Kunnianhimoa biotalouteen

Vihreässä taloudessa ja luonnonvarojen riittävyydessä suhteessa ihmisten tarpeisiin on riittänyt pohdittavaa jo vuosikymmenten ajan. Vuonna 1987 otettiin laajalti käyttöön kestävän kehityksen käsite, jonka Yhdistyneiden kansakuntien nimittämä Bruntlandin komissio määritti tarkoittamaan kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Kyseessä on useita aloja yhdistävä termi, jossa kulkevat mukana sekä ekologinen, sosiaalinen että taloudellinenkin ulottuvuus.

Biotalous on puhuttanut erityisesti kymmenen viimeisen vuoden ajan, ja termi löysi tiensä myös uusimpaan peruskoulun opetussuunnitelmaan. Kuten muillakin väljillä käsitteillä, myös biotaloudella voidaan tarkoittaa monenlaisia eri asioita. Sillä voidaan viitata joko uusiutuvan raaka-aineen käyttöön tai täysin uudenlaiseen tuotantotapaan, jolla pyritään ratkaisemaan myös koko joukko ympäristöongelmia. Biotalous on myös mahdollista liittää perinteiseen sellunkeittoon tai jopa ympäristölle haitalliseen turpeentuotantoon.

Suomen biotalousstrategiassa tavoitteet ovat kunnianhimoiset ja ympäristön kannalta oikean suuntaiset: biotalouden on tarkoitus vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisee ekosysteemien köyhtymistä sekä luo uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja – minkäs muun kuin kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Biotalouden termistöä on avattu tarkemmin sivulla 17.

Jos asioita tehdään kuten aina ennenkin, mikään ei muutu, nimitettiinpä toimintaa miten tahansa. Uusia innovaatioita sekä uusia tuotannon tapoja tarvitaan, jos haluamme eroon fossiilisista polttoaineista ilmastoystävällisesti sekä varmistaa ruokaa kaikille. Ratkaistavat kysymykset ovat suuria: Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan vuoteen 2030 mennessä tarvitsemme 50% enemmän ruokaa, 45% enemmän energiaa ja 30% enemmän vettä. Lisähaastetta lisää se, että meidän pitäisi paitsi turvata omaa hyvinvointiamme, myös säästää elintilaa muillekin lajeille.

Suomalaiset ovat aina hyödyntäneet tavalla tai toisella metsiä vesiä ja soita. Kun paineet luonnon tehokäyttöön kasvavat, on ympäristön huomioiminen entistä tärkeämpää. Biotalousajattelu antaa mahdollisuuden muuttaa näkökulmaa sellaiseksi, että mahdollisimman vähästä raaka-aineesta yritetään saada mahdollisimaan hyviä korkean jalostusasteen tuotteita. Näin voi sekä saada taloudellista hyötyä että säilyttää arvokkaat luontokohteet virkistyskäyttöön ja lajiston turvaksi.

Tämä on Naturan biotalousnumero, jossa esittelemme joitakin näkökulmia kiistanalaiseen mutta tärkeään aiheeseen. Olemme saaneet tekemiseen tukea Metsämiesten säätiöltä, mistä suuret kiitokset.

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2018