On kulunut lähes kaksi kuukautta siitä, kun Maailman terveysjärjestö WHO julkisti Covid-19-koronavirustaudin maailmanlaajuiseksi epidemiaksi, eli pandemiaksi. Seuraukset ovat olleet todella pysäyttävät: ympäri maailmaa on asetettu karanteeneja, tapahtumat on peruttu, kouluissa on siirrytty etäopetukseen.
Torjuntatoimet, kuten liikenteen rajoittaminen ja tehtaiden sulkeminen, ovat näkyneet niin päästöjen vähenemisenä kuin pörssien lamaantumisena. Virus on saanut jotkut jopa kyseenalaistamaan globaalin kapitalistisen talousjärjestelmän toimivuuden.
Kulunut talvi on ollut myös luonnossa poikkeuksellinen. Lapissa lunta on ollut ennätysmäärin, mutta Etelä-Suomen talvi on ollut lauha ja lähes lumeton. Talviset vesisateet ovat lisänneet humusaineiden huuhtoutumista vesistöihin: valuma-alueilta vesistöihin päätyvä hiilivuoto on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana. Kun neljä kuukautta kestävät marraskuut yleistyvät, myös vesistöjen ravinnekuormitus kasvaa.
Ilmastonmuutos on pirullinen ongelma, jonka torjumiseksi vaaditaan kokonaisvaltaista ajattelua ja rakenteellisia muutoksia. Koronapandemian etenemisen hidastamiseksi toimiin on ryhdytty nopeasti, onhan kyse ihmishengistä. Toisaalta esimerkiksi ilmansaasteiden pienhiukkasille altistuminen aiheuttaa vuosittain 4 000 suomalaisen ennenaikaisen kuoleman. Koko maailmassa saasteet aikaistavat arviolta 8,8 miljoonan ihmisen kuolemaa.
Tehtaiden sulkeminen on näkynyt satelliittikuvissa ilmansaasteiden vähenemisenä. Kiinassa myös villieläinten kauppa eläintoreilla kiellettiin ainakin väliaikaisesti. Monet tartuntataudit ovat syntyneet eläinten viruksien muuntuessa zoonooseiksi, eli ihmisiä tartuttaviksi taudeiksi. Usein väli-isäntänä ovat olleet tuotantoeläimet, kuten sika, nauta tai siipikarja. Globaalin maailman olosuhteet ovatkin viruksen leviämiselle otolliset: valtavasti tuotantoeläimiä ahtaissa tiloissa, tiheitä väestökeskittymiä ja miljardeja lentoja vuodessa joka puolelle maailmaa.
Kesällä kausi-influenssat tyrehtyvät. Auringon UV-säteily tappaa mikrobeja, toisaalta ihmiset viihtyvät enemmän ulkona. Sisätiloissa taudinaiheuttajat leviävät helpommin, myös kuiva sisäilma heikentää limakalvojen kykyä torjua taudinaiheuttajia. Covid-19-virustaudin käyttäytymisestä kesänkorvalla ei ole vielä aiempia kokemuksia, mutta voi olla, että tautihuippu hiipuu, ainakin väliaikaisesti. Kun pahimmasta päästään, on syytä pohtia, kannattaako entiseen menoon palata?
Varmaa kuitenkin on, että luonnossa liikkuminen on terveellistä niin mielelle kuin ruumiille. Valon lisääntyessä myös mieliala kohoaa. Kun isot tapahtumat on peruttu, suuntaa luontoretkelle lähiluontoon, kuuntele lintuja, tunnista maasta pinnistäviä versoja ja määritä vaikka leppäkerttuja. Naturan numeroon 2/20 on koottu asiaa myös lajintunnistuksesta – lue Hanna Tuovilan artikkelista lajien määrittelystä, tutustu vieraslajeihin ja perehdy rantojen indikaattorilajeihin: mitkä rantakasvit ilmentävät vesistön rehevöitymistä tai toisaalta vähäravinteisuutta?
Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturan nrossa 2/20.
