Luonnon näyttämö

Maa-ainesten ja pinnanmuotojen monimuotoisuus eli geodiversiteetti luo edellytykset lajikirjon monimuotoisuudelle. Oulussa geodiversiteetin tutkimus on maailman kärkiluokkaa.

Käynnissä oleva joukkosukupuutto on maapallon elämän merkittävin uhka, eikä luonnon monimuotoisuuden vähenemisen seurauksia tunneta tarkkaan. Kun puhutaan luonnon monimuotoisuudesta, puhutaan usein biodiversiteetistä sen synonyyminä. Biodiversiteetti tarkoittaa elollisen luonnon monimuotoisuutta, elonkirjoa. Viime aikoina erityisesti maantieteen tutkimuksessa sen rinnalle on nostettu geodiversiteetin käsite. Ilmakehän prosessit pois lukien geodiversiteetillä tarkoitetaan elottoman luonnon, ainesten, pinnanmuotojen sekä geomorfologisten prosessien moninaisuutta.

Niin sanottu Conserving Nature’s Stage -ajattelutapa viittaa luonnon näyttämön suojelemiseen. Näyttämö onkin erinomainen metafora kuvaamaan geodiversiteettiä. Vaikka katseet kohdistuvat usein näyttelijöihin eli biodiversiteettiin, näytelmä vaatii myös näyttämön. Jos näyttämö tuhoutuu osittain tai kokonaan, käy esiintyminen vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Tämä juttu on ensimmäinen osa maantieteen tutkimusta opettajille esittelevästä neliosaisesta juttusarjasta. Kutakin osaa varten haastattalen yhtä Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikön tutkijaa. Juttusarja on toteutettu Pohjois-Suomen maantieteellisen seuran (PSMS) opetuksen kehittämisen työryhmän toimeksiannosta.

Geodiversiteettitutkimuksen aallonharjalla

Juttusarja on erinomaista aloittaa monimuotoisuusteemalla, sillä juuri Oulu on tutkimuksen määrässä mitattuna maailmalla geodiversiteettitutkimuksen kärkijoukoissa. Haastattelen Oulun yliopiston luonnonmaantieteen professoria, Jan Hjortia.

Tapaan Hjortin hänen kotikaupungissaan Espoossa.

Tutkijaksi ryhtyminen ei ollut Hjortille vielä maisteriopintojenkaan aikana selvää. Gradussaan Hjort teki Metsähallitukselle geomorfologista kartoitusta tuolloin perusteilla olleessa Syötteen kansallispuistossa ja kiinnostus asioiden yksityiskohtaiseen selvittämiseen sekä kenttätyöhön syttyi:

“Heräsi ajatus, että tästähän voisi jatkaa, jos tulisi mahdollisuus.”

Tutkimussuunnitelma syntyi ja rahoitus löytyi maantieteen tutkijakoulusta. Lapin rakkaus oli syntynyt jo aiemmin.

“Kenttäkurssi professori Matti Seppälän johdolla Kilpisjärven tutkimusasemalla vuonna 1997 toimi eräänlaisena herätyksenä, jolloin ihastus periglasiaalisiin muodostumiin ja geomorfologiaan ja ylipäänsä Lapin tunturimaisemaan vahvistui.”

Hjort tutkii parhaillaan geodiversiteetin lisäksi kylmien ilmanalojen geomorfologiaan eli ikiroutaan liittyviä ilmiöitä. Ikiroudan sulamisen seuraukset, kuten kasvihuonekaasupäästöt ja mahdolliset virukset ovat aiheina ajankohtaisia. Hjort on esimerkiksi antanut haastatteluita Saksaan ja Ranskaan hiljattaiseen Venäjän Norilskin dieselonnettomuuteen liittyen.

Elämän perusedellytys

Geodiversiteetin merkitystä voidaan pohtia elämän synnyn ja olemassaolon kannalta. Elämä vaatii syntyäkseen tietyt perusedellytykset, kuten vettä, ilmaa ja ravintoa. Elämä ei synny helposti. Elämä on hauras, kuten käynnissä oleva sukupuuttoaalto osoittaa.

Geodiversiteetti on yksi elämän perusedellytyksistä. Geodiversiteettiä, toisin kuin biodiversiteettiä, on olemassa näistä perusedellytyksistä huolimatta. Geodiversiteettiä on kaikilla taivaankappaleilla, biodiversiteettiä ei.

Katoava maisema

Geodiversiteetiltään arvokas kohde on monimuotoinen tai muuten erityinen.

Grand Canyon. Kuva: AdobeStock.

“Arvokas kohde on geodiversiteetin näkökulmasta mahdollisimman monimuotoinen ympäristö, alue tai kohde, tai sitten yksittäinen merkityksellinen kohde, esimerkiksi harvinainen kivilaji, mineraali, muodostuma tai maisema. Esimerkiksi maisema-alueena Grand Canyon on erittäin merkityksellinen yksittäinen kohde”, Hjort kertoo.

Myös maisemat tai mineraalit voivat olla uhanalaisia, mikäli niitä käytetään kestämättömällä tavalla. Luonnon monimuotoisuutta suojellaan usein biodiversiteetti, eli näyttelijät edellä, mikä on toki erittäin tärkeää sinänsä. Hjortin mukaan voisi olla kuitenkin hyödyllistä ottaa lähtökohdaksi näyttämön suojeleminen. Biodiversiteetin kivijalkana toimivaa geodiversiteettiä suojelemalla tullaan suojelleeksi elämää, tuntematta sen tarkemmin eliölajeja ekosysteemissä: suojelu on ennakoivaa pelkän reagoinnin sijaan.

“Geodiversiteetti itsessään voi olla ihmistoiminnan myötä vaarassa, vaikka se ei ole niin herkästi muuttuva kuin biodiversiteetti”, Hjort toteaa.

Geodiversiteetillä on ihmisille monenlaista hyötyarvoa. Tietoa geodiversiteetistä tarvitaan paitsi sivistykseen ja koulutukseen, mutta myös talouden tarpeisiin. Ymmärrys geodiversiteetistä mahdollistaa luonnon taloudellisen hyödyntämisen tai jopa väärinkäytön, mutta toisaalta myös sen kestävän käytön. Geodiversiteetillä on merkitystä myös virkistäytymisessä, minkä yhteyttä ihmisten terveyteen tutkitaan parhaillaan.

Mitä pitäisi ymmärtää?

Geodiversiteetti ei ole loputtomiin rikkauksia antava sampo, vaan sillä on rajansa. Tietoa geodiversiteetistä tulee lisätä, jotta sitä voidaan hyödyntää kestävästi.

Ajatellaan vaikka niinkin arkista asiaa kuin hiekka. Tuntuu, että sitä on kaikkialla, uimarannalla, kengän pohjissa ja eteisen matolla. Hjortin mukaan hiekka kuitenkin uhkaa globaalisti loppua.

“Hiekkaa kyllä on maapallolla, mutta väärissä paikoissa. Saharassa on paljon hiekkaa, mutta siellä, missä hiekkaa tarvittaisiin valtavia määriä rakentamiseen ja betoniteollisuuteen, sitä ei olekaan saatavilla”, Hjort sanoo.

Hiekkaa ja soraa otetaan Suomessa esimerkiksi harjuista. Harjut ovat jääkauden muodostumina ainutlaatuisia, eikä niitä saa takaisin sellaisinaan, kun ne kerran tuhotaan. Tarve on kuitenkin jatkuva ja soraa on alettu murskaamaan kallioista.

Kuka?
Jan Hjort 

  • Syntynyt Espoossa vuonna 1974.
  • Toimii luonnonmaantieteen professorina Oulun yliopistossa. Työskennellyt tutkijana vuodesta 2002.
  • Opiskellut maantiedettä Helsingin yliopistossa sivuaineinaan geologia ja ympäristönsuojelutiede. Väitöstutkimus routailmiöiden mallinnuksesta Paistuntureilla.
  • Tutkii tällä hetkellä ikiroudan sulamisen ympäristövaikutuksia sekä geodiversiteetin yhteyttä biodiversiteettiin.
  • Harrastaa luonnossa liikkumista.
  • Jos ei olisi tutkija, arvioi työskentelevänsä todennäköisesti joka tapauksessa ympäristöalalla, mahdollisesti asiantuntijatehtävissä.

Miten geodiversiteetti sitten vaikuttaa tavallisen ihmisen elämään?

Arkinen esimerkki on älypuhelin.

“Kännyköiden rakentamiseen tarvitaan yli viittäkymmentä eri alkuainetta. Ilman geodiversiteettiä nykyisenlainen teknologia ja elämä ei olisi mahdollista.”

Jos harvinaiset alkuaineet ja mineraalit käytetään harkitsemattomasti loppuun, geodiversiteettiä köyhdytetään, mutta samalla myös vaikeutetaan ihmisten elämää. Köyhtyvän geodiversiteetin seuraamuksia ei tunneta vielä tarkkaan. Hjort kaipaisi tiedon lisäämisen myötä arvostusta ja kunnioitusta geodiversiteettiä kohtaan.

“Pitäisi satsata geodiversiteetin tutkimiseen, jotta ei tehtäisi peruuttamattomia valintoja. Öljyn, kivihiilen ja muiden energiamuotojen käytön kautta on muutettu ilmastoa sen kummemmin ajattelematta asiaa. Samalla tavalla voidaan käyttää sora-, hiekka- ja mineraalivarat loppuun tietämättä tarkkaan, millaisia seuraamuksia sillä on jälkipolville.”

Opetusvinkit

  • Geodiversiteetin rooli luonnon monimuotoisuudessa on hyvä tunnistaa. Geodiversiteetti tarkoittaa elottoman luonnon monimuotoisuutta.
  • Luokissa voi pohtia, mihin arkisiin asioihin tarvitaan geologisia materiaaleja, ja miten tämä vaikuttaa geodiversiteettiin. Miten geodiversiteettiä voidaan hyödyntää kestävällä tavalla?
  • Miten geodiversiteettiin liittyviä kohteita on merkitty kartoille?

Teksti: Aleksi Nissilä
Kirjoittaja on kulttuurimaantieteen opiskelija. Juttusarjassa tutustutaan Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikön tutkimukseen ja tutkijoihin.

Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2020.