Kun juhannusruusut kukkivat marraskuussa ja Mäntsälässä seurataan lehmähaikaraa, joka on alunperin afrikkalaista alkuperää, tuntuvat maailmankirjat olevan mullin mallin. Valonmäärä sentään muuttuu entiseen tapaan, joten ihan sekaisin ei näille leveysasteille sopeutunut luontokaan voi mennä.
Kaikki on jatkuvassa liikkeessä, ajatteli jo antiikin Kreikan filosofi Herakleitos (535–475 eaa.). Herakleitoksen tiedetään sanoneen, että kukaan ei voi astua kahdesti samaan virtaan, sillä sen enempää astuja kuin virtakaan ei ole enää sama. Moni muutos etenee vääjäämättä, joihinkin muutoksiin voimme vaikuttaa mutta osaan voimme vain sopeutua. Esimerkiksi ilmastonmuutokseen voimme vaikuttaa hidastamalla muutosta, jolloin sopeutumiseen jää enemmän aikaa.
Myös Biologian ja maantieteen opettajien liitossa tapahtuu muutoksia, kun pitkäaikainen toiminnanjohtaja Hanna Kaisa Hellsten siirtyy uusiin tehtäviin. Uuden toiminnanjohtajan rekrytointi on vielä kirjoitushetkellä kesken. Naturan päätoimittajan tehtävästä tuli minun hommani, joten pieni esittely lienee paikallaan: olen biologi, luontokartoittaja ja luontotoimittaja, ja olen toiminut Naturan toimitussihteerinä. Päätoimittajan tehtävässä tavoitteenani on pitää Naturan sisältö tuoreena ja monipuolisena myös jatkossa.
Jatkuvassa muutoksessa opettajat ovat haasteen edessä. Tiedon välityksen ohella merkittävää on asenteisiin vaikuttaminen. Nyt todistamamme ympäristökatastrofin synnyttämien tunteiden tunnistaminen on ensimmäinen askel näiden tunteiden ymmärtämisessä – tässä numerossa dosentti Panu Pihkala käsittelee myös keinoja, joilla ilmastoahdistusta voidaan käsitellä lamaantumatta.
Ilmastonmuutoksen hidastamisessa tarvitaan konkreettisia toimia. Tulevaisuudessa Natura-lehden sivuihin käytetyn puun hiili sitoutuu takaisin Kasvattajan metsässä. Biologian ja maantieteen opettajien liitto on käynnistänyt keräyksen, jonka tavoitteena on hankkia oma suojelumetsä yhteistyössä Luonnonperintösäätiön kanssa. Jatkossa liitto muistaa palkittavia jäseniään lahjoittamalla leikkokukkien sijaan palan hiilinielua ja ekosysteemiä, puita, kääpiä, varpuja, ruohoja ja sammalia.
Yksi metsän arvoista on se, että sen rahoittaminen on opettajien yhteinen hanke, jota ilman alue ei säily. Alue ei tule olemaan meidän vain paperilla, vaan metsä voi mahdollistaa ihan todellisia elämyksiä ja oppimisen iloa. Kohteen valinnassa pyritään huomioimaan myös kohteen saavutettavuus: on mahdollista, että Kasvattajan metsästä tulee samalla Naturan oma juttuaarreaitta.
Natura kiittää ja toivottaa kaikki mukaan! Suojellaan yhdessä pala monimuotoisuutta jälkipolville. Pienistäkin puroista syntyy suuri virta. Ja jokaisen osallistumisen jälkeen virta on taas erilainen, vahvempi. Samalla muutumme itse. Konkreettinen luonnonsuojeluteko voi helpottaa myös akuuttia ilmastoahdistusta. Kokeile vaikka.
Teksti: Anne Hirvonen
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 4/2019.
