Päivät Venäjällä voivat olla avartavampia kuin viikot Berliinissä. Vuorovaikutus edistää myös ymmärrystä rajan molemmin puolin, politiikasta riippumatta.

Pietari on metropoli aivan kulman takana. Matka sinne tuntuu aluksi seikkailulta. Kulttuurien välinen kuilu haastaa suomalaista, ja voimin mielin siellä voi oppia paljon. Näin karhun naapurissa ei ole huono asia mieltää, mikä venäläistä sielua ja ristiriitaisena näyttäytyvää yhteiskuntaa liikuttaa. Vaikka turisti ei helposti pääse syvälliseen keskusteluun paikallisten kanssa, kannattaa sekä maahan että venäläisyyteen tutustua.

1. Puistot

Paras vuodenaika matkustamiselle on loppukevät ja alkukesä. Sipulikukat, kukkivat syreenit, vehreät puistot ja kesäiltojen valo tuovat kaupungin parhaat puolet esiin. Vehreys jatkuu pitkälle syksyyn, vaikka kaupungin illat pimenevät. Kauniita puistoja keskustassa ovat esimerkiksi Mihailovskin puisto Verikirkon vieressä, Mars-kentän toiselta puolelta löytyvä Kesäpuisto sekä Taurian palatsin puistoalue.

Petrogradskajalta (Koivusaarelta) löytyy kasvitieteellinen puutarha, jonka kasvihuoneissa voi vierailla talvellakin. Isohkoja metsäisiä puistoja kaupungin pohjoisosissa ovat mm. Sosnovskan ja Udelnajan metsät (Парк Сосновка, Удельный парк).

2. Kirovskin saaret

Puistoteema jatkuu Kirovskin saarilla, keisarillisen Pietarin ylhäisön suosimilla kesänviettopaikoilla. Monipuolisia ulkoilumahdollisuuksia löytyy Jelagininsaarelta (Елагин остров). Siellä voi soudella, pyöräillä, rullaluistella tai vain käyskennellä ja nauttia rauhasta. Sinne voi lähteä omien piknikeväiden kera tai nauttia kioskien tai kuppiloiden antimista. Portilla on syytä varautua maksamaan pieni sisäänpääsymaksu.

Viereisellä Kamennysaarelle (Каменный Остров) voi nauttia uneliaasta menneen ajan tunnelmasta. Itse olen nauttinut kävelyretkistä sekä syksyisessä kostean harmaassa säässä että talvisissa graafisen mustavalkoisissa maisemissa. Sopiva vaatetus ja oikeat lämmikkeet ovat onnistuneen kävelyretken avain.

Krestovskij (Крестовский Остров) on suurin ja vilkkain saari. Sieltä löytyy metroasema, uusi arvokas asuinalue, huvipuisto, auringonottoon sopivia nurmikenttiä ja muutamia ruokailupaikkoja. Kirovin stadionille johtavan väylän varrelta voi vuokrata rullaluistimia, polkupyöriä ynnä muuta. Saarella on myös iso pietarilaisille lapsille ja nuorille tarkoitettu luontokeskus. BMOLin retkillä olemme päässeet vierailemaan keskuksessa, vaikkei se valitettavasti ole avoinna yleisölle.

3. Hautausmaat

Samalla vehreällä teemalla, mutta voimakkaammalla kulttuuripainotuksella, voi tutustua hautausmaihin. Erityisesti kannattaa mainita Vasilinsaari. Sieltä löytyy pysähtynyttä tunnelmaa huokuva hylätyn oloinen luterilainen hautausmaa (Смоленское лютеранское кладбище) ja lähettyviltä Armenian kirkon pieni hoidettu kalmisto. Smolenkajoen toisella puolella on valtava Smolenskin ortodoksinen hautausmaa. Käytäviä pitkin kulkiessa kuulee hautakivien kertovan häivähdyksen Pietarin historiaa. Kamskayakadun portilta samansuuntaista käytävää pitkin edetessä saapuu pienelle Ksenia Pietarilaiselle pyhitetylle kappelille. Jos jono ei ole pitkä, voi piipahtaa sisälle.

4. Saunat

Pietarissa on vielä jäljellä monia julkisia saunoja, vaikka niiden määrä on vähentynyt kuten aikoinaan suomalaisissakin kaupungeissa. Ne ovat saunaharrastajan aarreaitta. Suomessa samaa tunnelmaa löytyy mm. Harjutorilta Helsingistä ja Rajaportista Tampereelta. Saunojen löytäminen ei ole helppoa ja niiden etsiminen oli yksi tärkeimmistä syistä venäjän kielen opinnoille. Moni paikallinenkaan ei osaa neuvoa tietä lähimmälle saunalle, vaikka ne usein ovat isoja erillisiä rakennuksia, joiden seinältä löytyy kyltti ”Banja” (Баня tai monikossa Бани).

Samassa rakennuksessa on yleensä erilaisia saunoja. Sauna-sanaa (сауна) käytetään myös, mutta usein sillä tarkoitetaan kuivaa sähkösaunaa. Kannattaa siis kysyä venäläistä saunaa ”Русская баня”, eikä kannata mennä tilaussaunaan vaan yleiselle puolelle. Keskustasta löytyy sauna mm. osoitteesta Dostojevskinkatu 9 ”Ямские бани”. Miesten puoli on silloin tällöin varattu varusmiehille, minkä huomaa siitä, että saunaisäntä kehottaa tarmokkaasti tulemaan toisena iltana.

Sauna maksetaan yleensä vasta saunaosastolla, vaikka rakennuksen pohjakerroksestakin löytyy lippuluukun näköinen kioski. Saunalta saa usein ostaa vihdan eli vastan. Koivuiset ovat tavallisimpia, mutta tammisia ja katajaisiakin löytyy. Lukollisia kaappeja ei yleensä ole, joten kassi tai usein vain arvotavarat (passi, rahat, puhelimet jne.) jätetään saunan isännälle säilytettäväksi ilman erillistä maksua. Pyyhkeitä saa yleensä vuokrata, jollei ole omaa mukana. Sen sijaan läpykkäitä ei kaikista saunoista jalkaansa saa.

Puku- ja pesuhuoneissa sekä saunassa suomalainen osaa toimia, kun vähän seurailee, mitä muut tekevät. Sauna on yleensä suomalaista kuumempi ja löylyä heitetään reilusti. Oma istuinalusta ei ole huono idea. Venäläiseen jännittävään ja suomalaista rikkaampaan vihtomiskulttuuriin pääsee tutustumaan löylyhuoneen lämmössä.

5. Kulttuuririennot

Pietarin kulttuuritarjonta on ylitsevuotavaa. Konsertissa tai teatterissa käynti tuo matkalle mukavan lisän, koska silloin turisti pääsee kurkistamaan aitoon pietarilaiseen tunnelmaan. Useimpiin paikkoihin saa lippuja teatterikassalta venäjäksi. Teatteriakaan ei pidä hyljeksiä. Kieli on vain yksi osa ammattitaitoista esitystä.

Löytöretkelle voi lähteä jo etukäteen nettiosoitteessa www.bileter.ru . Nettikäännösten avulla saa vihiä esitysten sisällöstä yllättävän hyvin ja säveltäjienkin nimet voi usein tunnistaa. Hyviä ja edullisia konsertteja on myös Академическая Капелла Санкт-Петербурга -konserttisalissa Palatsiaukion lähettyvillä. Lippuja saa vain salin omalta kassalta.

6. Museot

Biologille sopii Vesimuseo, joka kertoo kaupungin vesihuollon historiaa ja nykypäivää. Viereisessä rakennuksessa on Pietarin veden erinomainen luontokeskus, joka on avoinna koululaisryhmille. Myös sen toimintaan olemme BMOLin retkillä tutustuneet. Yliopiston rantakadulla sijaitseva etnologinen ja antropologinen Kunstkamera on jännittävä vanhan ajan museo kaksipäisine vasikkoineen.

Oma suosikkini on pieni Anna Ahmatovan museo sisäpihalla Litejnikadun varrella. Suomenkielisen audio-oppaan vuokraaminen lippuluukulta tekee tutustumisen helpoksi. Junalukemiseksi on hyvä ottaa Ahmatovan runoja Marja-Leena Mikkolan käännöksinä ja Anne Hämäläisen, Sanni Sepon ja Pirjo Aaltosen teos ”Anna Ahmatova Fontankan talossa”.

7. Ruoka

Riittävä ravinto on matkan perusedellytys. Pietarista löytyy runsaasti edullista perusmättöä myyviä kuppiloita (столовая), joissa voi tiskillä osoitella, mitä kaikkea haluaa lautaselleen. Myös monien venäläisten pikaruokaketjujen annokset ovat syötäviä, mutta yllätyksettömiä. Monissa myydään ”blinejä” eli käytännössä lättyjä, joihin saa suolaisia tai makeita täytteitä. Parhaat lätyt saa kuitenkin kadunvarsien kioskeista. Perusvenäläinen vaihtoehto on myös valita kadunvarsikärryn erilaiset piirakat ja kupponen teetä.

Parempia annoksia saa esimerkiksi monista georgialaisista ravintoloista. Sushi on erittäin suosittua, edullisempia ja kalliimpia vaihtoehtoja löytyy runsaasti. Isommalla porukalla on syytä varautua siihen, että annokset tulevat pöytään sattumanvaraisessa järjestyksessä. Päiväsaikaan monissa ruokapaikoissa on lounastarjouksena hyvin edullinen ”business lunch” (Бизнес-ланч). Siihen kuuluu keitto, lämmin ruoka ja juoma. Kustakin on usein pari vaihtoehtoa.

8. Arkkitehtuuri

Pietari on arkkitehtoninen muistomerkki. Mielenkiintoisinta on pietarilainen jugend, jota löytyy monin paikoin, erityisesti Petrogradskajalta. Vitebskin aseman art nouveau -miljöösen voi helposti kuvitella Hercule Poirot’n köpöttelemään. Sadesäällä voi ihastella metron ykköslinjan (punaisen linjan) vanhempia asemia Suomen aseman ja Avtovon välillä.

Teksti: Jukka Talvitie
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2015