Vuorovaikutussuhteiden runsaus lisää ravinteiden saatavuutta ja parantaa maaperän rakennetta.

Maaperän pieneliöiden ravintoverkosto hajottaa eloperäistä ainesta takaisin kasvien käyttöön niin metsä- kuin peltomailla. Maaperäeliöt elävät pääosin humuskerroksessa, joka suomalaisessa metsämaassa on usein vain viisisenttinen kerros karikkeen alla. Tätä syvemmällä liikkuvat lähinnä lierot. Maaperän ravintoverkostoon kuuluu monimuotoinen joukko maaperäeläimiä, bakteereja ja sieniä. Ravintoverkko on monimutkainen kudos vuorovaikutussuhteita, jossa yksi käyttää ravinnokseen toista, jolloin syntyy samalla ravintoa kolmannelle ja niin edespäin.

Esimerkiksi kasvien symbioottiset juurisienet, mykorritsasienet, ovat elintärkeitä valtaosalle kasvilajeista, muun muassa lähes kaikille puulajeille. Sienijuuriston avulla kasvit saavat maaperästä vettä ja ravinteita. Vastapalveluksena kasvit ruokkivat mykorritsasieniä yhteyttämistuotteillaan, sillä sienet eivät itse pysty yhteyttämään. Voisikin kuvitella, että kasvu olisi parempaa, mikäli maaperässä ei ole sienijuurta ravinnokseen käyttäviä pieneliöitä ja mikrobeja. Kokeellisissa tutkimuksissa on todettu, että näin ei kuitenkaan ole.

Maaperän pieneliöt ja mikrobit parantavat kasvien kasvua mykorritsasienten laidunnuksesta huolimatta. Sienijuuren syömisestä syntyvät aineenvaihduntatuotteet lisäävät kasveille käytettävissä olevien ravinteiden saatavuutta. Toisaalta laiduntaminen nuorentaa sienirihmastoa ja tekee siitä aktiivisempaa. Monimuotoisen maaperän pieneliöstön muodostama ravintoverkosto onkin toimiva kokonaisuus, jossa jokaisella osasella on oma roolinsa.

Suomen metsämaiden tärkein eläin on änkyrimatojen (Enchytraideae) heimoon kuuluva kunttamato (Cognettia sphagnetorum). Änkyrimadoilla on poikkeuksellisen suuri rooli eloperäisen aineen hajotuksessa ja ravinteiden kierrätyksessä. Pieni, vain vajaan senttimetrin pituinen kunttamato, lisää maaperän ravinteiden ja hiilen mineralisaatiota vapauttamalla niitä kasvien käyttöön. Ilman kunttamatoa puuston kasvu vähenisi Suomessa jopa 40 prosenttia.

Pieneliöillä on myös merkittävä vaikutus maaperän rakenteeseen ja fysikaalisiin ominaisuuksiin. Laaja ja monimuotoinen maaperäeliöstökanta myös suojaa kasveja taudeilta ja ääriolosuhteilta.

Lähteenä on käytetty Helsingin yliopiston professorin Heikki Setälän luentoa maaperän merkityksestä ja suojelusta Luonto- ja maisemapäivillä Hämeenkyrössä elokuun 3. päivä 2019.

Teksti: Anne Hirvonen. Kuva: Eemeli Nieminen. Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2019.