Oikeiden kysymysten jäljillä

Tarkistitko aamulla sään kännykkäsovelluksella? Ehkä katsoit reittioppaasta bussiaikatauluja tai etsit uuden kahvilan sijaintia? Avoimeen tietoon perustuvia sovelluksia käytetään joka päivä asiaa enempää ajattelematta. Avointa tietoa on valtavasti saatavilla, enää pitäisi vain keksiä, mitä datalta kysyä?

Vuoden ensimmäinen Natura on juuri ilmestynyt, kun marraskuun 7. päivä vietetään kansainvälistä avoimen datan päivää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana julkishallinto, organisaatiot ja yritykset ovat avanneet tietojaan jokaisen käytettäväksi. Euroopan komiossion alainen Euroopan dataportaali (EDP) teettää joka vuosi jäsenmailleen kyselyn avoimen datan tilanteesta. Suomi on pärjännyt kyselyissä hyvin: esimerkiksi viime vuonna Suomi sijoittui heti johtavien trendsettereiden jälkeen nopeiden käyttöönottajien joukkoon.

Tässä numerossa Suomen ympäristökeskuksen Tapio Lindholm taustoittaa artikkelissaan avoimen tiedon merkitystä. Aihetta lähestytään myös joidenkin sovellusten esittelyllä: kuinka avointa dataa voi hyödyntää opetuksessa? Pääsy valtavaan määrään tietoa ei kuitenkaan tee vielä kenestäkään tutkijaa. Ilman tieteellisiä menetelmiä raakadatasta ei saa vedettyä syvällisempiä johtopäätöksiä, mutta poikkitieteelliselle tutkimukselle se tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia.

Paradoksaalista kyllä, tänä aikana, jolloin tietoa on käytettävissä enemmän kuin koskaan, on alettu puhua totuudenjälkeisestä ajasta. Totuudenjälkeisessä ajassa tunteet ja henkilökohtaiset vakaumukset vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen enemmän kuin objektiiviset faktat. Faktoja ei välttämättä edes jäädä kiistämään, vaan keskustelua sekoitetaan tuottamalla yhä uusia näennäisiä uutisia ja valheellisia tarinoita.

Uutisiksi naamioituja väitteitä ja mainoksia on helppo levittää sosiaalisessa mediassa, joka on mullistanut tiedon julkistamisen ja jakamisen käytännöt. Vahvistusharha saa yksilön valikoimaan tietotulvasta vain omia ennakkokäsityksiään tukevia väitteitä ja alustojen algoritmit jatkavat työtä kohdistamalla aiheita kunkin käyttöhistorian pohjalta. Kun kahden toisistaan riippumattoman tekijän välillä nähdään yhteys, puhutaan näennäiskorrelaatiosta: tunnetun esimerkin mukaan kesäinen jäätelönsyönti ei aiheuta hukkumiskuolemia, vaikka se siltä tilastojen valossa näyttäisikin.

Myös Suomessa, jossa medialuottamus on vahvaa, tasapuolisuusharha saa median istuttamaan niin sanottuja kokemusasiantuntijoita samaan pöytään tutkijoiden kanssa, vaikka yhtä mielipidettä on järjetöntä rinnastaa riippumattomaan, laajaan aineistoon perustuvaan tutkimukseen. Lähdekritiikkiä soisi myös medialta itseltään. Journalistin ohjeissa todetaan, että yleisön on osattava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Julkisen sanan neuvoston mukaan kohta oli kuitenkin vuonna 2018 toiseksi yleisin kanteluiden peruste. Yleisin kantelun syy oli oleellisen asiavirheen oikaisematta jättäminen.

Suomi on ollut lehdistövapauden kärkimaita, sillä vastuullisuus ja median itsesääntely on taannut myös vapautta. Journalismi ei ole vain vastausten välittämistä, vaan myös kysymykset on syytä suunnata oikein.

Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2020.