Ilmastoahdistus houkuttelee heppoiseen lohtuun

Kotimaisten kielten keskus valitsi lokakuun 2018 kuukauden sanaksi ilmastoahdistuksen. Se tarkoittaa ilmastonmuutoksen aiheuttamaa huolta ja pelkoa. Tänä vuonna julkaistun nuorisobarometrin mukaan liki 70 prosenttia nuorista on melko huolissaan tai erittäin huolissaan ilmastonmuutoksesta. Myös aikuiset ovat heränneet ilmastouutisiin: maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan marraskuisen haastattelututkimuksen mukaan yleinen turvattomuuden tunne on kasvanut ja huolenaiheiden kärjessä on ilmastonmuutos. Selvityksen mukaan 89 prosenttia suomalaisista on huolissaan aiheesta.

Huoleen onkin syytä, sillä hallitustenvälinen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuussa julkaisema raportti on ikävää luettavaa. Mikäli päästötahti pysyy nykyisenä, lämpenee maapallo nykyisen tiedon mukaan 1,5 astetta vuoteen 2050 mennessä. Nyt uraansa aloittavat opettajat ovat silloin edelleen töissä.

Huolen määrään nähden ilmastonmuutoksen torjumiseksi tapahtuu yllättävän vähän. Tulevissa eduskuntavaaleissa ilmastoteema saattaa nousta aikaisempaa tärkeämmäksi teemaksi, mutta samaan aikaan keskustellaan myös sosiaaliturvasta, taloudesta ja koulutuspolitiikasta. Osa näistä aiheista voi tuntua konkreettisemmilta kuin ahdistava ja etäinen ilmasto-ongelma, johon voimme vaikuttaa vain rajallisesti.

On olemassa monenlaisia ympäristökysymyksiä, joista osa on kytköksissä toisiinsa. Kaikkiin ongelmiin eivät kuitenkaan tepsi samat lääkkeet eikä kaikkia ilmiöitä pidä niputtaa keskenään.

Biologian ja maantieteen opettajat ovat tärkeässä roolissa, kun kouluissa annetaan eväitä ilmastokeskustelun seuraamiseen.

Ahdistusta voi parhaiten torjua toivon ja toiminnan keinoin. Olen syksyn aikana lukenut useita kirjoituksia siitä, miten tärkeää on esimerkiksi välttää muovikasseja, ommella itse omat vaatteet tai muistaa kierrätys. Näillä toimilla on toki jotain merkitystä ympäristön tilaan ja ne voivat luoda tunteen oman toiminnan vaikuttavuudsta, mutta ilmastonmuutoksen kannalta nämä ratkaisut ovat kuitenkin toissijaisia. Valitettavasti.

Toivon luominen suurien haasteiden edessä on tärkeää sekä opettajalle itselleen että oppilaille. Ilmastoahdistuksen torjumiseksi ei kuitenkaan pidä tarjota heppoista tai näennäistä lohtua kun tarjolla on ongelmaan vaikuttaviakin keinoja. Jos halutaan torjua ilmaston lämpenemistä, täytyy energiantuotanto muuttaa fossiilittomaksi, liikenteen ilmastopäästöjä tulee pienentää ja, niin hankalalta kuin se voi tuntuakin, eläinperäisen ruuan käyttöä pitää myös vähentää tuntuvasti. Iso osa suomalaisten ilmastopäästöistä liittyy asumisratkaisuihin joihin voi vaikuttaa vain rajallisesti, mikä saattaa turhauttaa. Osa ilmastonmuutoksen ratkaisuista liittyy yksilön valintoihin, osa vaatii laajempaa yhteiskunnallista tahtotilaa ja muutoksia rakenteisiin.

Ilmastonmuutos saa aiheuttaa huolta, mutta lamaantumiseen tai syyllisyyden sekaiseen kiukutteluun ei ole aihetta. Meitä kaikkia tarvitaan, jotta maapallon lämpeneminen saadaan kuriin.

Tässä lehdessä on ympäristökasvattaja Pinja Siparin kirjoittama teksti siitä, mitä pitää huomioida, jos oppilaille halutaan tarjota mahdollisuus tutustua lailliseen mielenosoitustoimintaan. Ilmastonmuutoskysymystä voi opettaa myös monilla muilla keinoilla. Mikä on sinun tapasi?

teksti: Hanna Kaisa Hellsten

Pääkirjoitus on julkaistu Natura-lehdessä 4/2018