jälleenrakentamisessa on tärkeää vaalia ja vahvistaa kykyä kuvitella toisenlaisia ja toivottavia tulevaisuuksia. Ilman kykyä kuvitella voimme jäädä kiinni nykyhetkeen. Ekologinen jälleenrakennus haastaa meitä unelmoimaan ja toimimaan unelmiemme toteuttamiseksi.

Mitä jos kysyisit oppilailtasi huomenna: Millaisesta tulevaisuudesta sinä unelmoit? Millaista siellä on elää? Mitä meidän tulisi oppia, jotta unelmista voisi tulla totta?

Teksti: Sanna Rekola. Artikkeli on julkaistu Naturassa 4/2022.
Avauskuva: Abobe Stock.