Työkaluja mielikuvitukselle

On seisottava aivan paikallaan, sillä pakkaslumi narskuu äänekkäästi. Sitten se kuuluu taas: ”…u-u-u-u-u-u-uuuuuo”. Lehtopöllö on niin kaukana, että sen ujelluksesta kuuluu vain väräjävä loppuosa. Tähtien valossa näkyvyys on hyvä, eikä ujellus tunnu lainkaan aavemaiselta. Yht´äkkiä etelän suunnassa lentää valopallo, joka sammuu lähes heti. Tähdenlento!

Tekee mieli toivoa. Ei ole ihme, että taivaan valoilmiöihin, kuten revontuliin ja meteoreihin on liitetty monenlaisia uskomuksia. Tuntematon pelottaa. Onkohan tähdenlentoihin liittyvä uskomus toiveiden täyttymisestä syntynyt siten, että on toivottu, ettei ylimaallinen valopallo tarkoita mitään pahaa?

Hämmentävää on, että nykyäänkin pelkät uskomukset haastavat tieteen tuloksia, eivätkä tiedeyhteisön suositukset siirry päätöksiin ja käytäntöihin. Vuoden alussa australialainen tutkijaryhmä varoitti päättäjiä tulevaisuudesta, jossa luonnonkatastrofit ja pandemiat tätä menoa lisääntyvät: yksikään vuodelle 2020 asetetuista kansainvälisistä biodiversiteettitavoitteista ei täyttynyt.

Toivoa herättävää kuitenkin on, että Yhdysvalloissa presidentti Biden ensi töikseen liitti maansa takaisin Pariisin ilmastosopimukseen. Myös EU:n ja Kiinan päästötavoitteet ovat huojentavia. Tänä vuonna Kiinan Kunmingissa YK:n COP15 -kokouksessa myös sovitaan uusista kansainvälisistä tavoitteista luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Suomessa vuosi 2021 on tutkitun tiedon teemavuosi. Einsteinin väitetään sanoneen, että mielikuvitus on älykkyyttä tärkeämpää ja kaikista tärkeintä on, ettei lopeta kyselemistä. Tulevaisuuden päättäjien ja tieteilijöiden kasvattajina voimme tarjota työkaluja mielikuvitukselle ja korostaa samalla lähdekritiikkiä ja tieteen luonnetta itse itseään korjaavana prosessina.

Nykyisin tiedetään, että valtavien etäisyyksien takia yötaivaan näkymä on ikkuna menneisyyteen. Lähimmältäkin tähdeltä, Proxima Centaurilta, valolla kestää yli neljä vuotta matkata maahan.

Öisen äänimaiseman tarjoava lehtopöllö on vanhaa perua sekin. Linnut kuuluvat samaan Maniraptora-ryhmään kuin 65 miljoonaa vuotta sitten eläneet höyhenpeitteiset hirmuliskot. Linnut selvisivät dinosauruksille kohtalokkaaksi käyneistä olosuhteista, mahdollisesta asteroidin törmäyksestä ja tulivuorenpurkauksista, mutta monelle nykyiselle lintulajille ihminen on ollut liikaa.

Tästä lehdestä voit lukea tutkittua tietoa niin maahamme törmänneiden taivaankappaleiden jättämistä jäljistä kuin Euroopan lintukantojen huolestuttavasta nykytilasta. Tutustu revontuliin liitettyihin uskomuksiin ja lue, kuinka globaali ympäristöongelma, otsonikerroksen hupeneminen, saatiin pysäytettyä.

Taivaalle tuijottelemalla ja äärettömyyttä pohtimalla omat ongelmat voivat asettua mittasuhteisiin. Tähdenlentoja, ilmakehässä palavia kiviä eli meteorideja, voi nähdä selkeinä öinä useita tunnissa. Toiveita mahtuu maailmaan, mutta mielikuvitusta tarvitaan myös tutkitun tiedon muuttamisessa teoiksi.

Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturassa 2/21.