Tiede & tutkimus

Jatkuvalla kasvatuksella monipuolisuutta metsiin

Hiekkatien mutka on tuttu, autonrenkaat liukuvat sepelillä. Tuttu on myös näky, joka mutkan jälkeen aukeaa. Silti rintakehässä tuntuu painavalta. Kuiva alkukesä on paahtanut avohakkuualan räikeänruskeaksi, sieltä täältä nousee muutama pökkelö ja säästöpuu. Valtavat hakkuujätekasat on pinottu molemmin puolin tietä, ne peittävät hetkeksi masentavan näkymän. Painan kaasua ja mietin taas, milloin aukolla kasvaa uusi metsä. Ehdinkö vielä näkemään sen? Ja kohahtaako metson musta hahmo vielä jostain siivilleen, vai onko se jo silloin näiltä seuduilta kadonnut?

Minkälainen karhu koulussa asuu? (Ja tulisiko se häätää sieltä?)

Alakoulun metsäprojektissa käsitellään eläinten koteja. Lapset käyvät metsäpedagogiikkaa painottavaa luokkaa ja ovat juuri palanneet metsäretkeltä. Nyt heidän tehtävänään on rakentaa opettajan jakamien kuvien eläimille pesäpaikkoja. ”Tämän pitää sitten olla oikeaa tietoa”, toteaa opettaja. Lapset ryhtyvät toimeen. Hiirihaukan ja oravan pesät näyttävät lopulta aika samanlaisilta: niistä löytyy makuuhuone, ruokatila, leikkipaikka, kiipeilyteline, nyrkkeilypaikka ja keinu. Jäämme tilannetta seuraavina tutkijoina pohtimaan mikä meni pieleen, vai menikö mikään ja kenen näkökulmasta.

Teemana maaperä

Maankuoren päällä on ohut kerros, josta kaikki elämä maapallolla on riippuvaista. Siinä kasvavat kasvit tuottavat muille eliöille happea ja ravintoa. Myös ihmiskunnan ruokkiminen edellyttää elävää viljelymaata jota tällä hetkellä on vain muutama prosentti koko maailman pinta-alasta.