Kestävän kehityksen teemat taipuvat hyvin monialaisen opetuksen kokonaisuuksiin.

Ekologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset näkökulmat tekevät kestävästä kehityksestä aiheen, jota on erityisen hedelmällistä käsitellä koulussa monialaisesti oppien. 17 kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitetta ovat runsauden sarvi myös tarkempaa näkökulmaa valittaessa.

Eri muotoisia monialaisia ja laaja-alaisia oppimiskokonaisuuksia on toteutettu suomalaisissa yläkouluissa ja lukioissa nyt muutaman vuoden ajan. Monissa kouluissa oppimiskokonaisuuksissa on käsitelty myös kestävän kehityksen teemoja. Haastattelimme neljän koulun opettajia siitä, millaista monialaista oppimista eri puolilla Suomea on suunniteltu ja toteutettu kestävän kehityksen kysymysten parissa.

Kestävän tulevaisuuden opintoja yläkoulussa

Laanilan koulussa Oulussa 8.-luokkalaiset pääsevät tänä keväänä opiskelemaan kestävään tulevaisuuteen liittyvän monialaisen oppimiskokonaisuuden, MOKin, jonka keskiössä on kestävä ruoantuotanto ja kulutus.

– Se on kätevää, sillä MOKin jälkeen kaseilla alkaa kestävän kehityksen käsittely maantiedon tunneilla. Pääsemme siis siellä jatkamaan aiheesta, kertoo biologian, maantiedon ja terveystiedon opettaja Paula Väisänen tyytyväisenä.

Tiivis kolmen päivän mittainen MOK on todettu Laanilan koulussa hyvin toimivaksi. Kokonaisuus toteutetaan poikkeuslukujärjestyksellä mutta normaalin oppituntirakenteen puitteissa. 

– Meille on ollut tärkeää, että monialainen oppiminen on reilua ja järkevää sekä opettajien työn että oppilaiden opiskelun näkökulmasta. Strukturoitu kokonaisuus auttaa oppilaita hahmottamaan, mistä MOKissa on kyse, ja toteutus on opettajille selkeää, selittää Väisänen.

Koko koulussa opiskellaan monialaisesti samaan aikaan. Väisänen kertoo, että opettajat ovat saaneet valita, minkä vuosiluokan kokonaisuudessa haluavat opettaa.

– Tänä keväänä ensimmäistä kertaa järjestettävää Kestävä tulevaisuus -kokonaisuutta toteuttavat nyt maantiedon, fysiikan, kemian, liikunnan, äidinkielen ja englannin opettajat.

MOK aloitetaan yhteisellä johdannolla. Sen jälkeen oppilaat suuntaavat oppitunneille kotiluokkiinsa. Ohjelmassa on tietovisoja, ruokamyyttien pohdintaa, arvojanoja, videoklippejä, vastamainosten tekemistä, kirjoitelmia, laskemista ja Seppo-pelin pelaamista. Iso osa tehtävistä ja materiaaleista on löytynyt BMOL:n ja WWF:n tuottamalta Open ruokaopas -nettisivustolta. 

– Kukin opettaja on suunnitellut oman osionsa ja opettaa sen jokaiselle rinnakkaisluokalle. Kaikki opettajat toki tietävät, mistä kokonaisuus koostuu.

Arviointi on tärkeä osa monialaista oppimiskokonaisuutta, ja sitä tehdään monella tavalla. Opettajat arvioivat oppilaiden monialaista osaamista osana oman aineensa arviointia. 

– Arvioinnista kerrotaan oppilaille heti aluksi, sillä se motivoi ja sitouttaa opiskeluun.

Kokonaisuuden päätteeksi oppilaat pääsevät arvioimaan MOKin onnistumista ja arviointikeskustelu käydään myös opekokouksessa.

–  Yleensä olemme pitäneet kokonaisuuksien teemat samoina ainakin muutaman vuoden, jotta näemme, mikä toimii ja mikä ei, ja suunnittelutyön määrä pysyy järkevänä. Toki joka vuosi kehitetään jonkin verran, Väisänen hymyilee.

Valinnaisaineena radikaali toivo

Ruusuvuoren koulussa Vantaalla 8–9.-luokkalaisten monialaiset oppimiskokonaisuudet toteutetaan valinnaisaineiden opetuksessa. Valinnaisainepakettia kutsutaan Radikaaliksi toivoksi. 

– Tarkoitamme sillä vaikuttamista, maailmaan tarttumista ja aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamista, kertoo koulun kuvataideopettaja Sanni Virtanen.

Kurssit ovat sukelluksia planetaariseen sivistykseen. Opettajat päättävät ytimen mutta  muokkaavat sisältöjä kurssilaisten kanssa. Yksi opettaja opettaa yleensä koko kurssin, mutta yhteistyö on toki mahdollista.

– Lisäksi osa kursseista toteutetaan yhdessä koulun ulkopuolisten toimijoiden, kuten luonnontieteellisen museon kanssa, Virtanen täydentää. 

Noin 500 oppilaan koulussa kaikki 7.-luokkalaiset lukuunottamatta pitkän kielen opiskelijoita valitsevat yhden kurssin, jolla he opiskelevat kahden vuoden ajan 90 minuuttia viikossa. 

–  Lukuvuonna 2021–22 käynnissä ovat muun muassa E-sports, Vaikuttava taide, Mielen hyvinvointi, Ilmastopainoitteinen perusopetus (ILPO), Ruokaa! ja Säätäjä-ässät -kurssit.

Suunnitteluvaiheessa panostettiin opettajien kasvuun. Ajatuksena oli, että opettajien oppiminen johtaa oppilaiden oppimiseen. Suunnittelua tehtiin kokonaisen lukuvuoden ajan. 15 asiasta kiinnostunutta opettajaa sai käyttää parikymmentä tuntia yhdessä keskustelemiseen. 

– Se oli hyvä juttu, jonka mahdollistivat johdon vahva sitoutuminen uudistukseen, tiimien suunnitteluhetket sekä pari vetäytymispäivää, joiden aikana meillä oli sijaiset, Virtanen kehuu.

Tarkoituksena on, että Radikaalin toivon kurssien suunnittelua ja toteutusta “harjoitellaan” ainakin vuoteen 2030 asti. Sitä ennen lopputuloksen ei tarvitse olla täydellinen. 

– Tämä ajatus on lisännyt opettajien luottamusta omaan tekemiseensä. Keskeneräistäkin saa kokeilla, ja oppilaiden kanssa saa oppia yhdessä!

Radikaali toivo ei ole tempaus. Koulussa ei kuitenkaan olla välttämättä totuttu opettajista itsestään kumpuaviin pitkäjänteisiin muutoksiin. Silti Virtanen kannustaa toistuvuuteen ja lyhyiden projektien sijaan pitkäkestoisiin muutoksiin. 

–  Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla, mutta kun laiva on kääntynyt, se pitäisi myös kyetä pitämään kurssissa. 

Kunnan lukioiden yhteinen teemakurssi

Ainakin kahdessa espoolaisessa lukiossa opetetaan kestävän tulevaisuuden teemakurssia (2 op). Kurssin ovat suunnitelleet yhteistyössä Otaniemen lukion englannin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Aki Saariaho, biologian ja maantieteen opettaja Kirsi Haapamäki sekä muutama muu espoolainen opettaja.

– Saimme suunnitteluporukan kasaan, kun rehtorimme laittoi kutsun muille kaupungin kouluille. Mukaan saivat tulla halukkaat opettajat, kertoo Saariaho.

Kurssi koostuu lähiopetuksesta ja verkko-opinnoista. Kurssille suunniteltiin yhteinen runko, mutta sitä toteutetaan eri kouluissa hiukan eri tavoin. 

– Meillä lähiopetus järjestettiin kahtena intensiivipäivänä. Lisäksi katsoimme dokumenttielokuvan, teimme retken Heurekaan, järjestimme hyväntekeväisyyskahvilan ja osallistuimme kahteen webinaariin. Suoritusmerkinnän saadakseen opiskelijat kirjoittavat myös oppimispäiväkirjaa, Saariaho selvittää. 

Kurssin taustalla on opettajien yhteinen näkemys siitä, että kestävä kehitys on tärkeintä, mitä opiskelijoille voidaan opettaa. Saariahon mukaan tarkoituksena on avata sitä, mistä kestävässä kehityksessä on kyse. 

–  Käsittelemme ajankohtaisia asioita, tuomme esiin paikallista näkökulmaa ja täydennämme sitä, mitä oppikirjoista puuttuu. Korostamme asioiden systeemistä yhteyksiä ja annamme opiskelijoille mahdollisuuden vaikuttaa.

Kurssilla on hyödynnetty eri tahojen materiaaleja, esimerkiksi Oulun kaupungin tuottamaa Koulun korjausopasta sekä korkeakoulujen Ilmasto.nyt -MOOC-kurssia. Lisäksi Espoon kaupungin kestävän kehityksen asiantuntijatiimi teki kurssia varten videoklippejä siitä, miten kestävän kehityksen tavoitteita toteutetaan Espoossa.

– Kaikki materiaalit on koottu yhteiseen drive-kansioon, josta kukin koulu ja opettaja voi niitä hyödyntää.

Koulun johto on ollut kurssin toteuttamisen tukena, mutta aivan mutkitta toteutus ei ole sujunut. Saariaho harmittelee sitä, että opiskelijoiden saaminen kurssille on ollut haastavaa.

– Monien lukujärjestykset täyttyvät kursseista, joista on “suoraa hyötyä” korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa. Jos kuitenkin onnistumme herättämään kiinnostuksen kipinän edes muutamassa opiskelijassa, pidän kurssia sen arvoisena.

Kestävä kehitystä ja hyvinvointia lukiolaisille

Jämsän lukiossa on suunnitteilla teemakurssi, jonka aiheena on kestävä kehitys ja hyvinvointi. Se on saanut alkunsa havainnosta, jonka mukaan kestävän kehityksen teemoja käsitellään monissa oppiaineissa mutta usein melko kevyesti ja teoreettisesti.  

– Tarkoituksenamme on ollut luoda opetussuunnitelman laaja-alaisiin tavoitteisiin keskittyvä kurssi, jonka sisältöön opiskelijat saavat itse vaikuttaa, kertoo kurssista vastaava maantieteen ja biologian opettaja Iisa Orell.

Orell toteuttaa kurssin aktiivisen tiimin kanssa. Mukana on terveystiedon, uskonnon, kuvataiteen ja yhteiskuntaopin opettajat sekä paikallisen ekokylän aktiivi.

– Yhdessä meillä on hyvin vankkaa osaamista kestävän kehityksen eri osa-alueista, Orell iloitsee. 

Hyvinvointi valikoitui kurssin teemaksi, sillä sen käsittely osoittautui hedelmälliseksi jo lukion aiemman vuositeeman puitteissa. Orell kokee, että hyvinvointinäkökulma tuo uusia oivalluksia siitä, mitä kaikkea kestävä kehitys on ja mihin se vaikuttaa. 

– Uskon, että kestävä elämäntapa lisää sekä planetaarista että ihmisten hyvinvointia.

Lukuvuoden mittainen kurssi (4 op) koostuu kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia avaavista luennoista ja tehtävistä sekä opiskelijoiden projekteista. Opiskelijaryhmät toteuttavat projektinsa yhteistyössä paikallisen toimijan, kuten yrityksen tai päiväkodin, kanssa. Projekteista tehdään myös kirjalliset raportit ja posterit.

– Toivottavasti jokaisesta kestävän kehityksen ulottuvuudesta saadaan tehtyä oma projektinsa, jotta yhteiseen käsittelyyn tulevat niin ekologiset, sosiaaliset, kulttuuriset kuin taloudellisetkin näkökulmat, Orell haaveilee. 

Hän kertoo, että tarkkaa suunnitelmaa projektien toteutukselle ei tehdä etukäteen. 

– Tavoitteena on, että projektit toteutetaan opiskelijajohtoisesti, mutta voi olla, että suunnittelussa tarvitaan jonkin verran opettajien apua. 

Kurssin toteutus odottaa vielä koronan ja lops-uudistuksen myötä lisääntyneiden työmäärien tasaantumista. Todennäköisesti kurssi käynnistyy ensi syksynä. Orell tietää, että kiinnostuneita osallistujia olisi jo.

– Uuden kurssin markkinointiin täytyy kuitenkin aina panostaa. Sitä vielä mietimme, miten se tehdään mahdollisimman kiinnostavasti.

Teksti ja avauskuva: Pinja Sipari. Artikkeli on julkaistu Naturassa 1/22.