Vuoristoalueilla on tuhansia jäätiköitä, joista on olemassa tarkkoja seurantatietoja. Ilmaston lämpeneminen on sulattanut Euroopan vuoristojäätiköiden pinta-alasta jo yli kolmanneksen. Ennusteiden mukaan jäätiköiden hupeneminen kiihtyy.

Jäätikkö on paksu jääkenttä, joka syntyy, kun talvella satanut lumi ei ehdi kesällä sulaa. Kun lumivaippa paksuuntuu, se alkaa tiivistymään alaosistaan jääksi. Alppien alueen tuhansista jäätiköistä suurin on Aletschjäätikkö Sveitsissä Bernin Alpeilla. Jopa 900 metriä paksu jäätikkö on 25 kilometriä pitkä ja 87 neliökilometriä laaja. Vuodesta 1860 jään reuna on perääntynyt jo yli kolme kilometriä.

Myös Rhonen jäätiköstä on olemassa seuranta-aineistoa. Tällä hetkellä kahdeksan kilometriä pitkä jäätikkö on kutistunut 1266 metriä vuodesta 1879. Samalla pinta-alasta on kadonnut yli 20 prosenttia ja paksuus on pienentynyt 300–400 metriä. Sama kohtalo odottaa muitakin Euroopan alppijäätiköitä. Jo nyt niiden pinta-ala on kutistunut 30–40 prosenttia. Tarkat seurannat, mittaukset ja satelliittikuvaukset paljastavat monilla eri jäätiköillä samankaltaisia tuloksia: Mer de Glazella, Pasterzella, Tschiervalla ja Allalinilla. Koko asutun maailman vuoristojäätiköistä on jo kadonnut puolet.

Suurin osa Alppien jäätiköistä on alle neliökilometrin kokoisia ja vain 20–30 metrin paksuisia. Pienet jäätiköt ovat erityisen alttiita sulamiselle, eivätkä jäätiköiden tulevaisuutta kuvaavat laskelmat ja mallit lupaa hyvää. Euroopan jäätiköistä katoaa puolet vuoteen 2050 mennessä ja vuoteen 2100 tultaessa jäljellä on enää kolmannes. Rankimpien ennusteiden mukaan ehkä vain 10 prosenttia.

Jäätiköiden jälkeen

Jäätiköiden sulamisen seuraukset voivat olla erittäin hankalia, suuria tulvia ja mahdollisia mutavyöryjä. Ongelmaksi voi tulla myös pula makeasta vedestä, sillä vuoristojäätiköt ovat myös vanhoja ja riittoisia makean veden varastoja. Jopa 40 prosenttia Euroopan makeasta käyttövedestä tulee Alpeilta. Yksistään Sveitsin jäätiköissä on 60 miljardia kuutiometriä vettä. Alpit säätelevät monien jokien, kuten Reinin, Po-joen, Tonavan ja Rhonen virtaamia. Tällä hetkellä vettä sulaa noin 0,9 miljardia kuutiota vuodessa. Sulavedet tulevat kasvamaan vuoteen 2050 ja sen jälkeen ne hiipuvat nopeasti vuosisadan loppuun mennessä. Seuraako sitten kuivuus?

Virtaava vesi, alppijärvet ja -joet ovat myös merkittäviä sähkövoiman tuottajia ja iso osa Keski-Euroopan teollisuustuotteista kulkee jokia pitkin jokisuiden isoihin satamiin. Sulavesien vähetessä näille jokiveden käyttömuodoille tulee vaikeuksia. Jäätiköiden sulaminen paljastaa altaan kalliota, joka johtaa kallion sisäisen ikiroudan sulamiseen, jolloin kalliot alkavat rapautumaan.

Jo nyt on kesäisin asetettu kulkukieltoja retkeilijöille rapautuvan kallion muodostamiin vaaran paikkoihin. Myös muu eroosio lisääntyy: maanvyöryt yleistyvät ja vuorilta valuva vesi tuo mukanaan valtavat määrät maa-aineksia. Patoaltaat ja joenpohjat liettyvät, joka tietää kaloille hankaluuksia.

On myös arvioitu, että yhden lämpöasteen nousu nostaisi lumirajaa 150 metriä. Hiihtokeskukset ovat vaikeuksissa, kun lumen sijaan taivaalta tuleekin vettä. Ongelmallisempaa on kuitenkin Alppien kasveilla ja eläimillä. Lumeen ja jäähän sopeutuneet lajit joutuvat siirtymään yhä korkeammalle, kunnes huippu on saavutettu ja lajin edessä on sukupuutto. Jo nyt Alppien kasvilajeista 60 prosenttia on uhanalaisia. Vastaava ilmiö on edessä myös Pohjoismaissa. Kun arktisten lajien on siirryttävä yhä pohjoisemmaksi, on lopulta vastassa Jäämeri.

Valkeat jäätiköt myös hillitsevät ilmastonmuutosta heijastamalla takaisin avaruuteen jopa 80–90 prosenttia auringon säteilystä siinä missä avomeri kykenee heijastamaan säteilystä vain vaivaiset 10 prosenttia. Jäätiköiden häviäminen siis kiihdyttää maapallon lämpötilan nousua entisestään.

Mitä tehdä?

Jäätiköiden sulamista yritetään estää levittämällä laajoja valkoisia kankaita jäätiköiden päälle ja vaikutus onkin ollut toivottu. Jäätiköiden paksuus kankaiden alla on kymmeniä metrejä suurempi peittämättämiin alueisiin verrattuna. Peitteiden avulla sulamista voidaan vähentää jopa 50–70 prosenttia. Kankaat ja muovit ovat kuitenkin kalliita, eikä niitä voi levittää kaikkialle. Laskettelukeskuksissa ja turistikohteissa niitä kuitenkin käytetään jo vuosittain.

Ainoa oikea ratkaisu jäätiköiden sulamisongelmaan on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Hiilidioksidin, metaanin ja muidenkin kasvihuonekaasujen pääsyä ilmakehään pitää vähentää merkittävästi. Keinot on jo olemassa. Nyt vain pitäisi tarttua puheiden sijaan toimiin.

Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2020.