Vuorovaikutussuhteiden runsaus lisää ravinteiden saatavuutta ja parantaa maaperän rakennetta.

Vuorovaikutussuhteiden runsaus lisää ravinteiden saatavuutta ja parantaa maaperän rakennetta.
Maaperän hajoava orgaaninen aines luo perustan lajirikkaille ravintoketjuille. Jotkut maaperäeläimet viettävät osan elämästään myös maan pinnan yläpuolella.
Peltomaiden hiilivaraston kasvattaminen parantaa maan rakennetta ja voi esimerkiksi auttaa kasveja selviytymään paremmin ilmaston ääri-ilmiöistä, kuten poikkeuksellisen kuivista tai kosteista kesistä.
Suomessa kehitetty teknologia mahdollistaa vedyn varastoimisen helposti käytettävänä metaanina, ja samalla hiilidioksidi sidotaan takaisin polttoainekiertoon. Metanoinnin avulla voidaan myös tehostaa uusiutuvien polttoaineiden käyttöä.
Sieniatlas-kansalaistiedehanke edistää sieniharrastusta ja kouluttaa harrastajia ilmoittamaan havainnoistaan sienien levinneisyyden ja uhanalaisuuden tutkimuksen tueksi. Sienitiedeharrastuksen voi aloittaa atlasleirillä.
Tampereella tehdään tulevaisuuden tutkimusta, jonka tavoitteena on tuottaa yhä parempia tutkimusmenetelmiä, hoitoja ja ihmisen varaosia potilaan omista kantasoluista.
Kovakudokset
Tulevaisuudessa ihmisen kovakudoksen korjaamiseen ei käytetä enää metallia. Implantit ovat entistä kestävämpiä, kevyempiä, toimivampia ja bioaktiivisia: implantti voi luovuttaa esimerkiksi kasvutekijöitä.
Rauduskoivun genomin selvittäminen on johtanut koivun lajiutumisen kannalta olennaisten geenien tunnistamiseen. Löytö vauhdittaa jatkossa jalostustyötä.
Mikromuovia on kutsuttu uusimmaksi merta ja sen eliöstöä uhkaavaksi globaaliksi ympäristöongelmaksi. Vaikka isompaa muoviroskaa ja sen haittoja merissä on tutkittu jo 70-luvulta lähtien, mikroskooppisen pienten kappaleiden olemassaoloon havahduttiin kunnolla vasta vuosikymmenen vaihteessa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kryoelektronimikroskopia on noussut pienestä rakennebiologian sivuhaarasta keskeiseksi osaksi biokemiallisia tutkimusmenetelmiä. Kryoelektronimikroskopian kehitys on tuonut rakenteellisen tarkastelun osaksi kaikkea solu- ja molekyylibiologiaa, minkä ansiosta kolme menetelmän kehittäjää palkittiin Nobelin kemian palkinnolla vuonna 2017.