Hiiliviljelyn pioneerit vaalivat monimuotoisuutta

Iiris ja Tuomas Mattilan pelloilla kasvaa perinteisten viljojen lisäksi puita, pensaita ja kukkia. Ruuantuotannon lisäksi viljelijät huolehtivat maan kasvukunnosta ja etsivät ratkaisuja ilmastonmuutokseen.

Kilpiän tilalla Pusulassa on pistetty kasvit maanparannustöihin. Rukiin ja kauran lisäksi pellossa kasvaa apilaa ja nurmea jotka sitovat hiiltä maahan. Keltaisen viljan seasta pilkistelee vihreää.

Aluskasveista on muutakin hyötyä sillä ne ruokkivat maaperän mikrobistoa ja tasaavat maanpinnan lämpötilaa. Aluskasvien juuret muokkaavat myös maan mururakennetta kestävämmäksi jolloin työkoneet pystyvät etenemään uppoamatta peltoon. Apila sitoo myös typpeä joka siirtyy viljan käyttöön kun kasvusto käännetään maahan ennen viljan kylvöä.

Aluskasvien lisäksi Kilpiän tilalla käytetään muitakin maaperämyönteisiä viljelymenetelmiä. Kasvit peittävät pellot ympäri vuoden jotta maa ei jää syyssateiden tai kesän valumavesien armoille. Maata muokataan niin vähän kuin se on mahdollista.

Lajikirjo hyödyttää viljelijää

Kilpiässä hyödynnetään myös puita jotka on istutettu rinteeseen korkeuskäyrän mukaisesti. Niiden tehtävänä on estää eroosiota, maan ja ravinteiden valumista vesistöön.

”Pelloilla on hyvä olla, sillä ne myös suojaavat tuulelta ja muodostavat ekologisia käytäviä aukean alueen poikki”, Iiris Mattila sanoo.

Kilpiän peltoja halkovat puukujanteiden lisäksi upeat kukkakaistat jotka tarjoavat ravintoa ja suojaa viljelijän kannalta hyödyllisille pikkuotuksille kuten hämähäkeille ja hyönteisille. Juuristo hyödyttää myös maaperän eliöstöä. Petohyönteiset pitävät kurissa tuholaisia jotka viihtyvät vähälajisissa ympäristöissä. Erityisesti pölyttäjille lajikirjo on tärkeä, sillä ne tarvitsevat ruokaa koko kasvukauden ajan. Kun erilaisia kukkivia kasveja on paljon, myös mettä on tarjolla eri aikoihin.

Pölyttäjien vaalimisesta on suoraa hyötyä ihmiselle: ne lisäävät rinteessä kasvavan hedelmätarhan satoa.

Uteliaisuus kannattaa

Iiris Mattila viljelee Kilpiän tilaa yhdessä puolisonsa Tuomas Mattilan kanssa. Tila on palkittu Suomen ympäristöystävällisimpänä tilana vuonna 2018. Pariskunta on nähty myös presidentin uudenvuoden vastaanotolla, mutta useammin heidät löytää pellolta ja tutkimustyön äärestä. Tuomaksen ääntä voi kuulla myös Yleltä: hän tekee Maanviljelijän tietobaari -podcastia yhdessä joutsenolaisen Juuso Joonan kanssa.

Kilpiässä kehitetään jatkuvasti uusia ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä. Pellon reunassa on Helsingin yliopiston mittauslaitteisto joilla tutkitaan puiden vaikutusta peltomaan hiilipäästöihin. Käynnissä on myös useammalla luomukauralajikkeella tehtävä koe, jossa kokeillaan, miten hyvin eri lajikkeet muodostavat sienijuuria. Sienijuuren avulla kaura saa enemmän vettä ja ravinteita. 

Molemmilla Mattiloilla on akateeminen tausta: Iiris on mikrobiologi ja Tuomas kemian diplomi-insinööri, maa- ja metsätaloustieteiden maisteri ja tekniikan tohtori. Tuomas toimii Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkijana ja kouluttaa muita viljelijöitä kestävään kasvituotantoon liittyvistä teemoista.

Viljelyn kehittämiseen akateeminen tausta tuo vahvan pohjan. Työhön kuuluu paljon käytännön asioita aidan rakentamisesta puimurin korjaamiseen.

Rukiin puiminen edellyttää kuivaa maata ja aurinkoista säätä. Tuomas Mattila korjaa puimuria työkuntoon. Kuva: Hanna Kaisa Hellsten

”Opettelemme koko ajan uutta kuten muutkin viljelijät, ja verkostoituminen sekä vertaistuki on todella tärkeää. Enemmän kuin tutkintoja viljelijä tarvitsee uteliaisuutta”, Iiris Mattila sanoo.

”Maanviljelyksessä on kyse todella monimutkaisesta järjestelmästä ja työ on jatkuvaa ongelmanratkaisua. Jos hallitsee ekologian perusteet, on kiinnostunut selvittämään ongelmien perussyitä ja pystyy ajattelemaan itsenäisesti niin pääsee jo pitkälle”, Tuomas Mattila sanoo.

”Omalla pellolla pitää käydä katsomassa, tutkimassa ja seuraamassa koko ajan sitä, miten luonto muuttuu”, Iiris Mattila sanoo.

Meri ja Iiris Mattila kotipellolla. Kuva: Hanna Kaisa Hellsten.

Kilpiästä ei kokeilunhalua puutu. Itse kerätyistä terhoista kasvavat tammet ovat hyvällä taimella ja pihapiirissä kasvaa päärynäpuita jotka on vartettu hyväjuurisiin metsäpihlajan runkoihin.

Maata kannattaa vaalia

Kilpiän tilalla on pitkä historia. Tuomaksen suku on asunut alueella jo 200 vuoden ajan. Kilpiän tila lohkottiin kantatilasta erilleen yli sata vuotta sitten, ja yhteys maahan on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Yksi tilanpidon nykyisistä tavoitteista on huolehtia, että maa siirtyy hyväkuntoisena eteenpäin.

Maan huoltaminen on välttämätöntä mikäli ei ole mahdollista raivata jatkuvasti uutta metsää pelloiksi. Uudessa pellossahan olosuhteet ovat hienot. Vasta paljastettu maa lämpenee, hajotustoiminta kiihtyy ja maaperään sitoutuneet ravinteet vapautuvat kasvien käyttöön.

”Kaikki menee hyvin lähtötilanteesta riippuen jopa kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden ajan. Mutta kun ravinteet on käytetty, on tilanteen korjaaminen hankalaa. Metsittäminen takaisin vie kymmeniä tai jopa satoja vuosia”, Tuomas Mattila sanoo.

Vaihtoehtona on huolehtia maan kunnosta samalla kun viljelee. Kilpiän tilalla suositaan viljelykiertoa: viljan kasvatuksen jälkeen maa on viherkesannolla ja viljeltäviä lajeja vaihdellaan.

”Maan vaaliminen tekee viljelijän työstä helpompaa kun koneet kulkevat helpommin ja sadot paranevat. Viljelyratkaisuilla voi suoraan vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten paljon hiiltä maahan sitoutuu”, Iiris Mattila sanoo.

”Kysymys on myös elämän mielekkyydestä, sillä monilajisuus ja hyväkuntoinen maa tuottavat iloa myös tekijälle itselleen”, Tuomas Mattila jatkaa. Kukakujassa kasvaa virnaa, hunajakukkaa ja tattaria. Sekaan on istutettu tyrniä joka kasvaessaan toimii tuulensuojana.

Muruilla on merkitystä

Maamurut eli aggregaatit ovat maan perusrakennuspalikoita jotka ovat kooltaan 2-6 millimetriä. Huokoisten ja röpelöisten murusten pinnalla ja huokosissa tapahtuu paljon maan ja maaperän veden välisiä reaktioita. Siellä elää myös paljon erilaisia mikrobeja ja pieneläimiä. Lierot ja suuret kovakuoriaiset puolestaan kulkevat murujen väleissä.

Hyvin hoidetussa maassa maamuruja syntyy ja hajoaa yhtä aikaa. Mikrobit hajottavat muruja koossa pitäviä liimamaisia yhdisteitä. Toiset pieneliöt ja kasvien juuret puolestaan tuottavat yhdisteitä jotka liimaavat uusia muruja kokoon.

Murujen syntyy enemmän jos maassa on paljon helposti hajoavaa orgaanista ainesta. Muruja puolestaan hajoaa jos maa vettyy tai sitä muokataan voimakkaasti. Myös maaeliöiden olosuhteet vaikuttavat maan murevuuteen: jos maa kuumenee tai kuivuu liikaa, muruja rakentavat eliöt kärsivät jolloin uusia muruja syntyy vähemmän.

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten.

Artikkeli on julkaistu Naturassa 3/2019.