Luontohavainnointi rikastuttaa

Vuoden parhaita työtehtäviäni on Otavan luonnonharrastus- ja -tutkimusstipendien jakaminen. Biologian ja maantieteen opettajien liitto jakaa Otavan kirjasäätiön antaman apurahan eteenpäin nuorille luontoharrastajille. Stipendejä ehdottavat opettajat, vaikka apuraharaati painottaakin vapaa-ajan toimintaa opintosuoritusten sijaan. Monet stipendinsaajat loistavat niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin. Joka vuosi ilahdun mahtavista nuorista sekä heidän opettajistaan, jotka jaksavat nähdä vaivaa luonnonystävien palkitsemiseksi.

Luonnon virkistyskäyttötutkimuksen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta harrastaa luonnontarkkailua ja muita luontoharrastuksia. Monipuolisen ja aktiivisen luonnon virkistyskäytön mahdollistavat laajat jokamiehenoikeudet, joiden ansiosta luonnosta voi nauttia myös yksityismailla. Moni yhdistelee hyötyä ja huvia monilla tavoilla: sienestäjä voi nauttia lajintuntemuksen riemusta, ulkoilusta sekä ruuan hankkimisesta yhtä aikaa. Suuri osa lajihavainnoista tuleekin eräänlaisena sivutuotteena: monet metsästäjät osallistuvat riistalaskentoihin sekä kannanhoitoon osana varsinaista harrastustaan.

Vapaa-ajan intohimosta saattaa tulla myös työ. Paitsi luontoalan tutkijoilla, myös monilla luonto-oppailla, kartoittajilla ja luontomatkojen järjestäjillä on taustallaan lukemattomia ulkona tai mikroskoopin ääressä vietettyjä tunteja. Vakavimmat luontoharrastajat ovat omalla alallaan jopa kansainvälisen luokan asiantuntijoita. Luontoharrastus saattaakin olla tekijälleen jopa tärkeämpää kuin leipätyö.

Luonnonharrastajia tarvitaan, sillä ilman satoja tuhansia vuosittaisia havaintoja luonnon ja ympäristön tilasta tiedettäisiin lajiston tilasta paljon nykyistä vähemmän. Tietoa tarvitaan kipeästi tilanteessa, jossa luonnon monimuotoisuus heikkenee ja ilmasto muuttuu. Tietoa on kerätty haasteilla, joissa tunnistetaan sata lintua tai, kuten Naturan kokoelmakilpailussa viime vuonna, bongataan 20 kasvia ja tallennetaan havainnot tietokantaan. Tässä lehdessä on esitelty useita tapoja luontohavaintojen jakamiseen. Sivulle xx on koottu muutama esimerkki ajankohtaisista kansalaistiedehankkeista, ja sivulla xx on puolestaan esitelty tarkemmin sieniatlaksen toimintaa.

Luonnonrakkaus voi iskeä jo lapsena. Suomalaista luontoharrastusta tutkinut Minna Santaoja mainitsee väitöskirjassaan, että erityisesti kannustavilla aikuisilla, kuten biologian opettajalla, voi olla tässä merkittävä rooli.

Kannustajilla on merkityksensä myös siinä, ettei nuori luontoharrastaja keskity liikaa lajisuorittamiseen. Luonnossa kulkija voi nähdä harvinaisen lajin lisäksi sen, miten valo taittuu puron pinnalta. Jos pysähtyy haistamaan suopursuja ja maistelemaan kirpeitä ketunleipiä voi luonnon helmasta saada irti enemmänkin kuin oppimisen riemua.

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 2/2019